Luonnonvalokuvausta: "Hiljainen sydäntalvi"

*Hiljainen sydäntalvi*
	Sisällysluettelo aiheista

Talvinen kataja Kataja on yleinen kautta koko Suomen ja sen pensaat tunnetaan monin tavoin. Katajan puuaineksen sitkeys ja kovuus on omaa luokkaansa saavuttaen siksi suosiota koriste-esineiden valmistuksessa. Taipuvuus oli minullakin mielessäni, kun rakentelin lapsena katajasta jousipyssyä itselleni intiaanileikkeihin. Kuvasta näkyy hyvin, kuinka jo pieni lumikerros riittää taivuttamaan katajan latvan, joka suortuu jälleen kevään koittaessa. Ehkäpä siitä viisaudesta on saanut alkunsa "katajainen kansamme" nimityskin, joka ilmentää suomalais-heimojen sitkeyttä vaikeiden aikojen puristuksessa. Voimakkaan vastavalon takia tällainen kuva täytyy aina varmistaa haarukoimalla valotusta ylivalotuksen suuntaan. Myös filmien rajallinen kontrastintoisto tulee helposti rajoittavaksi tekijäksi. Tässä kuvassa jyrkkää valoa pehmentää sen siivilöityminen lumisten oksien raosta. (100mm teleobjektiivi jalustalta)
Mesiangervot talven keskellä Ensimmäiset luontokuvani otin joskus 1980-luvun alussa 16-17 vuotiaana perheen ainoalla kameralla eli 126-koon pokkarilla, jolla sai otettua n.85x85mm:n paperikuvia. Pokkarissa oli kiinteä tarkennus, valotusaika ja himmenninaukko tyyliin "Paina nappia ja me teemme loput". Kuvasin rullan ja sain haukut äidiltäni filmin tuhlauksesta sekä muutaman hyväksyvän sananpuolikkaan isältäni parista onnistuneesta kuvasta. Tämä kuva oli yksi näistä onnistuneista, jotka kannustivat jatkamaan kuvausharrastustani. (126-koon pokkari, objektiivi n.32mm)
Huurteiset järvikaislat Etualan ja taustan välinen suhde on aina merkittävä asia valokuvauksessa yhdessä kohteen sommittelun kanssa. Kuvatessani näitä kaisloja kokeilin pitkän polttovälin etäisyyksiä tiivistävää vaikutusta. Taivaalta leijaili hiljakseen lunta ja halusin saada kuvaan myös nämä lumihiutaleet osaksi kertomusta. Saatuani filmin kehityksestä olin tyytyväinen 300mm objektiivin muodostamaan syvyysvaikutelmaan, joka pelkisti kaislat tasoksi ja toi lumihiutaleet taustalta näkyviin. Toisaalta jäin kaipaamaan tässä kuvassa jalustaani, mikä olisi mahdollistanut terävyysalueen paremman sijoittelun ja hiukan toisenlaisen kuvasommittelun. Laiskuudesta sakotetaan ja kuvaidean toteutus jäi puolitiehen... (300mm tele käsivaralta)
Talvinen puutarha Valokuvan syvyysvaikutelmaan joutuu aina kiinnittämään huomiota, koska kamera leikkaa kaksiulotteisia siivuja todellisuudesta. Oheinen kuva on sommittelullisessa mielessä varsin mielenkiintoinen. Katse ohjautuu voimakkaasti kohti kuvan keskiosan latoa liikkuakseen sieltä muualle kuvaan. Alkuperäinen kuva on peilikuva tästä ja tässä peilikuvassa katse kiinnittyy toisen laidan latoon siirtyäkseen samalla ulos kuvasta. Tämän takia oheinen kuva toimii paljon paremmin nykyisessä muodossaan. Outoa vain, että sommittelen toisinaan parempia peilikuvia kuin normaalikuvia ;-) (28mm laajakulma käsivaralta)
Verkkovaja Tämä verkkovaja on vanhoilta ajoilta noin 50-70 vuoden takaa silloin, kun kalastajat vielä säilyttivät verkkojaan niille erikseen tehdyissä vajoissa. (Aikaa ennen kesämökkejä!) Tiedostavan kuvaajan kannattaa kuvillaan tallentaa mennyttä aikaa vaikka vain omaksi ilokseen... (35mm laajakulma käsivaralta)
Jääkukkia ikkunassa Entisen kotitaloni ikkunatiivisteissä oli pakkasella toivomisen varaa. Toisaalta tämä antoi hyvät mahdollisuudet jääkukkien katselemiseen ja niiden miniatyyritaiteen ihailuun. Toisessa kuvassa on myös jääkukkia, mutta nyt erilaisessa valaistuksessa. Näitä kuvia katsellessani ihmettelen luonnon loputonta monimuotoisuutta ja mietin niitä luonnonlakeja, jotka muovaavat tällaista kuviointia ilmeisen vaivattomasti. Toinen mieleeni tuleva asia ovat fraktaalit, sillä jääkukista tulee näkyviin aina vain uusia yksityiskohtia niitä suurennettaessa. (1. kuva: 50mm objektiivi + 25mm loittorengas + jalusta 2. kuva: 100mm tele + 25mm loittorengas + jalusta)