Luonnonvalokuvausta: "Kuvia kotipihan lähiluonnosta

*Kotipihan lähiluonto*
	Sisällysluettelo aiheista

Mehiläinen tuoksuvatukan kukassa Tuoksuvatukan kukasta kuuluva siipien pörinä kiinnitti huomioni eräänä heinäkuun pilvipoutaisena päivänä. Äänen aiheuttajaksi paljastui tavallinen mehiläinen, joka ruokaili pitkään ja hartaasti kukan siitepölyn keskellä. Pystytin kameran jalustalle macro-objektiivilla varustettuna ja tarkensin terälehtien keskellä kehää kiertävään pistiäiseen. Saadakseni edes jotenkin riittävän terävyysalueen jouduin himmentämään objektiivia keskiaukoille, mikä tuotti osin varjossa olevalle kohteelle noin 1/15s valotusajan. Kuvasin useita ruutuja peläten liike-epäterävyyttä, joka pilasi useimmat kuvani tästä aiheesta. Jäljelle jääneistä parhaaksi osoittautui oheinen kukasta poistuvan mehiläisen kurkistus ympäröivään maailmaan. (100mm macro + jalusta)
Kimalainen valkoapilassa Kotini pihassa kasvaa nurmen seassa valkoapiloita, jotka kutsuvat perhosia ja kimalaisia mesiaterialle. Tämä kuva syntyi auringonoton lomassa ruohikossa maaten. Helteisen päivän vilkasliikkeiset kimalaiset eivät hukkaa paljon aikaa yhden kukinnon tutkimiseen, joten jouduin konttaamaan tuon tuostakin kuvattavan perään aina uuden apilan luo. Jalustan käyttöä ei voinut ajatellakaan kohteen liikkuvuuden takia, joten yritin tukea käsiäni ja kameraa maanpintaan ja tarkentaa etukäteen vain kameraa liikuttamalla. Kuva on otettu vastavaloon pienen pilven varjostaessa auringonvaloa, mikä muotoilee kauniisti kimalaisen karvapeitteen ja apilan kukinnon. Olisin silti toivonut kuvaan epäteräviä valkoapiloita taustalle, mutten ehtinyt muuttaa sommittelua ennen kuin kimalainen oli taas kadonnut etsinkuvasta. Ensi kerralla sitten... (100mm macro käsivaralta)
Neitoperhonen samettiruusussa Tämäkin kuva mielletään helposti makrokuvaksi, vaikka kuvasuhde on vain noin 1:5, mikä oikeuttaa puhumaan lähikuvasta. Kuvaustilanne tuli eteeni hyvin nopeasti terassiruokailun yhteydessä, kun kaiteen koristekukkiin lennähti neitoperhonen. Haettuani kameran sisältä otin kuvan kamerassa sillä hetkellä olleen 70-200mm zoomin pisimmällä polttovälillä noin 1,2m etäisyydeltä. Korkealla kaiteella olleet kukat irroittivat onnekkaasti kuvattavan perhosen taustastaan, eikä minun tarvinnut murehtia risukkoista taustaa kuten niin monesti aiemmin perhosia kuvattaessa. Koko tilanne oli ohi noin parissa minuutissa, joten kuvan saamisen ratkaisee kuvaajan ja kameran valmius äkillisten tilanteiden hyödyntämiseen. Onni on usein ahkeran myötä, joten kameraa kannattaa pitää saatavilla... (70-200mm zoom käsivaralta)
Sommitteluharjoitus krassilla Pihan kukilla voi harjoitella omia sommittelu- ja kamerankäyttötaitojaan. Kun laitetekniikka on hallinnassa kotioloissa, voi luonnossa kulkiessaan keskittyä itse asiaan eli luontokohteiden kuvaamiseen. Kuvan terävyysalue on säädetty siten, että lähes koko kukka on terävyysalueella hienoine yksityiskohtineen, eikä kuvan tausta kuitenkaan nouse nouse häiritsevästi esille. Taustan epäterävät muodot tukevat myös kuvan kerrontaa ja antavat viitteen kasvin kasvuympäristöstä. Lajikuviin tärkeä tasaisen pehmeä valaistus tulee vaalean kattomuovin kautta ja osittain krassin takaa viistosti ylhäältä. (100mm macro + jalusta)
Hento harsokorento Harsokorennon verkkomaiset siivet ovat sangen kauniita katsella. Tämän lisäksi tämä pieni hyönteinen muuttaa väriään vuodenajan mukaan: kesällä se on vihreä ja keväisin tai syksyisin ruskehtava. Valoa heijastavat verkkosilmät pysyvät sen sijaan kellanpunaisina koko ajan, mistä tuleekin lajin ruotsinkielinen nimi "guldöga". Monet tapaavat sen syksyllä rakennuksen ikkunasta, kun korento hakeutuu talvehtimaan sisätiloihin. Kuva on otettu tuulisella säällä, mikä on lähikuvaajan pahin vihollinen estäen pitkien valotusaikojen käytön ja viemällä kuvasta viimeisen terävyyden. (100mm macro + jalusta)
Ruokaileva herneen tarhayökkösen toukka Terävyysalueen riittävyys on makrokuvauksessa todellinen ongelma. Tämä kuva on otettu noin 1:1 kuvasuhteella, jolloin 100mm makro-objektiivi antaa vain noin 1,5-2,0mm:n terävyysalueen aukolla 22. Loitonnuksen vuoksi tehollinen aukko on tällöin 44 ja valotusajat pitenevät vastaavasti kahdella portaalla. Lähelle sekuntia venyvä valotusaika vaatiikin kohteelta ja jalustalta täyttä liikkumattomuutta, joten tyyntä kuvaushetkeä joutuu hiukan odottamaan. Kuvassa tämä niukka terävyysalue on käytetty tarkoin hyväksi sijoittamalla tarkennustaso tarhayökkösen toukan mukaan. Riittävä terävyysalue ja lehden juonteet tuovat kuvaan samalla sangen kolmiulotteisen vaikutelman. (100mm macro + jalusta)