Luonnonvalokuvausta: "Lintuja"

*Lintujen elämää*
	Sisällysluettelo aiheista

Pajulintu pensaikossa Tämä kuva kertoo jotain omista kuvaustavoistani. En näet pidä piilokojussa istumisesta, vaan viihdyn paremmin maastopuvussa avoimen taivaan alla. Tavallisesti kuljen hiljakseen luonnon polkuja pitkin tai asetun aloilleni johonkin sopivaan kuvauspaikkaan odottamaan ympäristön rauhoittumista liikkumiseni jäljiltä. Paikallaan pysyvä, maastopukua käyttävä kuvaaja sulautuu noin 10-20 minuutissa ympäristöönsä ja useimmat eläimet "unohtavat" kuvaajan läsnäolon. Olin nyt asettunut keskelle vadelmapensaiden ja koiranputkien muodostamaa pienoislehtoa ja tarkoitukseni oli kuvata lähistöllä liikkuvaa pensaskerttua. Huidoin itikoita kauemmas, kun lähelleni lensi pajulintu ja lauloi oman pehmeän, surumielisen säkeensä. Tällä kertaa kamerani lepäsi kuvausvalmiina olkatuella ja ehdin ottaa omasta mielilinnustani tämän kuvan, joka kertoo myös jotain alkukesän rehevyydestä ja luonnon kasvuvoimasta. (300mm tele + 1.4x telejatke + olkatuki)
Kirjosieppo Kirjosieppo on monille tuttu kotipihan vieras. Sen keväinen "TSI-TSERO-TSERO-TSI" -reviirilaulu kaikuu kyllästymiseen saakka puutarhasta, jos vain sopivia pesäkoloja löytyy lähistöltä. Kirjosiepon puolisot ovat erivärisiä höyhenpuvultaan ja kuvassa näkyvä koiras tunnistetaan helposti musta-valkoisesta "frakki-puvustaan. Naaraan ulkoasu on selvästi vaatimattomampi, mutta siltäkin erottuvat valkoiset siipilaikut muutoin harmaan-ruskeasta höyhenistöstä. Oheinen kuva syntyi jalustalta ilman suojakojua tms. piilottelua. Kotipihan linnut tottuvat suhteellisen nopeasti rauhallisesti liikkuvaan kuvaajaan, varsinkin jos tämä tekee välillä muitakin puutarhatöitä ja "unohtaa" kuvattavat hetkellisesti mielestään. Lintujen kotirauhaa on kuitenkin syytä kunnioittaa ja siksi pitkähkö teleobjektiivi on tarpeen (jollei käytetä kaukolaukaisijaa tai piilokojua). (300mm teleobjektiivi + 1.4x telejatke + jalusta)
Syksyiset kurjet Aika tuntuu pysähtyneen tässä kuvassa, jossa kurjet ruokailevat syksyisen viljapellon reunassa. Aamusumuinen maisema ja vähitellen kylmenevät yöt kiirehtivät muuttolintujen lähtöä samalla kun kurjet miettivät vielä hetken ennen siivilleen nousemista. Otin tämän kuvan väljästi rajattuna, jotta syksyinen ajankohta ja kurkia ympäröivä maalaismaisema lisäisivät kuvaan oman kertomuksensa. Toisaalta en myöskään halunnut häiritä ruokailevia lintuja menemällä kameroineni liian lähelle. Luonnonrauhaa kannattaa kunnioittaa ja nauttia kuvan kaltaisista hetkistä kokonaisvaltaisesti. (300mm tele + jalusta)
Joutsenien ohilento Nämä joutsenkuvat on otettu eräänä huhtikuun iltapäivänä parin tunnin saappaat savessa seisomisen jälkeen. Olin tuolloin kuvaamassa keväisellä peltoaukealla jokivarteen tulleita muuttolintuja, kun ilmasta kuului pari trumpettitörähdystä, jotka saivat karvat pystyyn selässäni. Joutsenia! Tulossa etelästä suoraan kohti minua. Linnut lensivät matalalla miltei yltäni katsoen itselleen mahdollista laskeutumispaikkaa valkoisten AIV-rehupaalien viereen, mutta huomattuaan minut kiersivät paikan vielä kerran ja jatkoivat lentoaan kohti pohjoista. Kuvasin nopeasti eteeni tulleessa tilanteessa kaiken kaikkiaan 25 ruutua, joista puolipilvisen päivän parhaat ovat ohessa. Ylilennon aikana kuvan miettimiseen ja sommitteluun ei jäänyt juurikaan aikaa, mutta ehdin silti kuvata pari ruutua korjaten valotusta koneellisesti noin aukon-puolitoista ylivalotuksen suuntaan. Jälkikäteen tarkastellen tuosta kuvasta löytyi myös nuori edelliskesän poikanen vanhempien joutsenien seurassa. Toisen lentokierroksen aikana sommitteluakin ehti jo hiukan pohtimaan pelkän teknisen kuvaamisen lisäksi ja tuloksena oli alempi joutsenien sinivalkoinen pilvikuva. Tällaisissa nopeasti eteen tulevissa tilanteissa teleobjektiivin herkkä (kenties automaatti-) tarkennus ja hyvin istuva olkatuki ovat suureksi avuksi. Allekirjoittaneelle ainutlaatuinen kuvaustilanne ei jättänyt enää kolmatta tilaisuutta uusintaan, vaikka joutsenten huudot jäivätkin kiirimään kauan mieleeni... (300mm tele olkatuelta)
Käenpiian poikaset Tikkojen heimoon kuuluva käenpiika on outo ilmestys tikaksi. Se ei koverra omaa pesäkoloaan vaan pesii muuttolintuna esim. pihapönttöihin, joista noin 4cm lentoaukolla varustetut ovat suosituimmat. Pihapiiriin asettuneen käenpiian tunnistaa helpoiten keväisestä "kii-kii-kii-kii-kii..." huudosta. Käenpiika munii paljaalle pesäkolon pohjalle ilman pehmusteita ja saattaa pesää etsiessään tyhjentää muidenkin lintujen pesiä. Poikasille kannetaan ravinnoksi tuhansittain muurahaisen munia ja muurahaisia. Kuvan poikaset ovat osa 7-10 kappaleen pesuettä, joten pönttö on tullut ahtaaksi poikasten kasvaessa. (300mm teleobjektiivi + 2x telejatke + jalusta)
Punarinta takatalvessa Oli eräs huhti-toukokuun aamu ja muuttolintuja oli tullut joukoittain edellisen päivän lounaistuulen mukana. Yön aikana tuuli oli kääntynyt pohjoiseen ja lunta satoi maan valkeaksi. Aamulla maalaistalon puutarhassa oli useita punakylkirastaita kääntelemässä lumisia marjapensaan lehtiä aamupalan toivossa. Kävin potkimassa lunta pois marjapensaiden vierestä ja menin läheiseen aittaan odottamaan paikalle tulevia ruokailijoita. Hetken odottelun jälkeen rastaat palasivatkin ja niiden mukana lennähti yksinäinen punarinta läheiseen omenapuuhun. Otin siitä muutamia kuvia, suuntasin teleobjektiivin lähimpään marjapensaaseen ja jäin odottamaan. Kului pari minuuttia ja sitten punarinta näkyikin jo kameran etsimessä suurempana kuin olin osannut toivoakaan. Kuvasin sitä ja huomasin, ettei punarinta pelännyt kameran ääniä vähääkään, joten sain työskennellä rauhassa hiukan aikaa ennen kuin kuvausmallini lennähti pois. (300mm tele + 2x telejatke + jalusta)
Telkän poikaset tyynessä vedessä Varhain kesäaamuna suurten vesien selkäkin on usein täysin peilityyni ja matalalta paistava auringon valo on paljon pehmeämpää kuin keskipäivän jyrkkä paiste. Myös kaikki eläimet ovat aamulla aktiivisempia kuin keskipäivän "hiljaisen hetken" aikoihin, joten viitseliäs kuvaaja herää lomillakin aikaisin. (Tunnustan, en ole kovin hyvä siinä asiassa, mutta tämä kuva tekee poikkeuksen tässä suhteessa.) Olin lomailemassa entisen koulukaverini luona meren rannalla ja kiipesin herättyäni läheisen rantakallion päälle katselemaan tyyntä meren lahtea. Näin kauempana muutamia härkälintuja ja kävin hakemassa kamerani kuvatakseni niitä. Editseni ui kuitenkin pari telkän poikasta aivan yksin, joten suunnitelmani muuttuivat. Kuvasin telkkiä pikaisesti muutaman ruudun poikasten lipuessa äänettömästi ohitseni ja toivoin samalla tarkennuksen ja valotuksen osuvan edes yhdessä ruudussa kohdalleen. Kuvien tullessa kehityksestä olin yllättynyt juuri tämän kuvan voimakkaasta "Yksin maailmassa" -tunnelmasta ja satunnainen näppäys nousi lempikuvieni joukkoon. (300mm tele käsivaralta kameraa polviin tukemalla.)