Keskiviikko 7.10.2009  ... takaisin ...

Vasta aamulla pystyi kunnolla havainnoimaan ympäristöä. Pieni pakkanen ja taas aavistus lunta ilmassa. Mrs:n hienompi kamera oli jäätynyt yöllä ja objektiivi jumitti kunnes kamera taskussa lämpeni. Mr:n täytyi yöllä ottaa fleeset pois, pelkkä puuvilla riitti hyvässä makuupussissa. Pussin pääosaan oli hieman jäätynyt hengityksen kosteutta, mutta se ei enää tässä vaiheessa haitannut. Tavoite oli "luultavimmin tänään Rukalle".

Myllytupa varhain (n. klo 8) nuotiopaikalta katsottuna. Ainoa ikkuna on toisen kerroksen makuuhuoneemme ikkuna. Ovi oli matala ja edelleen siitä on muistona kuhmu päässä. Kuva on otettu vahingossa salaman kanssa ja jotain heijastavaa näkyi päädyssä, lie joku varoituskyltti "Älä mene koskeen, tai jos menet, niin älä mene juoksupyörän aukkoon, ettei mylly pysähdy." Muut kirkkaat ovat lumihiutaleita.


Tässä menossa jo aamun toinen ateria. Heti puuron jälkeen samaan kuppiin nuudeliannos. Parasta syödä, sillä myrsky voi tosiaan nousta ja energiaa tarvitaan. Nuudelien tekemiseen kätevin resepti:
- Puristele nuudelit pussiin rikki melko pieniksi, oikeastaan mitä pienemmiksi sitä parempi.
- Kaada nuudelit kuppiin ja maustepussin sisältö päälle
- Kaada kuppiin mahdollisimman kuumaa vettä niin että nuudelit juuri peittyvät.
- Anna hetki muhia, sekoita ja lisää tarvittaessa kuumaa vettä.
- Nauti! Ja ajattele, ei tarvi pestä kattilaa, riittää kun nuolaiset lusikan ja kuppisi.
Kuvassa näkyvät myös vallan hienosti toimivan alusasun hihat peukaloreikineen.


Koski veden menosuuntaan. Myllyn ränni näkyy oikealla.


Mylly polulta (veden menosuunta edelleen sama), jota pitkin lähdimme aamulla takaisin Siilastupaa kohti. Ei kuitenkaan poikettu sinne asti; varmaan nukkuvat kuitenkin siellä vielä... Aamuyöstä vasta lienevät saaneet unesta kiinni.


Puurosuolla oli kaksi laavua hyvässä sovussa. Tyttöjen ja poikien puoli? Kuorsaajien  ja tasaisemmin nukkuvien puoli? Vai onko niin, että tässä vaiheessa vaellusta parit haluavat nukkua eri laavuissa? Oli miten oli, vanteista oli tehty tulipaikat kummallekin ja kekäleillä oli kirjoiteltu alkukantaisia ilmaisuja puupinnat täyteen.


Koska piirteleminen oli täällä kansanhuvi, päätti mr myös jättää ikuisen käyntimerkkinsä kannon kylkeen. Siellä se on mukava latumerkki tuleville sukupolville.


Puurosuon laavun jälkeen suolla oli oikeasti puuroa. Lumisade ei kuvissa näy, mutta se yltyi koko ajan, samoin kuin puuskittainen tuuli. Alkoi näyttää siltä, että tänään ei välipalaksi napsita karpaloita tai puolukoita.


Hieman ennen Porontimajoen kämppää Iso Karhunkierros ylittää tien. Ohjeet taksin (tai vaikka pitsan) tilaamiseksi oli suomeksi ja englanniksi. Todettiin, että olisi kiva kuulla kun joku ulkomaalainen tilaa taksia Ryötingintielle. Eiliseen Kitkajoen varressa kaahimiseen verrattuna tänään pystyi pitämään kohtuullista tahtia. Reilu 8 km Siilastuvalta Porontimalle olisi siis illalla ollut ehkä mahdollista, olihan varalla myös Puurosuon laavut, mutta hankalaa, ylen hankalaa kuitenkin matkaaminen pimeässä aina on. Ja mukava Myllytupa koskineen olisi jäänyt katsomatta.


Porontimajoen kämpälle ei poikettu. Jälkeenpäin huomattiin, että alueella oli nähtävyysmerkillä varustettu kanjoni. Todettiin, että ensi kerralla sitten. Vielä jonkin matkaa sai mennä melko tasaista. Polun ylittivät lumisateelta hieman suojassa olleesta kohdasta jäljet, jotka melko todennäköisesti kuuluivat sudelle. Jälki oli suuri ja otus oli mennyt suoraan polun yli. Porontimajoen kämpältä näytti tulevan myös kävelyjäljet. Ne oli lumi jo melko hyvin peittänyt, eikä niistä voinut päätellä kulkijoiden määrää. Ajateltiin, että muut tapaamamme matkalaiset olivat torkahtaneet Porontimalla ja jatkaneet jo hyvissä ajoin matkaa.


Ison Kuikkalammen kohdalla mentiin hetki metsäautotietä. Onneksi havaittiin viitat mistä poiketa taas metsään. 


Ison Kuikkalammen laavu. Keitimme taas vaihteeksi trangiaruokaa. Yllätys oli mitä suurin, kun tuttu seurue tupsahti paikalle juuri kun aloimme tehdä lähtöä. He eivät olleet innostuneet majoittumaan kylmään Myllytupaan vaan muutamalla puhelinsoitolla järjestivät majoituksen Juumasta saunalla ja TV:llä. Se oli viisasta, sillä ryhmässä oli lievää sairastumista ja vammoja. Yksi oli jo joutunut keskeyttämään. Heillä oli tieto, että myrsky tulee hieman oletettua aiemmin. Aluksi yksin kulkenut, meidät ja nuoren ryhmän tavoittanut oli kulkenut matkaa ennenkin ja tiesi, että pian alkaa ns. mäkiosuus. Tästä alkoikin kohta ensimmäinen nousu; Kumpuvaara. Terveisiä heille; luvattu GPS-jälki on myös osoitteessa EveryTrail.com ja sieltä hakusana Karhunkierros.


Lähdimme jonkin matkaa edellä polkemaan uraa lumeen. Toinen ryhmä saavutti meidät, meni pian ohi ja eteni jopa hämmästyttävää vauhtia välillä ilmeisesti vetäjää vaihtaen. Se oikeastaan sopi meille, sillä neljän ihmisen kävelemä polku helpotti kummasti matkantekoa. Valitettavasti tuuli teki parhaansa ja kun oli hiemankin aukeata, polku sulkeutui kuin simpukka.


Näkymää Kumpuvaaralta. Vaaralla oli myös kyltti joka kertoi, että kahvio on kiinni. Eipä kertonut, koska olisi auki. Kahviota ei näkynyt, olikohan viety pois?


Polku hukassa. Tässä tehtiin taas kerran muutama sivuliike reitillä pysymiseksi. Sinänsä pääsuunta oli selvillä koko ajan. Huoli oli enimmäkseen siitä, että lumen alla voi olla vettä, kolo, kivikkoa, puunrunko tai karhunpesä. Oli toki aina mukava löytää muutaman sadan metrin summassa kävelyn jälkeen oranssi reittimerkki. Tarkoitus oli kävellä niin ettei ainakaan vahingossa oikaistaisi :-)


Nousu Konttaiselle alussa. Puiden välissä taas polku erottui paitsi tallattuna, myös yleisesti selvänä väylänä. Puun juuret olivat hankalia, kun päällä oli vain hieman lunta.


Valtavaaran pohjoispäässä. Konttaisesta on selvitty ensin ylös, sitten alas. Huipulla oli lunta aika ohut kerros, mutta tarpeeksi peittämään kolot. Silmälaseista oli vain haittaa. Tuuli oli oikeasti kova.


Konttainen. Tuolta tultiin suoraan huipun yli. Lasku oli vaikeampaa kuin nousu.


Huh, tuon täytyy olla Valtavaaran päivätupa. Siellä pysähdytään ainakin sopalle. Lumesta voisi sulattaa lisää vettä, ellei sitä ei täällä vaaralla ole. Kummallakin oli noin litra vielä pullossa. Muistikuva oli, että vaarallakin on vesipaikkoja. Mökin tultua näköpiiriin askel keveni kummasti, vaikka tuuli oli puuskissa todella voimakas. Rinkan myötä sivuprofiili on sen verran suuri, että tuuli ihan vei välillä muutaman askelen mennessään.


Päivätuvassa. Ensimmäinen toteamus oli; TÄÄLLÄ EI OLE PUITA! MISSÄ NIITÄ ON?? Puita löytyi myöhemmin kaminan alaosasta pari pientä kalikkaa. Onneksi ulkona näkyi otsalampun valossa viitta KOTA 0,3 ja sen alapuolella viitta POLTTOPUUT. Mr veti toppaa päälle ja lähti kirveshommiin. Meinasi aluksi lähteä heti rinkka selässä, mutta mrs onneksi jarrutteli. Mrs jäi laittamaan trangiaa tulille.

Puut olivat onneksi valmiiksi katkottuja. 300 metriä oli alas helppo, mutta ylämäessä piti levähtää 10 askeleen välein ja hiki tuli silti. Täällä oli ainoa paikka, jossa tulen sytyttämiseen puuhun käytettiin Marinolia. Mutta nyt oli kiire. Puidenhakumatkalla pintaan tullut hiki laskeutui ja alkoi hurjan tuntuinen vapina kunnes sai tulesta lämpöä ja Trangialla lämmitettyä juotavaa.

Ekan reissun jälkeen mukaan muovikassit ja toisen kerran puita hakemaan, kunhan ensin sai itseään hieman lämpimäksi. Muovipussi hajosi matkalla ja hikinen puiden nouto tuli siitäkin. Mrs näytti mökiltä valoa majakaksi, mutta se jäi katveeseen ja tuiskuun eikä näkynyt kuin aivan läheltä. Kolmas noutokerta oli suunnitelmissa, mutta arvioitiin, että puita oli riittävästi vaikka yöpymiseen. Yöpymispäätös oli helppo tehdä, kun kuunteli ulkona ulistavaa tuulta, joka tuntui sisälläkin. Kamina toimi hyvin!

Vettä ei yöpymisen tarpeiksi (puurot, nuudelit ja mrs tarvitsee ehdottomasti aamukahvit) ollut, mutta sitä oli helppo valmistaa, tarvittiin vain vetyä ja happea. Onneksi kaava oli mielessä. Vedessä oli lievä havupuun tuoksu ja maku, vaikka katsoimme että kattilaan laitetut veden raaka-aineet olivat melko valkoisia.

Tuvan ovi ei pysynyt kiinni kuin muovipussilla kiilaamalla. Harvojen seinien väleistä tuuli sai aikaan sen verran painetta, että suojan puolella ollut ovi lennähti auki. Muiden tekemät narupatentit todettiin lämmitysmielessä toimimattomiksi, ovi pääsi raolleen. Niin, joko tuli todettua, että kamina toimi aivan erinomaisesti!


Eipä tiennyt jakki, että nahkansa roikkuisi vielä Valtavaaran orsilla. Kuvat on otettu otsalampun valossa. Gore-kenkien kuivaus on ongelma. Kenkä ei päästä vettä sisään, mutta varren suusta sisään päässyt lumi sulaa kenkään ja sama gore pitää kosteuden myös sisällä. Iltti on neulottu kiinni. Kenkää ei saa polttaa ja on kuivattava hitaasti. Donoteatti olisi kova sana, mutta kun lähistöllä ei ollut yhtään purkkia! Myrsky oli niin kova, että vahvassa lumessa, kovassa tuulessa, pimeässä ja silmälasit päässä ei viitsitty jatkaa kohti Rukaa, vaikka kello oli vasta jotain iltaviisi. Ennen kuutta oli jo käytännössä pimeä. 3,5 km tässä kelissä tarkoittaisi kolmea tuntia ja selvää tapaturmariskiä.


Kamiinassa pidettiin hiljaista tulta. Makuupusseja ei otettu käyttöön. Fleese ja kevyttoppa riitti, kun muuta kuivaa otti peitoksi. Aluksi valvottiin vuorotellen ja sitten käyttöön tuli termostaatti. Se herää, joka palelee. Mrs nukkui ainoalla laverilla ja mr penkin pätkällä. Aina kun hiillos pieneni, heräsi hyvin. Tuuli oli puuskissa niin kova, että mökin hirret liikkuivat. Tuli mieleen, että jos katto lähtee, on meillä 10min aikaa selvitä kodalle ja saada tulet aikaiseksi, ainakin jos narulla kuivuva "pyykki" menee mukana. Tietenkin testattiin, että naru kestää eikä kamppeet putoa kamiinan päälle. Pelkillä sandaaleilla olisi kalseata kävellä Rukalle.

Yöllä mrs huudahti, "Onko tuo Ruka?" Mr käännähti, että unissaanko tuo haaveilee. Mutta ei, siinä ikkunan edessä istui silmät pyöreänä ja katseli ulos. Ilma oli sen verran seljennyt, että Rukan rinnevalot siellä näkyivät! Vähän kuin metsäpalo. Muuten oli aika pimeää, joten tuskin laskettelijat näkivät päivätuvan ikkunasta kajastuksia. Puita kului yöllä yllättävän vähän, sillä ihan tuliseksi ei kamiinaa haluttu kuumentaa. Kymmenkunta kalikkaa jäi seuraaville. Lattialla ja nurkissa lämpötila pysyi alle nollan. Ikkunat olivat välillä huurussa ja välillä aika selkeitä.


Niin, se toinen porukka. He totesivat parhaaksi ottaa taksin Konttaisen jälkeen tien ylitykseltä. Viisasta kyllä, sillä yksi oli jo oikeasti kipeä. Toki myös kodalla olisimme voineet yöpyä, jos kaikki olisimme päivätuvalle tulleet. Puut olisivat olleet kodalla aivan lähellä, olisi ehkä enemmän tullut polteltua? Sitä vesipaikkaa ei löydetty illalla.

Tiedossa oli, että periaatteessa päivätuvissa yöpyminen on kiellettyä. Tässä tapauksessakaan ei ollut kyseessä varsinainen hätätilanne, Rukalle olisi varmasti(kin) selvitty, tai ainakin taksitien varteen. Mutta yhtä lailla on epäreilua antaa alkuviikosta ihan päin honkia meneviä säätiedotuksia. Telttaa ei pystytetty, koska kovaan maahan sitä ei olisi saanut riittävästi kiinni tällä tuulella. Kiitämme siis käyttämistämme palveluista ja jatkossa teemme polttopuita ja siivousta autiotuvilla entistä innokkaammin.

Huomenna Rukalle vaikka kontaten! Matkaa on kyltin mukaan vain 3,5 km!
... seuraava päivä...
... takaisin ...