Tiistai 6.10.2009  ... takaisin ...

Aamulla oli lunta maassa ja aavistuksen ripeksi lisää. Nuorempi väki lähti Ansakämpältä tuntia ennemmin, mutta toi kivasti puita sisään telineet täyteen ja oli muutenkin reipasta sakkia, vaikka kovin kokeneilta retkeilijöiltä eivät vaikuttaneetkaan. Vanhempi väki eli mr ja mrs jäi laittelemaan sapuskaa, käärimään kamppeita ja hieman lakaisemaan paikkoja.

Matka alussa. Ansakämppä oli alhaalla, suunnilleen vastapäätä tätä hiekkarantaa. Paikan nimi oli Turistimutka. Epäilemättä osuva nimi. Tämä oli ainoa paikka, jossa sai nukkua luonnon hiljaisuudessa, muissa seurana oli luonnon melu.


Polku oli valkoistunut yöllä vaikka etelää kohti oltiinkin menossa.


Kulmakkopuro. Uskomatonta mutta tätä puroa pitkin on joskus Venäjän vallan aikaan 1900-luvun alussa yritetty uittaa tukkeja Venäjälle. Paikalla oli asiasta kertova kyltti. Runkoja on edelleen maastossa paljon, vaikka niitä on uiton päätyttyä viety muihin tarkoituksiinkin. Kuulostaa vähän ylikuumenneelta taloudelta ja talousrikokselta koko uittoprojekti.


Kosteutta oli sen verran, että pitkospuille oli käyttöä. Parasta oli osua lankuille ja pysyä, sillä sivuilla näytti vähemmän mukavan kostealta ja kylmältä.


Jussinkämppä. Pihalla oli vielä kota, jossa siinäkin kourallinen väkeä mahtuu yöpymään. Täällä tavoitettiin aamulla Ansakämpältä edellämme lähtenyt nuorempi ryhmä, joka jatkoi saman tien matkaa. Kodalla istuttiin syömään toinen makkarapaketti. Oulangan karhut lienevät kasvissyöjiä, sillä lainkaan ei Vilhelmi heitä kiinnostanut, ei yöllä eikä päivällä. Kodalle tuli perässämme yksinäinen kulkija, joka oli aloittanut Kiutakönkäältä. Oli iloinen kun tavoitti muitakin. Kertoi myös säätietoja tulevasta talvimyrskystä. Hetken mentiin samaa matkaa, mutta hän tuoreempana ja nopeampana eteni hyvää vauhtia. Arveltiin, että tavataan Siilastuvalla niin hänet kuin edellä menevä ryhmäkin.


Luonnon luomaa taidetta. Todella suomalaisen näköinen kelo.


Kitkajoen varrella Päähkänänkallion laavulla. Yöllä satanut lumi sekoittui maaperän kosteuteen ja hieman alkoi sulaakin. Nämä punahousuisen kulkijan aavistuksen pitempivartiset jakinnahkaiset toimivat täydellisesti. Mustalahkeisen kengissä oli hieman toivomista, mutta siitä myöhemmin lisää. Kura oli joka tapauksessa nousemassa niskaan saakka.




Polku Jussinkämpältä Juumaan menee aivan Kitkajoen rantaa. Vastarannalla jyrkkä kallio tulee välillä aivan rantaan saakka.


Polku Kitkajoen pohjoisrannalla menee välillä jopa Kitkajoen päällä ja käsinkin piti tukea ottaa. Kuvassa ei ole läheskään hankalin kohta. Joissakin kohdissa on vaihtoehto nousta hieman kauemmas rannasta, mutta yleensä se tietää pusikkoa tai kivikkoa. Teltta rinkan yläosassa tarttui muutaman kerran puuhun, mutta ei sitä sinne jätetty. Siis puu jäi mutta ei teltta.


Liekö Kulmakkopurossa puita uittanut porukka alkanut rakentaa pohjoisen puusta honkiota. Tuhoon tuomittu yritys ja niin tämäkin pyramidipeli kaatui.


Riippusilta Harrisuvannossa. Tällä seudulla ei oikein saanut selvää mihin suuntaan vesi virtaa ja Karhunpolku kulkee. Lähdimme eteläista reittiä tavoittelemaan Siilastupaa. Jälkeenpäin havaittiin, että Kallioportin nähtävyysmerkki jäi tarkemmin huomioimatta


Aiemmin Harrisuvannon riippusilta oli tässä, kiinnityksiäkin näkyy vielä. Mikä lie syy siirtoon, ehkä logistiset syyt murskepintaisen Pienen Karhunkierroksen rakentamisessa. Pieni Karhunkierros oli nopeaa alustaa kävellä ja vaikka päivä oli ollut pitkä, nousi vauhti siinä ihan kohtuullisiin lukemiin, n. 5 km/h.


Jyrävä kuvattuna pienen pokkarin zoomilla Siilastuvalta asetuksena "all available light". Niin, Siilastuvalla ei tuttuja tavattukaan. Siellä oli erityisoppilaita ryhmä ohjaajineen ja joku ulkomaalainen, ainakin se 12 henkilöä, joka oli tuvan ohjevahvuus. He toivottivat tervetulleeksi teemalla "sopu sijaa antaa". Vihjasivat kuitenkin, että lähellä on toinenkin autiotupa. Siilastuvan ulkoseinällä oli kartta, josta tieto todettiin oikeaksi. Kun tämä tupa oli kuuma kuin sauna, täynnä tavaraa ja muutenkin näytti yöstä tulevan mielenkiintoinen, syntyi aika pian päätös heittää rinkka selkään ja jatkaa Myllykosken Myllytuvalle. Siilastuvan väki sanoi niiden edellämme kulkeneidenkin jatkaneen Myllytuvalle. Sanoivat, että toivottavasti siellä on teillekin tilaa.


Siilastupa jäi kuvaamatta, harmi.

Myllytupako se tuolla. Kaunis kuin mikä, riukuaitakin ympärillä! Kumma että ei ole kuultu. Sillan kautta on kierrettävä!


Pettymys, se ei ollutkaan Myllytupa. Kosken rannasta löytyi vastarannalta autiotupa! Tuo oli varmaan joku luxusmöggi.

Myllytupa oli - kaksikerroksinen myllytupa, jossa oli kolme vieraskirjaa. Kylmä kuin ..., pimeä kuin ... ja äänekäs kuin ... Ei kamiinaa, ei juuri ikkunoitakaan. Mr sytytti pihan nuotiopaikalle tulet ja mrs alkoi kokata. Mrs:n sukat olivat kuivat, mutta mr:n kengistä nousi kostea höyry - kiitos muutaman millin lyhyempien varsien.


Pasta on valmista. Ei kun syömään!


Joku sisäpiiriin kuuluva alan harrastaja sanoisi tätä spoileriksi (hymyile vaan, jos kuulut sisäpiiriin). Asiaa tuntematon (muggle) sanoisi  käsisammuttimeksi tai vaahtosammuttimeksi tms. Tästä pääsi myös alakertaan jopa terveenä jos muisti varoa jyrkkiä portaita ja pientä aukkoa.


Nuotion loimussa kamppeet kuivaksi.


Täydella vatsalla... Yöpymistä varten päätettiin pystyttää teltta - pienen tuumimisen jälkeen sisälle - ja yöpyä siinä. Lunta ripsi sen verran, että teltta kastuisi ulkona ja sisällä tilaa näytti olevan oikein hyvin. Se oli selvä, että mikään autiotupa tämä ei ole, mutta kartassa tämän kohdalla oli autiotuvan merkki. Oli mikä oli, hyvin kelpasi. Sitäpaitsi, pimeällä kävely on vain kävelyä ja varomista, maisemia haluttaisiin myös nähdä.

Täysikuu! Myllytuvan alta menevän kosken kuohuja ei sammutettu yöksikään ja sama kohina jatkui taukoamatta! Hyvin nukutti ja täydellisen pimeää oli tuvassa sisällä. Ajatus oli lähteä aamulla aikaisin ja kävellä ennen lumimyrskyä Rukalle. Vielä hetki keskusteltiin, mihin se muu sakki katosi. Arveltiin, että ovat varmasti menneet Porontimajoen kämpälle asti ja ehtivät aamulla hyvin ennen myrskyä saunaan. Pimeässä täältä lähtien n. 9 km ei innostanut niin paljon, että olisi viitsitty lähteä, vaikka Porontimalla epäilemättä olisi lämpimänpää. Ei tiedetty, millainen maasto ja reitti tarkasti ottaen olisikaan.
.
Pienessä pohdinnassa oli myös kävellä aamulla 2 km ja poiketa vielä Siilastuvalla.
... seuraava päivä...
... takaisin ...