Paltamon vanha kirkko on Kainuun vanhin toiminnassa oleva kirkko

Paltamon seurakunnan omistuksessa oleva Paltaniemen vanha puukirkko on Kainuun vanhin toiminnassa oleva kirkko. Vaikka Paltaniemi kuuluu Kajaanin kaupunkiin, niin kirkko on edelleen Paltamon seurakunnan omistuksessa.

Kirkko on edelleen toiminnassa ja joka kesä kirkossa pidetään jumalanpalveluksia ja lisäksi se toimii suosittuna vihkikirkkona. Paltaniemen nykyinen pystyssä oleva kirkko on järjestyksessään jo kolmas. Jos Mananmansalon kirkko lasketaan mukaan, niin silloin se on neljäs Paltamon kirkko. Koko Kainuu kuului kirkollisesti Liminkaan aina vuoteen 1559 asti. Seurakunnan nimeksi tuli Oulujärven erämaaseurakunta, jonka ensimmäinen kirkko rakennettiin Manamansaloon ja joka tuhoutui rappasodissa 1581. Emäseurakunta sai alkunsa Paltamo-nimisenä vuonna 1599, jolloin rakennettiin ensimmäinen kirkko Paltaniemelle. Tämä kirkko tuhoutui maanjäristyksen seurauksena rantatörmän vyöryssä 1626. Seuraava vuonna 1665 valmistunut kirkko poltettiin isonvihan aikaan 1716 pian Kajaanin linnan tuhoamisen jälkeen.

Nykyinen kirkko valmistui 1726. Aluksi se aiottiin rakentaa vanhan poltetun kirkon paikalle Kirkkoniemeen, mutta rantatörmän vaarallisuus huomattiin ajoissa. Kirkon rakensi 24 kirvesmiestä Johan Simonpoika Knubbin johdolla. Knubb kuului etelä-pohjalaiseen kirkonrakentajasukuun. Kirkko vihittiin käyttöön kynttilänpäivänä 1727, mutta varsinainen sisustus saatiin valmiiksi vasta 1781. Kirkolle ominaiset katto- ja holvimaalaukset on tehnyt Emanuel Granberg vuosina 1778-1781.

Parhaiten säilynyt maalaus on pääoven yläpuolella oleva "viimeinen tuomio", jonka yläosa kuvaa taivasta ja alaosa helvetin kurjuutta. Huomattavan suuri osa maalauksen alapuolesta on kuitenkin poistettu, koska se lienee järkyttänyt seurakuntalaisia etenkin naisia, joiden kerrotaan jopa pyörtyneen maalaukset nähtyään. Vuosina 1622 ja 1685 tehdyt kirkonkellot ovat ainoat ensimmäisistä kirkoista ehjinä säilyneet esineet. Kellot olivat liian raskaat kirkon omalle tornille, joten niille jouduttiin rakentamaan oma tapuli 1768-1769.

Tässä Kainuun emäseurakunnan kirkossa on istumapaikkoja noin 800. Vaikka Paltaniemen kylä kuuluukin Kajaaniin, on kirkko edelleen Paltamon seurakunnan omistuksessa. Kajaanin seurakunta vuokraa kirkkoa ja järjestää siellä jumalanpalveluksia kesäisin ja jouluna. Kirkossa ei ole sähköjä tai lämmitystä.

Alttaritaulu saatiin kirkkoon jo 1727. Pyhää ehtoollista esittävän taulun on maalannut Suomen vanhin tunnettu naismaalari Margareta Capsia. Katto- ja holvimaalaukset tehnyt Emanuel Granberg kuljettaa katselijaa luomiskertomuksesta alkaen maalaustensa mukana Vanhan testamentin alkukertomuksista Jeesuksen kärsimyshistorian eri vaiheisiin. Maalaukset menettivät suuren osan alkuperäisestä loistostaan 1851, jolloin oululainen "lankkumaalari" Pekka Qfeflander suoritti maalausten restauroinnin. Parhaiten on alkuperäisen asunsa säilyttänyt pääoven yläpuolella oleva "viimeinen tuomio", jossa on kuvattuna vaikuttavasti Jumalan lasten iankaikkinen autuus ja kadotuksen vaivat. Helvetin vaivoja kuvaavasta osasta on huomattava osa myöhemmin poistettu, koska se on aiheuttanut, kuten kerrotaan, liian voimakkaita järkytyksiä. Nykyisin maalaukset ovat siinä asussa, johon Oskari Niemi ne saattoi perusteellisessa restauroinnissaan 1930-1940-luvuilla.

Vuosilta 1622 ja 1685 olevat kirkonkellot ovat ainoat esineet, mitkä säilyivät seurakunnan edellisistä kirkoista isonvihan yli. Kellot olivat aluksi kirkon länsipäädyssä olevassa tornissa. Torni osoittautui kuitenkin liian kevytrakenteiseksi painavien kellojen soiton aiheuttamalle rasitukselle. Tämän vuoksi rakennettiin todennäköisesti kälviäläisen kirkonrakennusmestarin Jaakko Suonperän johdolla erillinen pohjalaista barokkityyliä edustava tapuli vuosina 1768-1769. Nykyisen asunsa kirkko on saanut useiden korjausten jälkeen. Suurin korjaus suoritettiin 1842. Tuolloin uusittiin kirkon lattia, vesikatto ja ulkolaudoitus sekä osa penkeistä ja ikkunoista. Ulkolaudoitus muutettiin empire-tyylin mukaan vaakasuoraksi. Ikkunoiden yläosiin tehtiin segmenttikaaret. Sakaristosta kirkkotarhaan johtava ovi tehtiin tässä yhteydessä. Paanukatto uusittiin 1992. Kainuun emäseurakunnan kirkossa on istumapaikkoja noin 800. Vaikka Paltaniemen kylä nykyisin kuuluukin Kajaaniin, on kirkko edelleen Paltamon seurakunnan omistuksessa. Kesäisin kirkkoa käytetään jumalanpalveluksiin ja kirkollisiin toimituksiin.

Paltamon vanhaan kirkkoon sisältyy paljon historiaa, mikä välittyy tänä päivänä kävijöille mm. ainutlaatuisista seinäkirjoituksista. Kirjoitukset paljastavat, että aikaisemmin kirkko oli monessa käytössä ja seurakuntalaiset suhtautuivat kirkkoon eritavoin, kuin tänä päivänä. Kirkkomatkoja tehtiin yli Paltaselän veneellä ja kirkkoreissuun jouduttiin varaamaan aikaa nykyistä huomattavasti enemmän. Kirkon seinien maali alkaa jo kärsiä ajan patinasta ja arvokkaat seinäkirjoitukset ovat siten vaarassa tuhoutua.

Aivan kirkon alkuaikoina kirkkon lattian alle on haudattu vanhaan tapaan arvomiehiä. Tästä merkkinä on Paltamon vanhan kirkon seinässä oleva Kajaanin pormestarin Matias Castrenin s.3.2.1693 k. 22.6.1771 hautamuistomerkki. Kirkkoon hautaaminen kiellettiin virallisesti 1784.

Kirkon hautausmaa on sijainnut aivan kirkon lähettyvillä. Museotien päässä, Kirkkoniemessä sijaitseva hautausmaa oli käytössä vuosina 1599- 1716. Kirkkonimellä sijaitsi myös Paltamon seurakunnan kaksi ensimmäistä kirkkoa. Oulujärveen hiljalleen vyöryneen hautausmaan vainajista ei ole säilynyt tietoja. Osa haudoista saatiin kuitenkin siirrettyä kuvakirkon kupeeseen, josta muistuttavat yhä edelleen Kirkkoniemen maastossa näkyvät painaumat. Syksyllä 2006 vanha hautausmaa sai ympärilleen uuden aidan rakentajana Kainuun ympäristökeskus. Entinen lehtikuusista tehty aita ennätti olla paikallaan parisenkymmentä vuotta. Uusia aita on männystä, kestoikää jäämme arvailemaan. Kuvakirkon vieressä sijaitsee hautausmaa, jossa lepäävät monien entisaikain kainuulaisten jäännökset. Kylän historiaa omalla karulla tavallaan kertovat muistomerkit ja rautaristit. Eino Leino kutsui paikkaa vainajien varvikoksi ja täältä löytyvät myös hänen vanhempiensa ja kolmen sisarensa haudat.

Vanhat seinäkirjoitukset kertovat, että vuonna 1912 Paltaniemellä oli pieni maanjäristys. Alempi kirjoitus taas kertoo, että vuonna 1929 Oulujärvi jäätyi vasta jouluna ja maa oli sulana jo maaliskuussa 1930. Seuraava kesä oli kuiva ja lämmin.