|
MUISTOISSA |
|
Ensimmäinen bichonini Arttu oli pitkään koiraperheemme pää, rauhallinen wanha herra, joka silti joskus sai hepuleita kuin pentuaikoinaan. Hän oli erittäin sopeutuvainen ja kulki ja kyläili alkuaikoina mukanamme kaikkialla. Myöhemmin hän jäi usein tyttöjen seuraksi kotiin - mutta ei missään nimessä mielellään. Arttu johti naiskuoroa aina kun joku tuli kylään, mutta ei koskaan haukkunut vastaantulijoita lenkillä. Artun kansainvälisen muotovalion arvo vahvistettiin 22.1.2007. Olimme luopuneet jo viimeisen cacibin tavoittelusta, kun sitten joukon jatkona lähdimme käymään Tartossa KV-näyttelyssä. Ikää aikamiehellä oli 8v 4kk saadessaan sieltä viimeisen cacibinsa! Oli hienoa saada kutsu Espoon Dipolissa järjestettyyn Veteran of Veterans -gaalailtaan, jonne emme kuitenkaan pääseet - kutsu kylläkin laitettiin koirahuoneen seinälle muistoksi. Ikä toi Artulle mukanaan vanhuuden vaivoja ja sairasteluja, ja viimein uskollinen kumppani nukkui pois 27.5.2009. |
|
Anna tuli meille äitienpäivälahjana
vuonna -99. Näyttelyissäkin kierreltiin, vaikka pari hammasta
tasapurennassa oli useimmille tuomareille liian iso virhe. Anna oli
luonteeltaan ihastuttavan ”asiallinen” koira, joka ei turhaa riehu ja
haukkuu vain ruokaa vaatiessaan ja toisinaan vieraita tervehtiäkseen.
Ruoan suhteen piti olla tarkkana, etteivät liikakilot päässeet kertymään.
Allergisten oireiden ilmaantumisen vuoksi Anna sai vain kaksi pentuetta.
Anna sairastui vakavasti ja kuoli todennäköisesti keuhkokasvaimeen
23.2.2009. |
