JV-09 TK2

Banietta's Flaming Style

*Paavo*

Paavo kasvaa

Paavo KoiraNetissä

Miten Paavo tuli meille?

Kaikki alkoi vuonna 2007 kesällä kun päätin, että aika on kypsä toiselle tollerille. Varasin narttupennun erittäin mielenkiintoisesta yhdistelmästä, mutta narttu jäi tyhjäksi, kahdesti. Koska olin jo melkein kaksi vuotta odottanut pentua, päätin kääntää katseeni muualle. Alkuvuodesta 2009 lähetin Minnalle sähköpostia koskien Dinan ja Lucan pentuja. Tosin tunsin oloni hieman epätoivoiseksi, sillä Dina oli tässä vaiheessa jo ultrattu kantavaksi ja kuten arvata saattaa, kysyntä oli suurta. Suureksi ilokseni Minna ei käännyttänyt minua suoralta kädeltä toisaalle vaan kehotti soittamaan. Ja niinhän minä vapisevin käsin heti seuraavana päivänä teinkin ja jossakin vaiheessa puhelua menin tokaisemaan, että kyllä minä uroksenkin voin ottaa... Minna lupasi olla yhteyksissä ja sitten vain odotettiin.

Pennut syntyivät ja Minna tarjosi minulle urospentua, narttuja kun ei syntynyt tarpeeksi. Ja minä vastasin kyllä! Kyllä sitä välillä tuli mietittyä, että herran jestas, minulle uros. Tuttavat eivät edes kyselleet kumpi minulle tulee, olen kai saanut nartunomistajan leiman otsaani. Sain kyllä ihmettelyä osakseni kun pennusta kerroin, mutta onneksi ihan positiivisessa mielessä ;) Pennun valinta oli seuraava suuri koitos. Yksi pennuista oli alunperin ollut vahva suosikkini, mutta pentujen ollessa neljä viikkoa vanhoja sininen pentu nousi yllättäen toiseksi suosikiksi. Siinä ilmeessä ja olemuksessa oli sitä jotain. Yritin tehdä valintaa etänä, mutta Minna kehotti odottamaan siihen saakka kunnes pennut olisivat 6 viikkoa ja pääsisin niitä katsomaan paikan päälle. Pentuja oli käyty katsomassa jo kolmeviikkoisina, mutta niistä silloin mitään vielä osannut sanoa. Tuttaville tuskailin päätöksen teon vaikeutta ja ohjeeksi sain, että otat sen joka ensimmäisenä juoksee syliisi. Ja kukas muukaan kuin sininen se sieltä juoksi suoraan syliin syömään sormia kun muut pennut hajaantuivat ympäri olohuonetta tai jäivät järsimään varpaita :) Vieläkin muistan sen katseen, mikä Paavolla oli kun se viattomasti maisteli sormenpäitäni. Jo siinä vaiheessa taisin tehdä päätöksen, että tämä se on, minun Paavoni. Hetken siinä vielä pentuja ihailtiin kunnes totesin, että tuo se on. Loppujen lopuksi päätös oli helppo.

Kiitos Minna, että uskoit tämän ihanan kultapojun minulle! Paavo on nyt jo täyttänyt kaikki odotukset :)

Paavon luonne

Paavo on minun pieni halinalle. Aivan ihana pusukone, joka mielellään viihtyy sylissä rapsuteltava. Naapurin lasten syliin on mukava kiivetä ja ottaa ihailut osakseen. Paavo omaa aivan mielettömän kontaktin, aivan pienestä pitäen se on hakeutunut ihmisen kanssa katsekontaktiin ja lenkeilläkin kulkee kontaktikävelyä ihan ilman opettamista. Paavo on rohkea, mutta ei tyhmä. Kaikkiin paikkoihin sen on uskaltanut viedä ja joka paikassa se on rohkeasti kulkenut mukana. Uusia hieman pelottavia asioita toki katsellaan rauhassa, mutta jos asia osoittautuu vaarattomaksi, ei sitä sitten sen enempää mietitä. Ainoa asia, mitä Paavo haukkuu on kauempana paikallaan seisovat ihmiset. Ovathan ne vähintäänkin epäilyttäviä. Muuten Paavo rakastaa kaikkia, mutta on kuitenkin tollerille tyypilliseen tapaan välillä hieman pidättyväisempi, varsinkin hihnassa ollessaan. Mutta vaikka Paavo pitää muista ihmisistä, sen saa helposti luokseen kutsumalla, oma ihminen on kuitenkin se paras :) Paavo on myös AHNE! Herran jestas, sehän kiipeäisi namin perässä vaikka puuhun. Mutta minun koirieni kuuluukin olla ruoan perään ;) Jännittävää katsoa millaiseksi luonne iän karttuessa kehittyy, mutta jos se vain tällaisena pysyy niin ei voi muuta kuin olla todella tyytyväinen.

Paavo 3 viikkoa