Posion muistomerkit - Ankkuripatsas

"SAKSAN ARMEIJAN LAPIN SODASSA 1944 RAKENTAMAN PONTTOONISILLAN ANKKURIT

DIE ANKER DER VON DER DEUTSCHEN ARMEE IM LAPPLÄNDISCHEN KRIEG IM JAHRE 1944 GEBAUTEN PONTONBRUCKE"

Tämä teksti löytyy laatasta, joka on osa Posion Mourusalmessa sijaitsevaa tie- ja sotahistorian muistomerkkiä. Sen muut osat ovat kolme ankkuria, kettinki ja kivilohkareet.

Jatkosodan aikana Pohjois-Suomeen sijoitettujen saksalaisten sotajoukkojen päätukikohta sijaitsi Rovaniemellä. Posion pohjoisosassa kulkeva valtatie 5 oli Rovaniemi-Kuusamo-maantien ohella tärkeä huolto- ja joukkojen kuljetustie saksalaisille itärintaman joukoille.

Yli-Kitkajärven Mourusalmi oli siten strategisesti tärkeä paikka. Se ylitettiin tuohon aikaan teräksisellä lossilla, talvisin oli käytössä salmen ylittävä jäätie. Lautan pituus oli noin 12 metriä, leveys noin neljä metriä ja kantavuus 12 tonnia. Suomalaisia kuorma-autoja lautalle mahtui kaksi, mutta saksalaisten autot olivat isompia ja niitä piti kuljettaa yksitellen. Kesällä 1941 lossia alettiin kuljettaa moottorilla, aikaisemmin käsikapuloilla vetäen. Moottorina toimi valtion uittoyhtiöltä vuokraama moottorivene, joka kiinnitettiin lautan kylkeen. Kapulavaijeri piti edelleen lossia väylällään.

Saksa alkoi varautua Suomen mahdolliseen luopumiseen sodasta jo syksyllä 1943. Talven 1943-44 aikana saksalaiset tarkensivat aiemmin laatimaansa, Kuusamon itäpuolella Kiestingissä ja Uhtualla olevien joukkojensa vetäytymissuunnitelmaa. Joukkojen tuli siirtyä Rovaniemelle Kuusamon-Posion, toisaalta Pudasjärven-Ranuan kautta.

Kesällä 1944 Saksan armeijan rakensi salmeen väliaikaissillan. Siltaa varten hakattiin ja ajettiin hevosilla tukkeja jo kevättalvella 1944. Suorien vesimatkojen takaa paikalle puuta myös uitettiin. Valmista sahatavaraa työmaalle ajettiin maanteitse Kuusamon suunnalta. Tukit sahattiin paikan päällä kenttäsirkkelillä, johon niitä siirrettiin lanssista kiskoja myöten kulkevilla vaunuilla.

Siltatyö aloitettiin leikkaamalla salmen itärannan törmää ja siirtämällä tätä maata rantaan penkaksi. Sitten jatkettiin junttaamalla rautakiilakärkisiä tukkeja, paaluja, järven pohjaan. Tukit saatiin uppoamaan pohjaan juntalla, joka sai käyttövoimansa rannalla olleesta aggregaatista. Paaluja liitettiin pukeiksi, joiden päälle kansirakenne tehtiin. Keskellä salmea tämä ei onnistunut, sillä salmen syvyys ja pohjan kallioisuus tulivat esteeksi. Siihen rakennettiin tukeista ponttoonit, jotka liitettiin toisiinsa nivelillä. Ponttooniosa ankkuroitiin pohjaan tuulen voiman hallitsemiseksi. Ankkureiden vaijerit olivat kiinni ponttoonien reunoissa keluissa, joten niitä voitiin kiristää. Valmiin sillan kannen leveys oli noin neljä metriä, kantavuus ilmeisesti kuusi tonnia ja se valmistui heinäkuussa 1944. Saksalaiset järjestivät tapahtuman kunniaksi Posion Talaskankaalla juhlat, joissa tarjottiin ruokaa sekä pidettiin tanssit. Paikalla oli myös pieni soittokunta.

Varsinaisen rakennustyön tekivät saksalaisten sotavangit, pääosa heistä oli puolalaisia. He asuivat salmen länsi- ja itärannalla teltta- ja parakkikylässä. Parakit he rakensivat mukanaan tuomista elementeistä. Työmaata johtaneet saksalaiset asuivat muun muassa Posiolla Talaskankaan parakeissa, Kirkonkylän koululla ja yksityisissä taloissa. Heinäkuun jälkeen osa vangeista vietiin pois, osa jäi sahalle töihin. Paikalle jäi myös saksalaisten oma vartioryhmä.

Sillanrakentajien ja posiolaisten välille kehittyi monenlaista kanssakäymistä. Työmaata käytiin ihmettelemässä, parakeissa saatiin nähdä jopa elokuvia ja moninainen kaupankäynti kukoisti. Kauppatavaroina olivat esimerkiksi alkoholi, tupakka, elintarvikkeet ja työmaan naulat.

Saksalaisten joukkojen vetäytyminen alkoi syyskuun 3:ntena 1944. Mourusalmen siltaa käyttivät 6. SS-Vuoristodivisioonan joukot. Joukko-osastojen taisteluvahvuus oli ollut rintamalla enintään 8000 miestä. Saksalaiset poistuivat Kuusamosta 25.9.1944 ja jatkoivat siirtymistään Rovaniemelle. Saatuaan kaikki joukkonsa Mourusalmen länsirannalle he räjäyttivät sillan ja tienpenkan. Lisäksi he ajoivat salmen lossin pari kilometriä länteen, tuhosivat sen räjäyttämällä ja miinoittivat sillan ympäristöä. Sodan päätyttyä saksalaisten asettamat miinat aiheuttivat kolmen ihmisen kuoleman ja useiden haavoittumisen. Onneakin räjähteiden käsittelyssä oli, sillä esimerkiksi tämän tekstin kirjoittaja purki hyppymiinan yhdessä enonsa kanssa kesällä 1960 vasaran ja ruuvimeisselin avulla.

Marraskuussa 1990 Mourusalmen länsirannalle pystytettiin kunnan kala- ja venesataman läheisyyteen Lapin sodan ja tienrakennuksen muistomerkki, Ankkuripatsas. Patsas on Posion kunnan ja Tielaitoksen yhdessä rakentama. Sen on suunnitellut rakennusmestari Jorma Varanka Posion kunnasta.

Patsaan ankkurit ovat sodanaikaisen sillan ponttooniankkureita, jotka sukeltajat ovat nostaneet Mourusalmesta. Ankkurit ovat olleet aluksi Posiolla sijaitsevalla kesämökillä, josta ne luovutettiin Tielaitokselle. Patsaan kivet ovat olleet 1950-luvulla rakennetun Posio-Ranua-maantien tierumpujen kiilakivinä Mäntyjärven kylässä.

Lähteet

Hämeenniemi Reino, Eräs selviytymistarina. Posiolaista elämää kotirintamalla ja

evakoissa sotavuosina 1939-1945. Kustantaja Posion sotaveteraanit ry 1995.

Heikkilä Raimo, Posion Tielaitoksen materiaali

Kirjoittajan kokemukset ja keskustelut Mourusalmen asukkaiden kanssa