|
Tukinsiirtolaitos ratkaisi puiden uitto-ongelman 1800-luvun lopulla alueella käynnistyneet savotat toivat Posiolle kulttuurihistoriallisesti merkittävän tukinsiirtolaitoksen. Kitkajärven ympäristöstä kaadetut puut piti kuljettaa Ouluun ja Kemiin sahoille. Tuona aikana ainoa kuljetusmuoto oli uitto. Ongelmana oli, että Livojärvi, mistä uitto alavirtaan Perämerelle onnistui, on 4 metriä Kitkajärveä korkeammalla. Tämän ongelman poistamiseksi rakennettiin Kitkan ja Livon kannakselle Akanlahteen tukinsiirtolaitos. Ensimmäinen versio rakennettiin vuosina 1892-1893. Siinä oli kaksi kanavaa, toinen Kitkajärven tasossa ja toinen Livon tasossa. Puolessa välissä kannasta tukit varpattiin yläkanavaan 10 hevosvoiman höyrykoneella. Höyrykoneen vetämä vaijeri kuljetti puutavaran Siltinkilampeen. Lammesta puut varpattiin padolle ja laskettiin Livojärveen. Toinen "ylisiirtolaitos" rakennettiin 1909 kannaksen kapeimmalle kohdalle. Nyt käyttövoimana oli kolme höyrykonetta, yhteisteholtaan jo 40 hevosvoimaa. Ensimmäinen kuljetti puut rataa myöten Kuorikkilampeen. Siellä oli transportti, jonka höyrykone varppasi puut yläkanavaan. Kolmas kone veti puut Livoon. Kolmas versio Kitkan rannalla oli 76 metriä pitkä nostolaite, jossa puut nostettiin 6,7 metrin korkeuteen ns. päättymättömällä ketjulla. Nostolaitteen päästä alkoi noin 2 km pitkä puusta rakennettu uittoränni, johon pumpattiin vettä Kitkasta. Uittorännissä tukit uivat itsekseen Livojärveen. Nykyisin nähtävänä olevan siirtolaitoksen rakensi Metsähallitus vuosina 1935-1936. Sotien aikana laitosta ei käytetty. Vuonna 1953 laitos peruskorjattiin. Viimeiset tukit kulkivat laitoksen läpi 1966. Laitos oli viimeisessä vaiheessaan sähköistetty. |
|
Kitkalta merimaihin Jouni Pylkkänen |
|
Uittoränniä Kitkan ja Livon välisellä kannaksella |
|
_____________________ |
