Panu on perheemme tuorein vahvistus. Ajatus kolmannesta harjakoirasta alkoi kypsyä, kun selvisi ettei Weetin
korvat olleetkaan tarpeeksi vahvat jäädäkseen molemmat pystyyn. Näin aloin miettiä, että josko vielä se yksi,
jonka kanssa sitten mahdollisesti myös se näyttelymaailma olisi mahdollista kokea. Pikku hiljaa aloin tutkiskelemaan
tulevien pentueiden sukutauluja ja olin yhteydessä kasvattajiin ja lopulta kaksi yhdistelmää kahdelta eri kasvattajalta
ylsi ylitse muiden. Pentuja ei ollut vielä syntynyt, joten seurasi piinaava odotus, että syntyisikö sieltä se naku-poika,
jota olin alunperin etsimässä. Niinhän siinä sitten kävi, ettei nakupoikaa tullut. Olin ensin hieman pettynyt,
mutta samalla kasvattajalla oli tulossa toinen pentue ja jäimme odottelemaan, josko sieltä se naku-poika sitten syntyisi.
Ainoa asia mikä harmitti oli, ettei nämä pennut olisikaan haluamastani yhdistelmästä. Joka tapauksessa odotimme ja
niinhän sieltä nakuja tuli, poikiakin kaksi. Olin kuitenkin koko ajan samalla seuraillut ensimmäisen pentueen, etenkin
pienen suloisen mustan puuteripojan, kehittymistä. Minua kiehtoi ajatus tuosta pienestä karvapallerosta, mutta mietin
pitkään, että onko minusta hoitamaan pitkää turkkia. Se oli oikeastaan ainoa asia mikä mietitytti ennalta puuterin
osalta ja päätin miettiä asiaan siihen asti, kunnes olisimme käyneet pentuja katsomassa. Kun koitti se päivä, että
lähdimme käymään kasvattajan luona, olivat vanhemmat pennut jo miltein luovutusiässä ja nuoremmat neliviikkoisia.
Lähtiessä olimme vielä vahvasti menossa katsomaan naku-poikaa, mutta niinhän siinä kävi, että tuo musta puuteripoika
valloitti meidän sydämmet ja jo viikon päästä kävimme hakemassa tämän ihanan pikkumiehen kotiin.
Panu on luonteeltaan aivan omanlaisensa seikkailija, suloinen karvapallo, joka valloittaa olemuksellaan kyllä kaikki kanssaeläjät.
Osaa Panu olla ajoittain myös aika itsepäinen, omistushaluinen ja vähän röyhkeäkin, siis oikea pikku-piru.
Joka ei anna toisille hetken rauhaa ja joka ryövää kaiken, mihin se katseensa kohdistaa, oli se sitten hänen tai ei.
Ei siis ollenkaan samanlainen kuin muut meidän koirista. Panu viilettää menemään minkä kerkeää ja on usein koettelemassa hermoja,
miten ikinä keksiikin. Arkuuttakin löytyy luonteesta, mutta se näkyy oikeastaan vain uusissa ja oudoissa tilanteissa, ei kotona.
Näyttelykehässäkin ollaan pari kertaa käyty virallisesti, ei kylläkään huippu menestyksellä. Siksi meillä jatketaan tässä vaiheessa vielä
kehäkäytöksen harjoittelemista, ei niinkään tulla ottamaan osaa itse näyttelyihin, ainakaan suuremmissa määrin.