Salattu Totuus

Etusivu	Maailma	Rodut	Henkilöt	Kulttuuri	Säännot	Pelinjohto
Haltiat Haltiat ovat hiukan ihmisiä ja keijuja muistuttavia olentoja, mutta täysin itsenäinen ja oma luokkansa, joka jaetaan kolmeen osaan: valkeisiin, mustiin ja harmaisiin haltioihin. Haltioiden luonteet eivät yleisesti paljon poikkea toisistaan, olivat he sitten valkeita, mustia tai harmaita haltioita. Haltialla on aina ylpeytensä ja ennakkoluulonsa –joskaan ne eivät ole läheskään kääpiöiden tai edes useiden ihmisten tasoa. Tietystä ylemmyyden ja hienouden tunteesta kuitenkaan ei yksikään perinteinen haltia suostu luopumaan. Haltioiden aatelisto on ylpeintä ja sivistyneintä haltioista. Heitä on jokaisessa haltiatyypissä, mikä lisää näiden eristäytyvyyttä toisistaan. Eniten kuitenkin näitä rodun alalajeja ajaa toisistaan erilleen heidän omapäisyytensä, kapinallisuutensa ja normit ja tabut. Alun perin katkeruudet ja kitkaa kylvi valkoisten haltioiden konservatiivisuus ja ennakkoasenteet; he olivat ja ovat vakaasti sitä mieltä, että mustat haltiat ovat jotakin Luontoäidin romukopasta esiin kaivettua täysin turhaa, pahaa ja törkyistä, ja harmaat haltiat jonkin valkeiden haltioiden luota kaikonneiden pettureiden ja saastaisten mustien haltioiden välisiä pyhäinhäväistyksiä. Näin voimakkaasti väritetyt ennakkoluulot ja syrjintä ovat aikaansaaneet sen, että näistä kolmesta alalajista on muodostunut melkeinpä kolme erillistä rotua. Välien paikkaaminen ja takaisin yhdeksi muodostuminen vaikuttaa jokseenkin silkalta mahdottomuudelta, mutta kenties Ajatar vielä haalentaa tahrat ja arpeuttaa haavat. Valkeat haltiat Valkeat haltiat pitävät itseään sinä alkuperäisinä, oikeina ja puhtaina haltioina. Voisi siis sanoa, että enimmäkseen riidat ja eristyminen mustien ja harmaiden kanssa on lähtenyt heistä. Jos mustia ja harmaita haltioita olisi kohdeltu paremmin, ei heistä välttämättä olisi muodostunut niin verenhimoista ja katkeraa kostajajoukkoa. Yleisesti valkeita haltioita pidetään parempina kuin mustia ja harmaita, mutta harvemmin tiedetään taustoja. Monilta osilta valkeat haltiat kyllä ovatkin hyviä, rehellisiä ja tunnollisia – ulkonäöltäänkin ne ovat pitkiä, hoikkia, siroja ja kauniita – mutta jäävätkö nuo ominaisuudet pinttyneiden perinteiden ja rasistisen vihan varjoon? Ovatko valkeat sitten niin parempia kuin muut lajitoverinsa, kun kylvävät vihaa heihin? Onhan valkeissakin paljon sydämellisiä ja moderneja poikkeuksia – ainahan toisinajattelijoita löytyy, mutta valtavirta on yhä vanhanaikaisia, normiensa ja tabujensa orjina olevia jääräpäitä. Propit Suipot haltiankorvat ovat suotava osa asustusta, mutta jos ne tuntuvat mahdottomilta hommata, voi niitä ilmankin pelata. Kasvot olisi myös hyvä värjätä valkoisiksi. Kengät mielellään asusteisiin sopivat, ja viitat, pussukat yms. ovat myös mukavia lisiä vaatetuksessa. Naiset: Valkeat naispuoliset haltiat mielivät vaatetuksessaan vanhanaikaisia, sieviä mekkoja – useimmiten vaaleansävyisiä ja luonnonläheisiä. Korut muistuttavat paljon keijujen koruja; siroja, kullan ja hopean värisiä koukeroita ja helyjä. Useimmat niistä ovat loihdittuja. Hiukset ovat yleensä hyvin huolitellut roikkuen joko vapaina tai siloteltuina kauniin huolelliseksi kampaukseksi. Miehet: Valkeilla, miespuolisilla haltioilla toimii edellä mainitun sävyiset housut ja paita viitan kera. Tunika sopii myös mainiosti. Myös mieshaltiat pitävät mielellään erilaisia symbolisia koruja ja amuletteja tms. Mustat haltiat Mustat haltiat tunnetaan yleisesti haltioiden keskuudessa kaiken pahan alkuna ja melkeinpä brutaalina roskajoukkona. Totta toinen puoli varmasti, mutta mitä piileekään pinnan alla? Mistä kaikki on lähtöisin? Valkoiset eivät ole niin valkoisia kuin antavat muiden ymmärtää. Vaikka mustat kehittyivät valkoisten tavoin keijuista, valkoiset haltiat rupesivat jostakin kumman syystä jo alussa syrjimään ja kohtelemaan mustia haltioita ala-arvoisesti. Siksi mustat haltiat katkeroituivat ja eristäytyivät valkoisista punoen säännöllisesti juonia näitä vastaan. Joskus ne ovat sortuneet hyvinkin julmiin ja rumiin tekoihin pakkautuneiden aggressioidensa ansiosta. Toki heidänkin keskuudestaan löytyy joitakin toisinajattelijoita ja rauhanrakentajia, mutta vielä tässä vaiheessa heidän työnsä vaikuttaa epätoivoiselta. Mustat haltiat ovat kieroja ja pirullisia pikku juonittelijoita, jotka toimivat suorasti ja vapaasti. Aatelisto tietenkin heidänkin keskuudessaan on hillitympi, mutta ei ole saanut istutettua kovinkaan hyvin hienostuneita tapojaan tavalliseen mustien haltioiden heimoon, joka ryöstää, tappaa ja raiskaa häpeilemättä. Propit Iho on musta, ja suipot korvat heilläkin molemmilla sukupuolilla. Vaatteiden väreissä he suosivat lähinnä mustaa ja muita tummia sävyjä Naiset: Mustilla haltianaisilla on huomattavasti modernimmat vaatteet kuin valkeilla. Perinteistä muistoina ovat asustuksessa lähinnä viitat ja pussukat yms. Naispuoliset mustat haltiat pitävät useimmiten mekkoja ja hameita, mutta myös housut ovat yleisesti hyväksytyt. Hiuksetkin ovat vapaammin, ja koruina he käyttävät erilaisia amuletteja, pentagrammin ja väärinpäinristin kaltaisia okkultistisia symboleja ja riimukoruja, joita usein on höystetty loitsuilla. Miehet: Miespuoliset mustat haltiat pukeutuvat mustiin ja tummansävyisiin housuihin, paitoihin ja tunikoihin. Viitat jms. ovat myös virkistävä ja suotava osa vaatetusta. Miehet kantavat naisten tavoin erilaisia symbolisia ja maagisia koruja. Harmaat haltiat Harmaat haltiat joutuvat hyvin ikävään välikäteen ei pelkästään mustien ja valkoisten haltioiden kiistoissa, vaan myös muiden rotujen ennakkoasenteissa ja vihassa. Heidät mielletään yleisesti takinkääntäjiksi ja sydämettömiksi pettureiksi, mitä kyllä suinkaan kaikki heistä eivät ole. Juurettomia he kyllä vahvasti ovat, koska eivät saa hyväksyntää oikein mistään; lähinnä vain omaisiltaan ja uusmielisiltä. Se on johtanut monen yksilön kohdalla miltei väkisinkin siihen, että he rupeavat käyttäytymään juuri niin kuin heitä syytetään. Jotkut kuitenkin vetäytyvät passiivisina omiin oloihinsa turvaan poliittiselta sotatantereelta. Harmat haltiat harvoin ryhtyvät väkivaltaisiin välienselvittelyihin tai muuhun suoraan toimintaan. Sen sijaan he joko vetäytyvät täysin tai mustien haltioiden aateliston tavoin juonittelevat ja toimivat pettävän tyynesti. Heistä ei kuitenkaan koskaan voi olla varma, kumpaa puolta he palvelevat, vai palvelevatko kumpaakaan tai vaikka kumpaakin. Se kuuluu useiden harmaiden haltioiden epätasapainoiseen luonteeseen. Propit Harmaiden haltioiden molempien sukupuolten ihonväri on harmaa, mutta kaikilla heistä ei ole haltioiden suippoja korvia. Naiset: Harmaat haltianaiset pukeutuvat vaatimattomammin kuin mustat tai valkeat haltianaiset. He käyttävät paljolti harmaata, ruskeata ja muita sellaisia neutraaleja sävyjä vaatetuksessaan, eivätkä he käytä prameita koruja. Viitat sun muut perinteiset pysyvät useimmilla harmaillakin yllä. Naispuoliset harmaat haltiat käyttävät harvoin housuja. Poikkeavasti pukeutuvia toki löytyy harmaidenkin joukosta, kuten kaikkien muidenkin rotujen. Miehet: Miespuoliset harmaat haltiat pukeutuvat myös suht neutraaliin tyyliin ja melko lailla samoihin väreihin, joskin heidän puoleltaan löytyy ehkä enemmän tummiakin värejä. Vampyyrit Voit polttaa meidät, murskata meidät, murhata meidät, mutta me olemme aina yössä… Ihmiset pitävät vampyyreitä nykyään vain jonkinlaisena eliittinä, koska harva vampyyri nykyään enää pystyy muuttumaan lepakoksi tai muuksikaan olennoksi tai murskaamaan seiniä paljailla nyrkeillä, ikivanhat vampyyrit kutsuvat tätä veren heikkenemiseksi. Vampyyrit ovat kuitenkin ’’allergisia’’ valolle ja heidän täytyy pitää paksuja vaatteita estääkseen auringon valoa polttamasta ihoa, vanhat vampyyrit eivät välttämättä pysty olemaan edes päivällä hereillä ja melkein kaikki vampyyrit ovat heikompia päivällä. Vampyyrien stereotyyppinen kuva on henkilö hienoissa vanhoissa vaatteissa kuiskimassa salaisuuksia vanhojen rakennusten sisällä ja juonittelemassa lisää valtaa itselleen, itse asiassa tämä vastaakin hieman vampyyri enemmistöä, sillä useimmat vampyyrit ovat sivistynyttä eliittiä. Vampyyrit kuitenkin vaihtelevat laidasta laitaan aina, koska joskus vampyyrejä luodaan ’’armosta’’, kun joku on kuolemassa ja hänestä tehdään vampyyri. Toiset tekevät vampyyreitä ’’rakkaudesta’’ ja näin syntyy mitä epätodennäköisimpiä vampyyreitä. On väitelty tuntevatko vampyyrit mitään vai onko se vain kaikua elämästä, tätä ei tiedetä vieläkään, mutta ihmiset kokevat vampyyrit usein kylmiksi ja laskelmoiviksi. Ns. normaali vampyyri luodaan vain vampyyri populaation ylläpitämiseksi ja heidät valitaan yleensä rikkaista ja vaikutusvaltaisista, näin on syntynyt myös kuva ihmisille vampyyri aristokratiasta. Vampyyrien sisäinen hierarkia toimii melkein aina iän myötä, sillä vanhimmat vampyyrit ovat valtavia voimanpesäkkeitä ja loistavia kieroilemaan satojen vuosien kokemuksella. Heidän heikkoutensa onkin vahvempi herkkyys valolle ja erilaisille symboleille. Vampyyrit eivät vahingoitu normaalista rististä, mutta erikseen papin siunaama risti on vahingollinen jokaiselle vampyyrille enemmän tai vähemmän, he tuntevat valtavaa mentaalista kipua ja kipu sumentaa ajattelun, kunnes risti ei kosketa heitä enää. Vampyyrit tarvitsevat myös verta, vähintään kerran viikossa ja vanhemmat vampyyrit yhä enemmän. Useimmiten vampyyrit nauttivat veren juomisesta ja siksi he juovat paljon useammin. Vampyyrin purema on huumaavaa kokemus, joka muistuttaa huume riippuvuutta muutaman kerran jälkeen. Ihminen jota vampyyri on purrut tuntee tätä kohtaan yleensä valtavaa lojaaliutta tai jonkin sortin rakkautta. Lisätietoa vampyyrien kestosta: Eli selvennykseksi ikivanhat vampyyrit (yli 400-vuotta vanhat) omaavat erikoisia kykyjä, kuten vaikkapa lepakkoparveksi muuttuminen, mutta alle 100-vuotta vanhat vampyyrit omaavat harvoin minkäänlaisia erikois-voimia, jotka erottaisivat heidät ihmisistä. Vanhojen vampyyrien heikkoutena on nuoriin verrattuna paljon suurempi herkkyys pyhille symboleille ja auringolle. Vanha vampyyri saattaa muuttua muutamassa sekunniksi tuhkaksi, kun aurinko osuu hänen ihoonsa, mutta nuorta vampyyriä tämä saattaa vain polttaa. Vanhat vampyyrit eivät ole myöskään moksiskaan, jos heitä ampuu pistoolilla, mutta nuoremmat vampyyrit eivät kestä paljoa ihmistä enempää, kunnes heidän epäpyhä ruumiinsa ei kestä enää rasitusta. Nuoret vampyyrit eivät myöskään muutu heti tuhkaksi, vaan se saattaa kestää useamman tunnin, kun taas vanhat vampyyrit saattavat muuttua tuhkaksi alle sekunnissa kuollessaan lopullisesti. Proppausohjeita: Vampyyreille olennaista on koko kehon paitsi kasvot peittävä pukeutuminen, jotta aurinko ei voisi polttaa heidän ihoansa. He pukeutuvat myös yleensä mahdollisimman suuren vaikutuksen luoviin vaatteisiin, joka riippuu vampyyrin taustasta, liikemiehet pukeutuvat yleensä pukuun, kreivit ikivanhoihin aatelisasuihin ja uskonnolliset kannattajat mustiin kaapuihin. Vampyyrit suosivat yleensä mustaa ja punaista vaatetusta. Kasvot ovat yleensä melko kalpeat ja joillakin vampyyreillä myös kulmahampaat ovat selvästi terävämmät, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Naiset: Naispuoliset vampyyrit ovat yleensä hyvin tarkkoja ulkonäöstään, mutta vampyyrien tausta vaikuttaa todella paljon. He pukeutuvat kuten arvovaltaiset ihmisnaisetkin, mutta ehkäpä vielä hieman huolitellummin. Miehet: Vampyyri miehet pyrkivät antamaan aina arvovaltaisen vaikutelman, jotta heidän ikänsä ja mahtinsa korostuisi. Muuten he pukeutuvat samalla tavalla kuin ihmiset, mutta arvokkaammin ja mahtipontisemmin. Ihmissudet Jos joillekuille on epäselvää ihmissusien oikea olomuoto, niin ilmoitan aluksi, että ne eivät todellakaan ole ihmisten ja susien risteytyksiä, eikä niillä ole yhtä ja samaa olomuotoa. Ihmismuodossaan he ovat lähes normaalien ihmisten näköisiä, joskin heidän piirteissään on silloinkin jotakin susimaista, ja heidän käytöksensä on tavallista brutaalimpaa. Suurin osa heistä kuitenkin osaa lukea, ja he tekevät itselleen sopivaa työtä. Susimuodossaan he puolestaan eivät osaa oikein hallita aggressiivisuuttaan (riippuen hiukan rodusta tietenkin), eivätkä he näytä silloin normaaleilta susilta, vaan heissä on jotakin ihmismäistäkin. Sekä susi- että ihmismuodossa ihmissudet tunnistavat lajitoverinsa ominaishajun perusteella. Ihmisinä he voivat liikkua yksikseenkin, mutta he liikkuvat mieluummin tutuissa laumoissaan. Lisäksi myös ihmishahmossaan he syövät oikein mielellään raakaa lihaa, mutta kykenevät myös syömään normaalia ihmisten ruokaa. Kaiken kaikkiaan ihmissudet ovat omalla tasollaan tyytyväisiä elämäänsä (lukuun ottamatta tietenkin heihin kohdistuvaa syrjintää ja vainoja). Välillä he haikailevat alkuperäiseen maahan, mistä he olivat tulleet joskus, mutta ovat sopeutuneet hyvin elämään nykyisellä mantereella. Propit Ihmissusilla on ihmismuodossakin tavallista pidemmät ja terävämmät kynnet ja hampaat, joten jos mahdollista, niin varaa tekokynnet tai pitkät ja terävät luomukynnet ja pitkät, terävät hampaat. Ihmissudet eivät ole mitään kovin loistavia pukeutujia, ja koska he ovat tottuneet brutaalimpiin tapoihin ja maastossa liikkumiseen, he eivät edes tekisi kovinkaan paljon hienoilla vaatteilla, vaan rikkoisivat ne pian. Heidät tunnistetaan melko nuhjuisista ja paikatuista vaatteista ja eläimellisestä käytöksestä. Miesten ja naisten välillä ei ole erityisiä pukeutumis- tai käyttäytymiseroja. Tavallinen lauma kuitenkin kunnioittaa aina lauman johtajaurosta –ja naarasta. Keijut Keijut uskovat Äiti maahan ja luontoon jumalaisena. Keijujen näkemyksen mukaan luonto on antanut elämän kaikille roduille ja eläimille, ja se myös ylläpitää elämää. Kaikki elävä on samaa alkuperää eikä mikään ole toista arvokkaampi. Luonnon vahingoittaminen kaikin tavoin, kuten puita kaatamalla, on keijuille kauhistus, sillä keijut näkevät kaikkialla läsnäolevat luonnonhenget joita on kaikessa elävässä kuten puissa ja kasveissa, vedessä, kivissä ja maassa. Keijut ovat todellisia luonnonlapsia ja katsovat luonnonhenget serkuikseen. Kuoleman jälkeen keijut katsovat palaavansa maahan osaksi Äitiä, ja ennen pitkää syntyvät uudelleen jossain toisessa muodossa. Keijut haluaisivat elää harmoniassa luonnon ja kaiken elävän kanssa, ja he tuntevat suunnatonta sympatiaa kaikkea kärsimystä kohtaan, he eivät tee eroa kuolleen muurahaisen tai ihmisen välille. He saattavat olla luonteeltaan vilkkaita ja pilailla ja keppostella muiden rotujen, erityisesti ihmisten kustannuksella, mutta he eivät käytä väkivaltaa tai tietoisesti tahdo satuttaa ketään. Ihmiset pitävät usein furreja eksoottisen ja oudon näköisinä, mutta näihin verrattuna keijut eivät ole mitään. Keijujen ulkonäkö saattaa vaihdella paljonkin, heillä voi olla lähes minkä värinen iho ja hiukset tahansa, ja kehoa saattava koristaa tatuoinninkaltaiset kuviot. Sarvet ovat hyvin tyypilliset tietylle keijulajille, toisilla puolestaan selkää koristavat siivet. Haltioiden tapaan heillä on usein suipot korvat. Vaatteissaan keijut käyttävät kirkkaita, jopa räikeitäkin värejä ja kevyitä, liehuvia materiaaleja. Luonteeltaan keijut ovat vilkkaita ja helposti kiihtyviä, mutta myös leppyvät nopeasti. He saattavat olla melko häilyväisiä, kiinnostua yhdestä asiasta ja unohtaa sen saman tien. He eivät ole kovinkaan uskonnollisia, mutta usko Äiti Maahan on heissä lähes synnynnäistä, ja jopa kaikkein kaupungistuneimmat keijut lähtevät toisinaan luonnon ääreen etsimään yhteyttä Äitiin. He eivät oikeastaan tunne pelkoa ja työntävät nenänsä asioihin jotka eivät heille kuulu, eivät yleensä pahaa tarkoittaen vaan silkkaa uteliaisuuttaan. Keijujen kulttuurista tiedetään loppujen lopuksi hyvin vähän, sillä ihmiset eivät koskaan ole päässeet tutkimaan heitä läheltä. Jos ihmiset ovat yrittäneetkään tunkeutua keijujen asuttamiin metsiin, maasta on noussut paksu valkea usva, josta pois päästyään ihmiset ovat usein huomanneet ajan kuluneen kummallisen nopeasti eteenpäin, niin että muutama vuosikin on kadonnut kuin hetkessä. Myöskään ihmisten aseet tai taiat eivät toimi keijujen alueiden läheisyydessä. Vaikka paljoa ei tiedetä, huhutaan kuitenkin, että heitä hallitsee kuningas ja kuningatar, joita kaikki keijut kunnioittavat enemmän tai vähemmän. Ei tiedetä, vaihtuvatko nämä hallitsijat tietyin väliajoin vai ovatko he olleet pitkään samat keijut, sillä keijut elävät hyvin vanhoiksi vaikka säilyttävätkin aina lapsenkaltaisen viattomuutensa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että keijut olisivat pelkästään hyviä olentoja, sillä lasten tavoin he ovat usein itsekkäitä. Propit Keijujen pelaajien olisi hyvä meikata silmänsä voimakkaasti ja kirkkailla väreillä. Erilaiset hileet tms. poskipäillä ja suipot korvat ovat keijujen tuntomerkkejä. Vaatetuksessa avainsanoja ovat kirkkaat, heleät värit kuten keltainen, oranssi, punainen, vihreä, turkoosi ja vaaleansininen, ja kevyet, liehuvat kankaat. Keijunaiset voivat käyttää housujakin, mutta tolkien-tyyliset hameetkin käyvät. Useimmilla keijuilla on myös siivet, näitä voi ostaa esim. naamiaistarvikekaupoista tai tehdä itse. Korut ovat metallisia ja koristeellisia, ja niitä on yleensä paljon. Miespuolisia keijuhahmoja ei pelissä ole. Furret Ulkonäöltään furret muistuttavat solakoiden vartaloidensa vuoksi keijuja, eivätkä he kasva aivan yhtä pitkiksi kuin haltiat. Selvin piirre heissä on jonkin eläimen ruumiinosat, kuten korvat, silmät tai hännät muuten ihmismäisissä kehoissa. Piirteiden voimakkuus vaihtelee voimakkaasti tuskin erottuvista korvista lähes täydelliseen eläimen ruumiiseen, riippuen siitä onko yksilö puhdasverinen vai onko kenties hänen suvussaan ihmisverta. Alun perin furret olivat pieni joukko keijuja, jotka halusivat tulla ihailemiensa eläinten kaltaisiksi. He käyttivät magiaansa ja muuttivat ulkonäköään muistuttaakseen enemmän näitä eläimiä, jotkut kutsuivat luokseen eläinten henkiä ja jakoivat uudet ruumiinsa näiden kanssa muuttuakseen täydellisesti. Vuosisatojen kuluessa heidän tapansa erosivat keijuista, mutta sukulaisuus tiedostetaan silti. Nykyään suurin osa furreista asuu pienissä heimoissa metsäisillä alueilla jonne ihmisten vaikutus ei vielä ulotu. Tietysti poikkeuksiakin on, jotkut furret ovat karkoitettuina tai muuten vain jättäneet heimonsa ja muuttaneet ihmisten kaupunkeihin, joissa he saavat lähinnä toisen luokan töitä esim. palvelijoina. Furret eivät koskaan ole itse rakentaneet kaupunkeja vaan elävät paimentolaisten tavoin pienissä kylissä telttamaisissa asumuksissa, jotka on helppo purkaa ja ottaa mukaan uusille alueille siirryttäessä. He eivät useinkaan viljele maata, vaan keräilevät luonnosta tarvitsemansa, kalastavat ja metsästävät sekä käyvät kauppaa muiden rotujen kanssa. Heidät tunnetaan kauniista käsitöistään, jotka usein on tehty luonnonmateriaaleista, kuten puusta tai nahasta. Furret haluavat elää harmoniassa luonnon kanssa, rasittamatta ympäristöään liikaa, mikä onkin yhtenä syynä heidän jatkuvaan vaelteluunsa. Jos jollain alueella käy riista tai muu ravinto vähiin, heimo siirtyy toisaalle. Heimoa johtaa yleensä heimon suurimman suvun päämies, joka on heimon vanhin. Lisäksi heimoon kuuluu olennaisena osana shamaani, joka on yhteydessä eläinten, furrejen kunnioittamien esi-isien henkiin. Ihmiset sekoittivat sudenhahmoisia furreja ihmissusiin ja tappoivat heitä, minkä vuoksi furret ovat muita keijuja varovaisempia muiden rotujen suhteen. Avioliittoja on kuitenkin solmittu ihmisten ja furrejen välillä, ja toisinaan myös haltioiden ja muiden keijujen. Furret kunnioittavat kantarotujaan eli eläimiä, joiden piirteitä heillä on. He uskovat keijujen tavoin Äiti maahan, mutta palvovat myös Kuunjumalatarta ja Auringonjumalaa, Maan tytärtä ja poikaa. He eivät myöskään pidä tappamista ravinnon vuoksi tabuna niin kuin keijut, tämä johtuu paljolti petoeläinten taipumuksista joita furreillakin on. Tietyn lajin furret eivät voi geneettisistä syistä lisääntyä toisen lajin kanssa, kuten kissa- ja jänisfurret keskenään. Susifurret ovat pitkään tunteneet sympatioita ihmissusia kohtaan, mutta haluavat silti tulla erotetuiksi tästä rodusta. Tyypillisimmät furrelajit ovat kissa, susi, jänis, kettu ja lintufurret. Propit Furrella kuuluu oleellisestikin olla eläimenkorvat ja joissain tapauksissa myös häntä. Vaatetuksesta voi ottaa mallia Pohjois-Amerikan intiaaneilta pienin modernein muutoksin, vaatteissa parhaita ovat luonnonmateriaalit esim. nahka, puuvilla, villa, ja koristeina vaatteissa voi olla painettuja geometrisiä kuvioita, helmiä, kirjailua ym. Turkikset ovat myös tyypillisiä vaatetuksessa. Furrynainen: Naiset käyttävät perinteisesti hameita, yli polven mutta ei täysipitkiä, housutkaan eivät ole mahdottomuus sillä metsässä samoillessa on pystyttävä liikkumaan helposti. Koruina luonnonmateriaalit kuten helmet, sulat, kivet, nahkanauhat. Hiukset ovat yleensä auki tai yksinkertaisella nutturalla ja niihin on sidottu koristeita. Myös modernimpia koruja tms. voi olla sillä furret käyvät kauppaa haltioiden ja ihmisten kanssa. Ihmiset Ihmiset ovat lukumäärällisesti maailman hallitseva rotu, joka on levittäytynyt kaikkialle tunnettuun maailmaan. Säätyjako tavalliseen työtätekevään kansaan, rikkaampaan yläluokkaan ja aatelisiin hallitsee yhä vahvana ihmisten ajattelua, vaikka viime aikoina vanhat kangistuneet käsitykset ovat alkaneet murentua. Orjuus on virallisesti lailla kielletty, mutta tätä kieltoa kierretään maksamalla joillekin "palvelijoille" nimellistä palkkaa. Erityisesti aatelisto pitää tiukasti kiinni vanhoista perinteistä halveksien uusrikkaita jotka ovat alkaneet vallata seurapiirejä. Muita rotuja siedetään vaihtelevasti, mutta ihmissusia ja mustia haltioita pelätään ja vihataan. Tasa-arvoa ei suinkaan edistä kirkon johtama inkvisitio, joka on vuosisatojen ajan metsästänyt kaikkia ihmisille mahdollisesti vaarallisia rotuja kerettiläisyyden nojalla. Kirkko on myös kieltänyt ihmisiltä magian käytön, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Vaikka pelimaailmamme ajankohta muistuttaa kenties eniten 1900-luvun alun Eurooppaa, ei ihmisten pukeutumisen tarvitse noudattaa orjallisesti juuri tämän ajan muotia. Vaatteissa käyvät hyvin keskiaikaistyyliset kuin modernimmatkin vaatteet, mutta emme toivo kenenkään ilmestyvän paikalle sinisissä perusfarkuissa. Propit Naiset: Suurin osa pelin ihmishahmoista on aatelisia, jotka tietysti pukeutuvat asemaansa korostaakseen siisteihin ja tyylikkäisiin vaatteisiin, jotka voivat olla hienommastakin materiaalista (silkki, sametti, pitsi) tehtyjä, mutta perus puuvillakin käy. Housuja naiset käyttävät harvemmin julkisesti, eikä pukeutuminen ole kovin paljastavaa, olkapäät ovat peitettyinä mutta hihojen pituudella tai mallilla ei ole väliä. Hameet ovat pitkiä ja leveähelmaisia, kaikki värit käyvät kunhan eivät ole kovin räikeitä. Hansikkaat ovat mahdollisia, samoin kaikenlaiset korut. Hiukset ovat yleensä naisilla jonkinlaisella kampauksella, vain nuoret naimattomat tytöt pitävät hiuksia kokonaan vapaina. Jotkut huomiota hakevat henkilöt saattavat pukeutua modernimpiinkin vaatteisiin, persoonasta riippuen, mutta ei todellakaan pvc-korsetteja, kiitos. Viuhkat ovat myös hyviä proppeja. Miehet: Suorat housut ja siistit kengät kuuluvat miesten vaatetukseen. Pitkät samettitakit olisivat miehillä loistavia, mutta myös hillityn väriset tunikat ja siistit paidat käyvät.

Haltiat

Haltiat ovat hiukan ihmisiä ja keijuja muistuttavia olentoja, mutta täysin itsenäinen ja oma luokkansa, joka jaetaan kolmeen osaan: valkeisiin, mustiin ja harmaisiin haltioihin. Haltioiden luonteet eivät yleisesti paljon poikkea toisistaan, olivat he sitten valkeita, mustia tai harmaita haltioita. Haltialla on aina ylpeytensä ja ennakkoluulonsa –joskaan ne eivät ole läheskään kääpiöiden tai edes useiden ihmisten tasoa. Tietystä ylemmyyden ja hienouden tunteesta kuitenkaan ei yksikään perinteinen haltia suostu luopumaan. Haltioiden aatelisto on ylpeintä ja sivistyneintä haltioista. Heitä on jokaisessa haltiatyypissä, mikä lisää näiden eristäytyvyyttä toisistaan. Eniten kuitenkin näitä rodun alalajeja ajaa toisistaan erilleen heidän omapäisyytensä, kapinallisuutensa ja normit ja tabut. Alun perin katkeruudet ja kitkaa kylvi valkoisten haltioiden konservatiivisuus ja ennakkoasenteet; he olivat ja ovat vakaasti sitä mieltä, että mustat haltiat ovat jotakin Luontoäidin romukopasta esiin kaivettua täysin turhaa, pahaa ja törkyistä, ja harmaat haltiat jonkin valkeiden haltioiden luota kaikonneiden pettureiden ja saastaisten mustien haltioiden välisiä pyhäinhäväistyksiä. Näin voimakkaasti väritetyt ennakkoluulot ja syrjintä ovat aikaansaaneet sen, että näistä kolmesta alalajista on muodostunut melkeinpä kolme erillistä rotua. Välien paikkaaminen ja takaisin yhdeksi muodostuminen vaikuttaa jokseenkin silkalta mahdottomuudelta, mutta kenties Ajatar vielä haalentaa tahrat ja arpeuttaa haavat.

Valkeat haltiat

Valkeat haltiat pitävät itseään sinä alkuperäisinä, oikeina ja puhtaina haltioina. Voisi siis sanoa, että enimmäkseen riidat ja eristyminen mustien ja harmaiden kanssa on lähtenyt heistä. Jos mustia ja harmaita haltioita olisi kohdeltu paremmin, ei heistä välttämättä olisi muodostunut niin verenhimoista ja katkeraa kostajajoukkoa. Yleisesti valkeita haltioita pidetään parempina kuin mustia ja harmaita, mutta harvemmin tiedetään taustoja. Monilta osilta valkeat haltiat kyllä ovatkin hyviä, rehellisiä ja tunnollisia – ulkonäöltäänkin ne ovat pitkiä, hoikkia, siroja ja kauniita – mutta jäävätkö nuo ominaisuudet pinttyneiden perinteiden ja rasistisen vihan varjoon? Ovatko valkeat sitten niin parempia kuin muut lajitoverinsa, kun kylvävät vihaa heihin? Onhan valkeissakin paljon sydämellisiä ja moderneja poikkeuksia – ainahan toisinajattelijoita löytyy, mutta valtavirta on yhä vanhanaikaisia, normiensa ja tabujensa orjina olevia jääräpäitä.

Propit

Suipot haltiankorvat ovat suotava osa asustusta, mutta jos ne tuntuvat mahdottomilta hommata, voi niitä ilmankin pelata. Kasvot olisi myös hyvä värjätä valkoisiksi. Kengät mielellään asusteisiin sopivat, ja viitat, pussukat yms. ovat myös mukavia lisiä vaatetuksessa.

Naiset: Valkeat naispuoliset haltiat mielivät vaatetuksessaan vanhanaikaisia, sieviä mekkoja – useimmiten vaaleansävyisiä ja luonnonläheisiä. Korut muistuttavat paljon keijujen koruja; siroja, kullan ja hopean värisiä koukeroita ja helyjä. Useimmat niistä ovat loihdittuja. Hiukset ovat yleensä hyvin huolitellut roikkuen joko vapaina tai siloteltuina kauniin huolelliseksi kampaukseksi.

Miehet: Valkeilla, miespuolisilla haltioilla toimii edellä mainitun sävyiset housut ja paita viitan kera. Tunika sopii myös mainiosti. Myös mieshaltiat pitävät mielellään erilaisia symbolisia koruja ja amuletteja tms.

Mustat haltiat

Mustat haltiat tunnetaan yleisesti haltioiden keskuudessa kaiken pahan alkuna ja melkeinpä brutaalina roskajoukkona. Totta toinen puoli varmasti, mutta mitä piileekään pinnan alla? Mistä kaikki on lähtöisin? Valkoiset eivät ole niin valkoisia kuin antavat muiden ymmärtää. Vaikka mustat kehittyivät valkoisten tavoin keijuista, valkoiset haltiat rupesivat jostakin kumman syystä jo alussa syrjimään ja kohtelemaan mustia haltioita ala-arvoisesti. Siksi mustat haltiat katkeroituivat ja eristäytyivät valkoisista punoen säännöllisesti juonia näitä vastaan. Joskus ne ovat sortuneet hyvinkin julmiin ja rumiin tekoihin pakkautuneiden aggressioidensa ansiosta. Toki heidänkin keskuudestaan löytyy joitakin toisinajattelijoita ja rauhanrakentajia, mutta vielä tässä vaiheessa heidän työnsä vaikuttaa epätoivoiselta. Mustat haltiat ovat kieroja ja pirullisia pikku juonittelijoita, jotka toimivat suorasti ja vapaasti. Aatelisto tietenkin heidänkin keskuudessaan on hillitympi, mutta ei ole saanut istutettua kovinkaan hyvin hienostuneita tapojaan tavalliseen mustien haltioiden heimoon, joka ryöstää, tappaa ja raiskaa häpeilemättä.

Propit

Iho on musta, ja suipot korvat heilläkin molemmilla sukupuolilla. Vaatteiden väreissä he suosivat lähinnä mustaa ja muita tummia sävyjä

Naiset: Mustilla haltianaisilla on huomattavasti modernimmat vaatteet kuin valkeilla. Perinteistä muistoina ovat asustuksessa lähinnä viitat ja pussukat yms. Naispuoliset mustat haltiat pitävät useimmiten mekkoja ja hameita, mutta myös housut ovat yleisesti hyväksytyt. Hiuksetkin ovat vapaammin, ja koruina he käyttävät erilaisia amuletteja, pentagrammin ja väärinpäinristin kaltaisia okkultistisia symboleja ja riimukoruja, joita usein on höystetty loitsuilla.

Miehet: Miespuoliset mustat haltiat pukeutuvat mustiin ja tummansävyisiin housuihin, paitoihin ja tunikoihin. Viitat jms. ovat myös virkistävä ja suotava osa vaatetusta. Miehet kantavat naisten tavoin erilaisia symbolisia ja maagisia koruja.

Harmaat haltiat

Harmaat haltiat joutuvat hyvin ikävään välikäteen ei pelkästään mustien ja valkoisten haltioiden kiistoissa, vaan myös muiden rotujen ennakkoasenteissa ja vihassa. Heidät mielletään yleisesti takinkääntäjiksi ja sydämettömiksi pettureiksi, mitä kyllä suinkaan kaikki heistä eivät ole. Juurettomia he kyllä vahvasti ovat, koska eivät saa hyväksyntää oikein mistään; lähinnä vain omaisiltaan ja uusmielisiltä. Se on johtanut monen yksilön kohdalla miltei väkisinkin siihen, että he rupeavat käyttäytymään juuri niin kuin heitä syytetään. Jotkut kuitenkin vetäytyvät passiivisina omiin oloihinsa turvaan poliittiselta sotatantereelta. Harmat haltiat harvoin ryhtyvät väkivaltaisiin välienselvittelyihin tai muuhun suoraan toimintaan. Sen sijaan he joko vetäytyvät täysin tai mustien haltioiden aateliston tavoin juonittelevat ja toimivat pettävän tyynesti. Heistä ei kuitenkaan koskaan voi olla varma, kumpaa puolta he palvelevat, vai palvelevatko kumpaakaan tai vaikka kumpaakin. Se kuuluu useiden harmaiden haltioiden epätasapainoiseen luonteeseen.

Propit
Harmaiden haltioiden molempien sukupuolten ihonväri on harmaa, mutta kaikilla heistä ei ole haltioiden suippoja korvia.

Naiset: Harmaat haltianaiset pukeutuvat vaatimattomammin kuin mustat tai valkeat haltianaiset. He käyttävät paljolti harmaata, ruskeata ja muita sellaisia neutraaleja sävyjä vaatetuksessaan, eivätkä he käytä prameita koruja. Viitat sun muut perinteiset pysyvät useimmilla harmaillakin yllä. Naispuoliset harmaat haltiat käyttävät harvoin housuja. Poikkeavasti pukeutuvia toki löytyy harmaidenkin joukosta, kuten kaikkien muidenkin rotujen.

Miehet: Miespuoliset harmaat haltiat pukeutuvat myös suht neutraaliin tyyliin ja melko lailla samoihin väreihin, joskin heidän puoleltaan löytyy ehkä enemmän tummiakin värejä.

Vampyyrit

Voit polttaa meidät,
murskata meidät,
murhata meidät,
mutta me olemme aina yössä…

Ihmiset pitävät vampyyreitä nykyään vain jonkinlaisena eliittinä, koska harva vampyyri nykyään enää pystyy muuttumaan lepakoksi tai muuksikaan olennoksi tai murskaamaan seiniä paljailla nyrkeillä, ikivanhat vampyyrit kutsuvat tätä veren heikkenemiseksi. Vampyyrit ovat kuitenkin ’’allergisia’’ valolle ja heidän täytyy pitää paksuja vaatteita estääkseen auringon valoa polttamasta ihoa, vanhat vampyyrit eivät välttämättä pysty olemaan edes päivällä hereillä ja melkein kaikki vampyyrit ovat heikompia päivällä.

Vampyyrien stereotyyppinen kuva on henkilö hienoissa vanhoissa vaatteissa kuiskimassa salaisuuksia vanhojen rakennusten sisällä ja juonittelemassa lisää valtaa itselleen, itse asiassa tämä vastaakin hieman vampyyri enemmistöä, sillä useimmat vampyyrit ovat sivistynyttä eliittiä. Vampyyrit kuitenkin vaihtelevat laidasta laitaan aina, koska joskus vampyyrejä luodaan ’’armosta’’, kun joku on kuolemassa ja hänestä tehdään vampyyri. Toiset tekevät vampyyreitä ’’rakkaudesta’’ ja näin syntyy mitä epätodennäköisimpiä vampyyreitä. On väitelty tuntevatko vampyyrit mitään vai onko se vain kaikua elämästä, tätä ei tiedetä vieläkään, mutta ihmiset kokevat vampyyrit usein kylmiksi ja laskelmoiviksi.

Ns. normaali vampyyri luodaan vain vampyyri populaation ylläpitämiseksi ja heidät valitaan yleensä rikkaista ja vaikutusvaltaisista, näin on syntynyt myös kuva ihmisille vampyyri aristokratiasta. Vampyyrien sisäinen hierarkia toimii melkein aina iän myötä, sillä vanhimmat vampyyrit ovat valtavia voimanpesäkkeitä ja loistavia kieroilemaan satojen vuosien kokemuksella. Heidän heikkoutensa onkin vahvempi herkkyys valolle ja erilaisille symboleille.

Vampyyrit eivät vahingoitu normaalista rististä, mutta erikseen papin siunaama risti on vahingollinen jokaiselle vampyyrille enemmän tai vähemmän, he tuntevat valtavaa mentaalista kipua ja kipu sumentaa ajattelun, kunnes risti ei kosketa heitä enää. Vampyyrit tarvitsevat myös verta, vähintään kerran viikossa ja vanhemmat vampyyrit yhä enemmän. Useimmiten vampyyrit nauttivat veren juomisesta ja siksi he juovat paljon useammin. Vampyyrin purema on huumaavaa kokemus, joka muistuttaa huume riippuvuutta muutaman kerran jälkeen. Ihminen jota vampyyri on purrut tuntee tätä kohtaan yleensä valtavaa lojaaliutta tai jonkin sortin rakkautta.

Lisätietoa vampyyrien kestosta: Eli selvennykseksi ikivanhat vampyyrit (yli 400-vuotta vanhat) omaavat erikoisia kykyjä, kuten vaikkapa lepakkoparveksi muuttuminen, mutta alle 100-vuotta vanhat vampyyrit omaavat harvoin minkäänlaisia erikois-voimia, jotka erottaisivat heidät ihmisistä. Vanhojen vampyyrien heikkoutena on nuoriin verrattuna paljon suurempi herkkyys pyhille symboleille ja auringolle. Vanha vampyyri saattaa muuttua muutamassa sekunniksi tuhkaksi, kun aurinko osuu hänen ihoonsa, mutta nuorta vampyyriä tämä saattaa vain polttaa.

Vanhat vampyyrit eivät ole myöskään moksiskaan, jos heitä ampuu pistoolilla, mutta nuoremmat vampyyrit eivät kestä paljoa ihmistä enempää, kunnes heidän epäpyhä ruumiinsa ei kestä enää rasitusta. Nuoret vampyyrit eivät myöskään muutu heti tuhkaksi, vaan se saattaa kestää useamman tunnin, kun taas vanhat vampyyrit saattavat muuttua tuhkaksi alle sekunnissa kuollessaan lopullisesti.

Proppausohjeita:

Vampyyreille olennaista on koko kehon paitsi kasvot peittävä pukeutuminen, jotta aurinko ei voisi polttaa heidän ihoansa. He pukeutuvat myös yleensä mahdollisimman suuren vaikutuksen luoviin vaatteisiin, joka riippuu vampyyrin taustasta, liikemiehet pukeutuvat yleensä pukuun, kreivit ikivanhoihin aatelisasuihin ja uskonnolliset kannattajat mustiin kaapuihin. Vampyyrit suosivat yleensä mustaa ja punaista vaatetusta. Kasvot ovat yleensä melko kalpeat ja joillakin vampyyreillä myös kulmahampaat ovat selvästi terävämmät, mutta tämä ei ole välttämätöntä.

Naiset: Naispuoliset vampyyrit ovat yleensä hyvin tarkkoja ulkonäöstään, mutta vampyyrien tausta vaikuttaa todella paljon. He pukeutuvat kuten arvovaltaiset ihmisnaisetkin, mutta ehkäpä vielä hieman huolitellummin.

Miehet: Vampyyri miehet pyrkivät antamaan aina arvovaltaisen vaikutelman, jotta heidän ikänsä ja mahtinsa korostuisi. Muuten he pukeutuvat samalla tavalla kuin ihmiset, mutta arvokkaammin ja mahtipontisemmin.

Ihmissudet

Jos joillekuille on epäselvää ihmissusien oikea olomuoto, niin ilmoitan aluksi, että ne eivät todellakaan ole ihmisten ja susien risteytyksiä, eikä niillä ole yhtä ja samaa olomuotoa. Ihmismuodossaan he ovat lähes normaalien ihmisten näköisiä, joskin heidän piirteissään on silloinkin jotakin susimaista, ja heidän käytöksensä on tavallista brutaalimpaa. Suurin osa heistä kuitenkin osaa lukea, ja he tekevät itselleen sopivaa työtä. Susimuodossaan he puolestaan eivät osaa oikein hallita aggressiivisuuttaan (riippuen hiukan rodusta tietenkin), eivätkä he näytä silloin normaaleilta susilta, vaan heissä on jotakin ihmismäistäkin. Sekä susi- että ihmismuodossa ihmissudet tunnistavat lajitoverinsa ominaishajun perusteella. Ihmisinä he voivat liikkua yksikseenkin, mutta he liikkuvat mieluummin tutuissa laumoissaan. Lisäksi myös ihmishahmossaan he syövät oikein mielellään raakaa lihaa, mutta kykenevät myös syömään normaalia ihmisten ruokaa. Kaiken kaikkiaan ihmissudet ovat omalla tasollaan tyytyväisiä elämäänsä (lukuun ottamatta tietenkin heihin kohdistuvaa syrjintää ja vainoja). Välillä he haikailevat alkuperäiseen maahan, mistä he olivat tulleet joskus, mutta ovat sopeutuneet hyvin elämään nykyisellä mantereella.

Propit

Ihmissusilla on ihmismuodossakin tavallista pidemmät ja terävämmät kynnet ja hampaat, joten jos mahdollista, niin varaa tekokynnet tai pitkät ja terävät luomukynnet ja pitkät, terävät hampaat. Ihmissudet eivät ole mitään kovin loistavia pukeutujia, ja koska he ovat tottuneet brutaalimpiin tapoihin ja maastossa liikkumiseen, he eivät edes tekisi kovinkaan paljon hienoilla vaatteilla, vaan rikkoisivat ne pian. Heidät tunnistetaan melko nuhjuisista ja paikatuista vaatteista ja eläimellisestä käytöksestä. Miesten ja naisten välillä ei ole erityisiä pukeutumis- tai käyttäytymiseroja. Tavallinen lauma kuitenkin kunnioittaa aina lauman johtajaurosta –ja naarasta.

Keijut

Keijut uskovat Äiti maahan ja luontoon jumalaisena. Keijujen näkemyksen mukaan luonto on antanut elämän kaikille roduille ja eläimille, ja se myös ylläpitää elämää. Kaikki elävä on samaa alkuperää eikä mikään ole toista arvokkaampi. Luonnon vahingoittaminen kaikin tavoin, kuten puita kaatamalla, on keijuille kauhistus, sillä keijut näkevät kaikkialla läsnäolevat luonnonhenget joita on kaikessa elävässä kuten puissa ja kasveissa, vedessä, kivissä ja maassa. Keijut ovat todellisia luonnonlapsia ja katsovat luonnonhenget serkuikseen. Kuoleman jälkeen keijut katsovat palaavansa maahan osaksi Äitiä, ja ennen pitkää syntyvät uudelleen jossain toisessa muodossa. Keijut haluaisivat elää harmoniassa luonnon ja kaiken elävän kanssa, ja he tuntevat suunnatonta sympatiaa kaikkea kärsimystä kohtaan, he eivät tee eroa kuolleen muurahaisen tai ihmisen välille. He saattavat olla luonteeltaan vilkkaita ja pilailla ja keppostella muiden rotujen, erityisesti ihmisten kustannuksella, mutta he eivät käytä väkivaltaa tai tietoisesti tahdo satuttaa ketään.

Ihmiset pitävät usein furreja eksoottisen ja oudon näköisinä, mutta näihin verrattuna keijut eivät ole mitään. Keijujen ulkonäkö saattaa vaihdella paljonkin, heillä voi olla lähes minkä värinen iho ja hiukset tahansa, ja kehoa saattava koristaa tatuoinninkaltaiset kuviot. Sarvet ovat hyvin tyypilliset tietylle keijulajille, toisilla puolestaan selkää koristavat siivet. Haltioiden tapaan heillä on usein suipot korvat. Vaatteissaan keijut käyttävät kirkkaita, jopa räikeitäkin värejä ja kevyitä, liehuvia materiaaleja.

Luonteeltaan keijut ovat vilkkaita ja helposti kiihtyviä, mutta myös leppyvät nopeasti. He saattavat olla melko häilyväisiä, kiinnostua yhdestä asiasta ja unohtaa sen saman tien. He eivät ole kovinkaan uskonnollisia, mutta usko Äiti Maahan on heissä lähes synnynnäistä, ja jopa kaikkein kaupungistuneimmat keijut lähtevät toisinaan luonnon ääreen etsimään yhteyttä Äitiin. He eivät oikeastaan tunne pelkoa ja työntävät nenänsä asioihin jotka eivät heille kuulu, eivät yleensä pahaa tarkoittaen vaan silkkaa uteliaisuuttaan.

Keijujen kulttuurista tiedetään loppujen lopuksi hyvin vähän, sillä ihmiset eivät koskaan ole päässeet tutkimaan heitä läheltä. Jos ihmiset ovat yrittäneetkään tunkeutua keijujen asuttamiin metsiin, maasta on noussut paksu valkea usva, josta pois päästyään ihmiset ovat usein huomanneet ajan kuluneen kummallisen nopeasti eteenpäin, niin että muutama vuosikin on kadonnut kuin hetkessä. Myöskään ihmisten aseet tai taiat eivät toimi keijujen alueiden läheisyydessä. Vaikka paljoa ei tiedetä, huhutaan kuitenkin, että heitä hallitsee kuningas ja kuningatar, joita kaikki keijut kunnioittavat enemmän tai vähemmän. Ei tiedetä, vaihtuvatko nämä hallitsijat tietyin väliajoin vai ovatko he olleet pitkään samat keijut, sillä keijut elävät hyvin vanhoiksi vaikka säilyttävätkin aina lapsenkaltaisen viattomuutensa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että keijut olisivat pelkästään hyviä olentoja, sillä lasten tavoin he ovat usein itsekkäitä.

Propit

Keijujen pelaajien olisi hyvä meikata silmänsä voimakkaasti ja kirkkailla väreillä. Erilaiset hileet tms. poskipäillä ja suipot korvat ovat keijujen tuntomerkkejä. Vaatetuksessa avainsanoja ovat kirkkaat, heleät värit kuten keltainen, oranssi, punainen, vihreä, turkoosi ja vaaleansininen, ja kevyet, liehuvat kankaat. Keijunaiset voivat käyttää housujakin, mutta tolkien-tyyliset hameetkin käyvät. Useimmilla keijuilla on myös siivet, näitä voi ostaa esim. naamiaistarvikekaupoista tai tehdä itse. Korut ovat metallisia ja koristeellisia, ja niitä on yleensä paljon. Miespuolisia keijuhahmoja ei pelissä ole.

Furret

Ulkonäöltään furret muistuttavat solakoiden vartaloidensa vuoksi keijuja, eivätkä he kasva aivan yhtä pitkiksi kuin haltiat. Selvin piirre heissä on jonkin eläimen ruumiinosat, kuten korvat, silmät tai hännät muuten ihmismäisissä kehoissa. Piirteiden voimakkuus vaihtelee voimakkaasti tuskin erottuvista korvista lähes täydelliseen eläimen ruumiiseen, riippuen siitä onko yksilö puhdasverinen vai onko kenties hänen suvussaan ihmisverta.

Alun perin furret olivat pieni joukko keijuja, jotka halusivat tulla ihailemiensa eläinten kaltaisiksi. He käyttivät magiaansa ja muuttivat ulkonäköään muistuttaakseen enemmän näitä eläimiä, jotkut kutsuivat luokseen eläinten henkiä ja jakoivat uudet ruumiinsa näiden kanssa muuttuakseen täydellisesti. Vuosisatojen kuluessa heidän tapansa erosivat keijuista, mutta sukulaisuus tiedostetaan silti.

Nykyään suurin osa furreista asuu pienissä heimoissa metsäisillä alueilla jonne ihmisten vaikutus ei vielä ulotu. Tietysti poikkeuksiakin on, jotkut furret ovat karkoitettuina tai muuten vain jättäneet heimonsa ja muuttaneet ihmisten kaupunkeihin, joissa he saavat lähinnä toisen luokan töitä esim. palvelijoina. Furret eivät koskaan ole itse rakentaneet kaupunkeja vaan elävät paimentolaisten tavoin pienissä kylissä telttamaisissa asumuksissa, jotka on helppo purkaa ja ottaa mukaan uusille alueille siirryttäessä. He eivät useinkaan viljele maata, vaan keräilevät luonnosta tarvitsemansa, kalastavat ja metsästävät sekä käyvät kauppaa muiden rotujen kanssa. Heidät tunnetaan kauniista käsitöistään, jotka usein on tehty luonnonmateriaaleista, kuten puusta tai nahasta. Furret haluavat elää harmoniassa luonnon kanssa, rasittamatta ympäristöään liikaa, mikä onkin yhtenä syynä heidän jatkuvaan vaelteluunsa. Jos jollain alueella käy riista tai muu ravinto vähiin, heimo siirtyy toisaalle. Heimoa johtaa yleensä heimon suurimman suvun päämies, joka on heimon vanhin. Lisäksi heimoon kuuluu olennaisena osana shamaani, joka on yhteydessä eläinten, furrejen kunnioittamien esi-isien henkiin.

Ihmiset sekoittivat sudenhahmoisia furreja ihmissusiin ja tappoivat heitä, minkä vuoksi furret ovat muita keijuja varovaisempia muiden rotujen suhteen. Avioliittoja on kuitenkin solmittu ihmisten ja furrejen välillä, ja toisinaan myös haltioiden ja muiden keijujen. Furret kunnioittavat kantarotujaan eli eläimiä, joiden piirteitä heillä on. He uskovat keijujen tavoin Äiti maahan, mutta palvovat myös Kuunjumalatarta ja Auringonjumalaa, Maan tytärtä ja poikaa. He eivät myöskään pidä tappamista ravinnon vuoksi tabuna niin kuin keijut, tämä johtuu paljolti petoeläinten taipumuksista joita furreillakin on. Tietyn lajin furret eivät voi geneettisistä syistä lisääntyä toisen lajin kanssa, kuten kissa- ja jänisfurret keskenään. Susifurret ovat pitkään tunteneet sympatioita ihmissusia kohtaan, mutta haluavat silti tulla erotetuiksi tästä rodusta. Tyypillisimmät furrelajit ovat kissa, susi, jänis, kettu ja lintufurret.

Propit

Furrella kuuluu oleellisestikin olla eläimenkorvat ja joissain tapauksissa myös häntä. Vaatetuksesta voi ottaa mallia Pohjois-Amerikan intiaaneilta pienin modernein muutoksin, vaatteissa parhaita ovat luonnonmateriaalit esim. nahka, puuvilla, villa, ja koristeina vaatteissa voi olla painettuja geometrisiä kuvioita, helmiä, kirjailua ym. Turkikset ovat myös tyypillisiä vaatetuksessa.

Furrynainen: Naiset käyttävät perinteisesti hameita, yli polven mutta ei täysipitkiä, housutkaan eivät ole mahdottomuus sillä metsässä samoillessa on pystyttävä liikkumaan helposti. Koruina luonnonmateriaalit kuten helmet, sulat, kivet, nahkanauhat. Hiukset ovat yleensä auki tai yksinkertaisella nutturalla ja niihin on sidottu koristeita. Myös modernimpia koruja tms. voi olla sillä furret käyvät kauppaa haltioiden ja ihmisten kanssa.

Ihmiset

Ihmiset ovat lukumäärällisesti maailman hallitseva rotu, joka on levittäytynyt kaikkialle tunnettuun maailmaan. Säätyjako tavalliseen työtätekevään kansaan, rikkaampaan yläluokkaan ja aatelisiin hallitsee yhä vahvana ihmisten ajattelua, vaikka viime aikoina vanhat kangistuneet käsitykset ovat alkaneet murentua. Orjuus on virallisesti lailla kielletty, mutta tätä kieltoa kierretään maksamalla joillekin "palvelijoille" nimellistä palkkaa. Erityisesti aatelisto pitää tiukasti kiinni vanhoista perinteistä halveksien uusrikkaita jotka ovat alkaneet vallata seurapiirejä. Muita rotuja siedetään vaihtelevasti, mutta ihmissusia ja mustia haltioita pelätään ja vihataan. Tasa-arvoa ei suinkaan edistä kirkon johtama inkvisitio, joka on vuosisatojen ajan metsästänyt kaikkia ihmisille mahdollisesti vaarallisia rotuja kerettiläisyyden nojalla. Kirkko on myös kieltänyt ihmisiltä magian käytön, mutta vaihtelevalla menestyksellä.

Vaikka pelimaailmamme ajankohta muistuttaa kenties eniten 1900-luvun alun Eurooppaa, ei ihmisten pukeutumisen tarvitse noudattaa orjallisesti juuri tämän ajan muotia. Vaatteissa käyvät hyvin keskiaikaistyyliset kuin modernimmatkin vaatteet, mutta emme toivo kenenkään ilmestyvän paikalle sinisissä perusfarkuissa.

Propit

Naiset: Suurin osa pelin ihmishahmoista on aatelisia, jotka tietysti pukeutuvat asemaansa korostaakseen siisteihin ja tyylikkäisiin vaatteisiin, jotka voivat olla hienommastakin materiaalista (silkki, sametti, pitsi) tehtyjä, mutta perus puuvillakin käy. Housuja naiset käyttävät harvemmin julkisesti, eikä pukeutuminen ole kovin paljastavaa, olkapäät ovat peitettyinä mutta hihojen pituudella tai mallilla ei ole väliä. Hameet ovat pitkiä ja leveähelmaisia, kaikki värit käyvät kunhan eivät ole kovin räikeitä. Hansikkaat ovat mahdollisia, samoin kaikenlaiset korut. Hiukset ovat yleensä naisilla jonkinlaisella kampauksella, vain nuoret naimattomat tytöt pitävät hiuksia kokonaan vapaina. Jotkut huomiota hakevat henkilöt saattavat pukeutua modernimpiinkin vaatteisiin, persoonasta riippuen, mutta ei todellakaan pvc-korsetteja, kiitos. Viuhkat ovat myös hyviä proppeja.

Miehet: Suorat housut ja siistit kengät kuuluvat miesten vaatetukseen. Pitkät samettitakit olisivat miehillä loistavia, mutta myös hillityn väriset tunikat ja siistit paidat käyvät.