Etusivu  ---  Koiramme  ---  Pentuja  ---  Uutisia  ---  Viivi  ---  Sanni  ---  Linkit  ---  Vieraskirja

7.5.06

Viikot sen kun vierivät, kevät on tullut, tuntuu siltä että kesäkin :) Niin me kuin koiratkin olemme viettäneet suurimman osan ajastamme pihaa laittaessa, eikä koneelle ole juuri ehtinyt.

Ensimmäisenä mahdollisena viikonloppuna, 22.-23.4 veljeksistä 4 ensimmäistä lähti uusiin koteihinsa. "Rocky" muutti Raumalle, "Simo" Espooseen, "Wagner" Kaustisille ja "Santtu" tänne Siivikkalaan. Seuraavalla viikolla lähti "Arttu" Tampereen puolelle. Venlan sijoituskoti löytyi edellisviikonloppuna ja hyvä löytyikin, terveisiä Koiviston perheelle jos käytte sivuilla :) Venlasta tuli tamperelainen kuluneen viikon torstaina. Meillä on siis vielä kaksi ahkeraa puutarhuriapulaista, "Leevi" ja "Jere" jotka lähtevät tutustumaan uusiin perheisiinsä ensi viikon aikana :)


...mutta kun koko konkkaronkka oli vielä kasassa, käytiin eläinlääkärillä tarkistuksessa ja saamassa mikrosirut niskaan.

Sitten kuvakavalkadia parilta viime viikolta :) Ensinnäkin 13.4 otettu kuvasarja, joka sai alkunsa "Simon" nukahdettua ruokalautaselle. Jos uni tulee kesken ruokailun, kannattaa varmistaa ettei herättyä ole liian pitkä matka murkinoimaan ;) Simo vaan ei meinannut herätä vaikka lautaselle alkoi tulla tunkua! Kuvasin tästä myös videon, jolla voi nähdä, miten Simo lopulta, kavereitten tuuppimana herää, nousee tyynen rauhallisesti ylös -ja alkaa syömään! :D



Sitten tutkimusmatkoja ja leikkejä Sannin kanssa (19.4)...



"Iso punainen" on ollut monen pennun idoli!


Täältä tullaan rinta rinnan ja yhtä tassua :)


Toki äippä on aina se oma äippä ja äipän leikit on kaikista parhaat! (19.4)


Kaikenkaikkiaan pennut ovat kyllä saaneet aikansa hyvin kulumaan, milloin peuhaten, milloin huilaillen...



Siirikin tuumaa, jotta katsokaa nyt kuinka sottainen tuo Arttu on... (26.4)


..no jos nyt hiukan, mutta sitäkin suloisempi :)


Siiri kysyi että kun hänkin vilahti jo kuvassa, voitaisiinko nyt lopettaa tämä "blondien kavalkadi" ja näyttää kuin kauniisti hän osaakaan istua, takakäpälä etummaisten kanssa samassa linjassa? *oolrait*


P.s. Kiitämme Santun perhettä suloisesta valokuvasta ja peräänkuulutamme kaikkia emäntiä ja isäntiä käyttämään kameroitaan ahkerasti. Ennenkaikkea, lähettäkää niitä tuotoksianne vaikka sähköpostilla myös meille! Pian aukeaa ihka uusi sivu A-pentueen kuulumisista ja sinne toivotaan runsaasti materiaalia :) Jos olet tehnyt pennullesi kotisivut, ilmoita linkki niin lisäämme sen tänne :)

12.4.06

Onpas päivät taas kuluneet haipakkaa kun edellisestä päivityksestä on vierähtänyt noin pitkä aika! Samalla tässä alkaa pikuhiljaa havahtua siihen todellisuuteen, että nämä tenavat lähtevät pian uusiin koteihinsa..! Siinä missä pentujen uudet kodit eivät malttaisi odottaa ajan kulumista, minä en vielä uskalla edes ajatella miltä tuntuu herätä ensimmäiseen aamuun jolloin pentujen huone on tyhjä...

Mutta sitten asiaan eli kuviin :D Maanantaista alkaen pennut ovat ulkoilleet kerran päivässä ja ovat varsin tohkeissaan näistä ulkoilureissuista :)


"Maistanpa vähän tuota mamman kanervaa, ei se varmaan huomaa..."


"Eihän tässä enää edes ole mitään syömistä", tuumaa Wagner siihen.


"Mitähän tuolla tapahtuu?!" Venla (vas.) ja Jere tarkkailuasemissa.


"Siis vähänpä tästä on korkea pudotus..." (ja sitten pudottauduttiin tottakai ;) Rapulla edelleen Venla ja Jere, edessä lila poika)


"Kuinka pitkälle tätä valkoista ja märkää oikein riittää?" ihmettelee ruskea poika


Vaaleansininen bongaa äippäkoiran. "Heippa äiskä! Aika jännää täällä ulkona! Mä olin äsken lätäkössä! Oleksä koskaan ollu lätäkössä? Mitä sä muuten teet siinä?"


"No söisin tätä keppiä jos annettaisiin hetki rauhaa..."


"Tarviitkos sinä apua siinä hommassa?" tiedustelee Wagner talonmieheltä. Wagner hei, iskä kyllä toivoo että meillä olisi talonmies, mutta...


"Hei äiskä kamoon, ei tarvii vahtia, me ollaan niin isoja jo!" tuumaa Arttu ja lähtee kävelemään poispäin


Vaan kuka ei kuulu joukkoon?

3.4.06

Mä tulin koko poppoon edustajana laittaan terveisiä tuleviin koteihimme ja kaikille kylän tädeille ja sedille täältä meiltä! Me ollaan kasvettu hurjaa vauhtia, ollaan kaikki päälle kaksikiloisia ja reilusti ja mää jo 3 kiloa kun olen aina muistanut syödä hyvin. Kyllä mä noille muillekin ruokaa jätän, joten ei teidän tartte olla huolissannne. Me ollaan ruvettu leikkimään oikein tosissamme ja meistä lähtee aika paljon ääntäkin kun vauhtiin päästään, kun haukutaan ja muristaan kavereille. Toi Venlakaan ei ole mikään turha tyttö, että se inisisi ettei pärjää meille pojille. Se on itte aika kova sälli, se meinaan riehuu enemmän kuin nuo rauhallisemmat veikat. Eikä sillä meille niin väliä ole onko kello viisi yöllä vai illalla, kun riehutaan. Me ei vielä oikein sitä kelloa tunneta, eikä niin kauheasti välitetäkään.

Kun toi mamma tuo ison vadillisen ruokaa meille, me kiljutaan ja säntäillään ihan hulluina ympäriinsä että minne se sen lautasen laittoi?!?? Se kuulemma laittaa sen aina samaan kohtaan, mutta pahus kun on joka kerta niin kova nälkä, ettei kerkeä muistelemaan missä se kohta meinaa olla. Tuolle punaiselle koiralle me on ruvettu näyttään kuka täällä on Koira Talossa, kun ollaan kuultu että meistä tulee isoina paljon suurempia kuin se. Me hyökätään väliin kolme kerralla sen kimppuun kun se pyörii selällään tuolla patjalla eikä se tiedä ketä se rouskaisisi ensimmäiseksi. Sillä me se voitetaankin. Tässä on meistä muutamia painimatsikuvia ja sitt sellaisia lälly-unikuvia, kun ne on tuon mamman mielestä niin söpöjä. Enempi me siitä painimisesta tykättäis, muttei sille mitään voi, että uni painaa silmää aina välillä.





Me ollaan saatu äippäkin painiin meidän kanssa! Onhan se iso, mutta se on sentään meidän äippä joten pitää meidän senkin kanssa leikkiä ettei sitä ala harmittaa. Sitä paitsi sen korvia ja tassuja on kiva purra.





Me tykätään nukkua kaikenlaisissa ahtaissa paikoissa, kuten pattereitten välissä, tai ainakin niin että on katto pään päällä (vähimmäisvaatimus on tuo kaapin reuna!). Kasassa on kiva nukkua kun olet se päällimmäinen, mutta se on ärsyttävää että heti kun löydät tosi hyvän nukkumapaikan parin kaverin päältä se alimmainen rupee kitiseen että ahdistaa ja könyää pois sieltä. Eikö se ymmärrä että silloin meilläkään ei ole enää niin pehmeää ja lämmintä?







Toi mamma sanoo, että me näytetään jo ihan kultsunpennuilta. Miltä me sitten tähän asti on näytetty??!



Sitten se puhuu, että haluais ottaa jotain seisotuskuvia, kunhan me vaan suostuttais seisomaan kunnolla. Ryömiköön vaan täällä patjalla meidän kans jos jotain kuvia haluaa saada!



Tänään nuo ihmiset kävi jossain reissussa, ei me oikein tiedetä että missä, mutta kun ne tuli kotiin sieltä, niillä oli tuollainen punainen pentu mukana. Se kuulemma jää tänne kun me lähdetään uusiin koteihin. Me ei ihan olla ymmärretty tätä lähtemisjuttua, pitää kysyä paremmin äipältä tuosta asiasta. Tuo punainen pentu, jota nuo ihmiset sanoo Siiriksi, on kova leikkimään mutta se juoksee ja hyppii niin ettei me pysytä perässä. Mutta se on ihan kiva eikä kiusaa meitä vaikka on kuulemma prikulleen 3 viikkoa meitä vanhempi. Se lyöttäytyi heti väsähdettyään meidän äipän kylkeen kiinni eikä me sitä sillain pahana pidetty kun tiietään että sekin on vielä aika vauva ja meidän äippä on turvallinen kenen tahansa pienen mielestä, kunhan äippä sitte vaan muistaa että se on kummiskin meidän äippä!

27.3.06

Tänään pentuset saivat ensimmäisen kerran lisäruokaa :) Tyylejä nauttia kyseinen ateria löytyikin laidasta laitaan!

Ensin tutustutaan kuonon alle annettuun oudonhajuiseen mutta mielenkiintoiseen mössöön maltilla... paitsi tummansininen, joka sukelsi heti lautaselle :D


Tässä meillä on siistejä ruokailijoita.


Tässä taas... noh.


Tässä puolestaan pari jotka tekivät kunnon sukelluksen lautaselle ja totesivat sen jälkeen, että vatsansa saa täyteen peseytymällä ;)


Ennen pitkää yksi jos toinenkin unohti turhan kainostelun ja otti paremman, etten sanoisi läheisemmän kosketuksen tähän evääseen joka osoittautui kaikkien mielestä syömäkelpoiseksi.


Persikanvärinen alkoi epäillä ruuan riittävyyttä kaikille ja päätti varmistella asemiaan lautasen äärellä, vai sanoisinko ihan että lautasessa...


...vielä kauan sen jälkeen kun muut olivat lopettaneet ja käpertyneet nukkumaan, persikka tuumaili ettei hyvää ruokaa saa haaskuun heittää :)

16.3.06

Eilen alkoivat ensimmäisillä silmät aukeamaan. Venla näyttää mallia tänään otetussa kuvassa :)


Vaaleansininen poju meinasi äsken nukahtaa vaakaan :) Lukema näyttää 928. Mutta punnitaanko kaikkien pennut oikein Arabian kulhoissa? ;)


Sanni tutustuu vauvoihin aina yhtä uteliaana. "Onko tänne avattu uusi maitobaari?" pojat tiedustelevat.

12.3.06

Ensimmäiset "synttärikuvat", lauantaina tuli viikko täyteen pienen koiranpennun elämää :)

Luonteissa huomaa nyt jo eroja. Venla tuntuu tietävän sadun Prinsessasta ja Herneestä. Jos Venlalla on asiat huonosti, kuten äippä ainakin 20 sentin päässä tai joku veljistä koittaa ängetä päälle nukkumaan, niin vastalause esitetään kyllä sellaisella volyymilla että luulisi olevan vakavammastakin asiasta kyse. Jos Venlalta kysyt, asia on aina vakava. Tai ainakin on kiva saada ihmiset juoksemaan kiireenvilkkaa paikalle. Pojat ottavat elämän huomattavasti rennommin. Pienin sintti, se tummanpunainen, pitää hyvin puolensa eikä aio ryhtyä isompien heittopussiksi. Jos tissipaikkaa ei muiden päälle kiipeämällä löydy, sukelletaan sitten alta.

Painot nousevat kaikilla mukavasti, toiset vaan kirivät kovempaa. Tummanpunainen poika, porukan pienin, tuplasi ensimmäisenä painonsa, seuraavana toiseksi pienin Venla. Kaksi muutakin on nyt tehnyt saman tempun. Ruskea poika joka oli syntyessään 100 g persikkaa pienempi, taitaa kohta mennä tästä ohi.

Väreissäkin huomaa jo eroja, selästä, kuonon ympäriltä ja takatassujen taipeista. Tällä hetkellä tummansininen, ruskea ja persikka vaikuttavat tummimmilta, vaaleansininen ja tummanpunainen kermanvärisiltä. Onpa jännä nähdä miten kultaisia nuo nyt tummemmat pojat ovatkaan sitten luovutusaikaan, ovat varmaan aikuisena Viiviä tummempia isänsä ja isoisänsä mallin mukaan.


Vaaleansininen ja tummanpunainen eli ne vaaleimmat


Tummansininen. Vaaleansininen ja tummansininen eli vaalein ja tummin selät vastakkain.


Voihan sitä näinkin nukkua! (Maitobaarin asiakkaiden selän päällä)


Kuka ei kuulukaan joukkoon?


Venlan haukotus :)

8.3.06

Täällä sitä vaan syödään ja nukutaan ja sitten syödään taas että jaksetaan nukkua :D Suurin jässikkä on nyt 600-grammainen ja kolme muutakin on ylittänyt puolen kilon rajan. Punnitsemme pennut aamupäivisin ja painot merkataan taulukkoon jokaisen ipanan kohdalle. Pentulaatikon äärellä (tai pikemminkin sen sisällä) voisi viettää aikaa ihan loputtomiin, katsella miten nukkuvat pennut haukottelevat ja venyttelevät ja maitobaarissa imetään ahneesti :)

Kaikki kodit kuulostavat niin mukavilta että tässä saa keskittyä hyvillä mielin pentujen ja äipän hyvinvointiin. Terveisiä vain teille kaikille uusien kuvien (7.3) välityksellä!

6.3.06

Pentujen paino on pikkuhiljaa lähtenyt nousuun, mutta kyllä ne syövätkin :) Ruokaa ja unta palloon, siinähän se kolme päivää vanhojen pentusten maailmankuva!

4.3.06

60 päivän odotus palkittiin Venlalla ja Seitsemällä veljeksellä!
Pitkän avautumisvaiheen jälkeen ensimmäinen poika livahti laatikkoon puolivarkain, seuraavaa sai odottaa 1½ tuntia ja siitä eteenpäin mentiinkin melko mukavaa tahtia niin että koko katras syntyi 1:40 ja 5:09 välillä. Viivi on osoittautunut mitä huolehtivammaksi äidiksi joka vaatii lapsukaistaan heti takaisin jos sitä rääkätään punnituksella, eikä ulkona vessa-asioillakaan kauan malta olla.

Ensimmäiset, puoli seitsemältä aamulla otetut kuvat. Pennut tässä n. 1½-5 tunnin ikäisiä.

2.3.06

Otetaan hiukan varaslähtöä pentupäiväkirjaan ja pidetään tovi tukevasti jakselevan emän päiväkirjaa ;)
Vasemmalla 42 vrk (14.2.06) ja oikealla 56 vrk (28.2.06)



Pentulaatikko on tässä kuvassa turvarimoja vaille valmis. Viivi on mennyt sinne houkuteltuna, eikä se maailman kamalimmalta paikalta tuntunut, joskaan sinne ei jäätykään... Pennuille on ikioma huone, alakerrassa keittiötä vastapäätä. Siitä on sitten aikanaan hyvä laajentaa tutkimusmatkailua muihin tiloihin :)
Sisällä Viivin olo on välillä jo tukalantuntuinen, ulkona taas painellaan kuin ei tiineenä oltaiskaan, etenkin kun kävellään metsälenkin kautta järven jäälle. Lumessa paalikointi kuuluu nykyään jokaiseen ulkoiluun :) Kuvat otettu 1.3.06.



Viivistä on tullut ruuan suhteen "ihana" nirsoilija, aivan kuin ei sitä olisi ollut koko ikänsä, mutta nyt... nappulat eivät ole maistuneet enää useampaan päivään paitsi muutama hippu tosi hyvin piilotettuna ja sittenkin niistä osa tuppaa löytymään kupin vierestä lattialta. Jauheliha ja raejuusto tekevät vielä kauppansa, kalkki-vitamiini-hivenainelisällä terästettynä.

Pennut pitävät massussa aikamoista elämää ja liikkeet näkyvät nyt selvästi ulospäinkin. Käden pitäminen Viivin pömpöllä on jotenkin addiktoivaa, sen huomaa myös meillä käyvistä vieraista. Tuuhan Noora taas kahville! :D