| |
15.2.06
Hei vaan! Päiväkirjaa ei tullutkaan kirjoitettua enää heinäkuun jälkeen.
Kaikenlaista kyllä tapahtui, kuten muutto... Eli muutimme mieheni kotitaloon Siivikkalaan lokakuun lopulla.
Nyt koissuillakin on kivasti tilaa temmeltää, niin sisällä kuin ulkona.
Kasvatusta ajatellen ostin toisen cockeripennun joka asustaa sijoituskodissaan. Elokuussa syntynyt Emmi on musta,
todella vilkas tapaus joka käy meillä aina välillä kyläilemässä että pysytään tuttuina puolin ja toisin :) Sannin
mielestä Emmi on oikein mukava leikkikaveri ja nyt kun Emmi on jo puolivuotias, siitä on myös painivastusta.
Emmin isä on Hochachtungvoll vom Schloss Hellenstein, Kauhasen Ninan omistama uros joka on niittänyt mainetta ja kunniaa,
ts. kymmenkunta sertiä alle 2 vuoden iässä. Toivottavasti Emmi on tullut isäänsä ;)
Sannin kanssa kävin parissa pentunäyttelyssä syys- ja lokakuussa, saaliina yksi KP. Toisesta sitä ei saatu,
koska tyttö oli liian tuhdissa kunnossa. Voi voi, ei ole kohteliasta tuijottaa pienten tyttöjen vyötäröön ;)
Nyt päiväkirja jatkuukin vuoden 2006 tapahtumin.

12.7.05
Mökkireissu on nyt takana, vaikka noin ylellisen mökin kyseessä ollessa pitäisi kai oikeasti puhua huvilasta, sitä vaan on niin tottunut käyttämään tuota mökki-sanaa! Oltiin liikkeellä kaveripariskunnan kanssa, terkut Miralle, Nooralle ja vanhemmilleen jos käytte lukemassa :)
Reissu oli todella upea, ilmat niin lämpimät ja aurinkoiset, vesi matalassa rannassa hurjan lämmintä jne. ja koiratkin viihtyivät niin hyvin, että tokko olisivat kotiin lähteneet jos olisivat saaneet äänestää ;) Uusia kokemuksiakin saatiin,
Sanni teki debyyttinsä matsärissä ja molemmat näkivät ensi kertaa elämässään poroja, jopa ihan läheltä!

Vuokraemäntämme tosiaan kertoi heti mökille saavuttuamme, että lähitienoilla on mätsäri lauantaina, menkää toki sinne koirien kanssa ja minähän innostuin heti. Meillä vaan ei ollut rokotustodistuksia mukana, mökkeilemäänhän me tultiin, joten käytiin lauantaiaamuna kysymässä josko tällaiset paikallisista tapahtumista tietämättömät mökkiläiset huolittaisiin mukaan ja päästiinhän me. Eihän mulla ollut koirien harjojakaan, ei näyttelyhihnaa, Viivi oli trimmattu viimeksi toukokuussa jne. mutta mitäs pienistä, ajattelin että tämä on joka tapauksessa hyvää treeniä Sannille ja Viivin voi ilmoittaa mukaan kannatuksen vuoksi ;) Sanni seisoi kuin unelma, miten ihmeessä se kaikkien niiden koirien ja katsojien keskellä malttoi seistä pitempään kuin kotona konsanaan!
Sanni sai punaisen nauhan, Viivi sinisen. Tai oikeasti ne oli lila ja violetti, mutta noita ne merkkasivat. Punaisten kehässä Sannin kanssa oli 4 koiraa, sinisten kehässä Viivin porukassa 3. Viivi tuli sinisten kakkoseksi ja niin siinä vaan kävi että meitin piskuinen neiti oli punaisten ykkönen! Eikä siinäkään vielä kaikki, vaan Sanni oli myös BIS-2 :) Aika hieno debyytti sanoisin, meni nimittäin Sanni isosiskonsa ohi kertalaakista, Viivin paras sijoitus tätä ennen kun on ollut punaisten viides. Nyt on Santulla hieno pokaali, iso ruusuke, laatikollinen ruokaa ja koirapyyhe ja emännän käyttöönkin riitti vielä palkintoja ;)
Huomenna on se toinen rokotus... vähän otettiin siis varaslähtöä tähän näyttelyhommaan ;D
2.7.05
Jaahas, mitä sitä viime aikoina onkaan tapahtunut... nooh vieraita meillä käy edelleen aika usein ;) Ja kyläilty ollaan itsekin. Varattiin mökki Oriveden Eräjärveltä seuraavaksi viikonlopuksi, joten toivottavasti ensi viikonloppu on yhtä kaunis kuin tämä meneillään oleva! Viivi nauttii uimisesta kuten aina ja Sannikin alkaa pikkuhiljaa tulla rohkeammaksi suuren ja aavan järven suhteen. Siihen vaikuttaa paitsi Viivin malli (Sannia kismittää suunnattomasti se, että Viivi on järvessä ja hän ei!), osaltaan myös se, että tuonne viereisellä niitylle tuli alkuviikon sateiden myötä isoja lätäköitä joissa annoin pennun riehua sydämensä kyllyydestä!
Sannissa riittää virtaa ja energiaa paljon enemmän kuin Viivissä tuon kokoisena, joten neitikin pääsee jo pitemmille lenkeille mukaamme. Olemme käyneet jo kerran kiertämässä Vaakkolammen (jolloin Sanni oli katuosuuden lenkistä sylissä) ja useampaan kertaan Tesomajärven, jolloin Sanni juoksentelee koko matkan irti. Luulisi pennun olevan rättipoikkiväsynyt moisen lenkin jälkeen, mutta eikö mitä, riekkuminen jatkuu vielä kotona! :D
Kotona jatkuu istumisharjoittelu, johtuukohan se tuosta loputtomasta energiasta, mutta minusta tuntuu siltä, että Viivi oppi käskyn nopeammin. Toisinsanoen Sanni ei osaa sitä vieläkään ;) Myös näyttelyseisotusta harjoitellaan edelleen, aikomus on kuitenkin aloittaa mätsäreissä käyminen pikapuoliin :) Hihnassa kulkeminen sujuu hyvin, ihme kyllä Sanni
ei protestoi ikävää kulkemisen rajoittamista ;) Sanni on osan lenkistä aina irti, ettei hihnassa oloa kerry liikaa ja samalla tulee reenattua sitä kontaktin pitämistä, mikä Sannilta sujuu kiitettävästi. Tosin kaikkein tutuimmilla kulmilla rohkeutta on jo niin paljon, ettei noin isojen korvien takaa aina kuule josko pitäisi jo tulla eteenpäin, kun ne hajut puolestaan varaa nenänkäytön ;)
Alla muutama söpöilykuva, voi tuota spanielinkatsetta! :D Kuvat otettu 18.-25.6.
16.6.05
Viime päivinä on tapahtunut taas paljon :)
Sunnuntaina 12.6 Mikalla oli vp joten lähdimme kyläilykierrokselle "maalle" jossa asuimme ennen muuttoa Raholaan huhtikuussa. Kaiken kaikkiaan kävimme näyttämässä Sannia kolmessa paikassa, tässä Jasmin ja Joonatan Sannin kanssa. Samalla reissulla veimme Sannin ensimmäistä kertaa rantaan :D Sanni seurasi Viivin polskimista veden rajasta muttei itse mennyt pitemmälle. Pienen matkan Sanni kahlasi kun Mika laski sen laiturin reunalta veteen, ei kiusata pientä enempää heti kerralla ettei vaan saa kammoa uimiseen ;)
Kyläilyreissulla meni niin pitkään, ettei ehditty ajoissa kotiin kun meille oli tulossa vieraita, joten loppujen lopuksihan me mentiin vieraillemme kylään ;) Kuvassa Mikan kummipoika Sami, joka on usein käynyt Viivin kanssa leikkimässä ja jonka kommentti Sannista oli "pieni ja söpöinen" :) Onneksi meillä on ystävä- ja tuttavapiirissä niin paljon pikkulapsia, niin Sanni tottuu lapsiinkin pienestä pitäen :) On selvästi lasten perään ja rapsuttajien nyt ylipäätään :D
Seuraavana päivänä Sanni pääsi peuhaamaan Väinön kanssa -nyt on Sannin velipoikakin saanut jo komean nimen :)
Ei liene vaikeaa arvata mitkä (erittäin kovameteliset!) pentupainit Väinö ja Sanni vetivät!!! Viiviä harmitti kunnei sitä
otettu leikkiin mukaan ja seurasi ipanoita minne ne juoksivatkin ;)
Sitä seuranneena päivänä Viivi ja Sanni menivät mummilaan hoitoon, kun isäntä ja emäntä lähtivät parin päivän Hesan- ja Tallinnanreissulle (14.-15.6). Hiukan ehti tulla matkalla ikävä, mutta kaikilla osapuolilla taisi silti olla yhtä mukavaa :D
Tänään 16.6 Sannilla oli 12-viikkoisrokotus joka meni mallikkaasti, tyttö ei ehtinyt huomata mitään kun mutusti eläinlääkärin antamia kissanmuroja :D 4 viikon päästä uudestaan, ajankin jo varasimme. Onneksi meillä on oikein mukavan tuntuinen ell-asema pienen kävelymatkan päässä, jopa Sannin "juoksen kaksi metriä ja haistelen näitä tovin" -vauhdilla kävelimme sinne reilussa 10 minuutissa ;) Eläinlääkäriasemalla on lauantaisin pentupiiri alle puolivuotiaille, tarjolla siis leikkiseuraa! Taidammepa mennä käymään joku kerta, kun Sannillakin tuota energiaa piisaa :D
10.6.05
Hakupäivä muuttui sitten maanantai-iltaan ja pentu on ollut meillä nyt 4 päivää :) Tiistaina neiti ristittiin pitkän pähkäilyn jälkeen Sanniksi, otimme siis uudestaan käyttöön nimen joka 1½ vuotta sitten "varasimme" ihan toiselle koiralle.
Tapaus tuntuu nyt niin kaukaiselta, kuin (pahalta) unelta, joten miksi haaskata ikiajoiksi nimeä josta molemmat tykkäämme ehdottomasti eniten!
Olen aivan rakastunut tähän pentuseemme!!! Valitsimme (tai kasvattajahan pennun valitsi) ihan näyttelyitä ajatellen, mutten osaisi kuvitella ihanampaa pientä cockerinalkua, joten suurkiitos kasvattajalle :) Sanni on suloinen kuin pehmolelu mutta on samalla jo oma persoonallinen luonteensa. Sanni on oppinut jo nimensä ja tulee nimeltä kutsuttaessa luo. Näyttelyseisottamistakin on reenattu muutamia kertoja. Pantaa pentu ei vierastanut ollenkaan,
eikä ole yrittänyt repiä sitä pois. "Ei" -sanakin on tullut jo tutuksi ja pentu myös ajoittain tottelee sitä, riippuu lähinnä
siitä miten kiinnostavasta harminteosta on juuri jäänyt kiinni! Sanni on selvästi kiinnostunut isosiskonsa tavoin puutarhanhoidosta joten hortonomi on jo tullut yhdeksi lempinimistä!
Pennun tulo kotiin sujui yllättävän hyvin! Automatka Irjanteesta Tampereelle, vajaat kaksi tuntia, sujui mainiosti Sannin torkkuessa tyynyn päällä sylissäni, ilman vikinöitä. Jännitin miten Viivi ottaisi pennun vastaan, mutta ihan turhaan! Viivi oli innoissaan, heilutti häntäänsä ja haisteli pentua innokkaana. Mika lähti viemään Viiviä pisulle kohta tultuamme, eikä Viivi ole kuulemma koskaan ennen suoriutunut iltapissistä niin nopeasti ja suunnannut nokkaa saman tien kotia kohti, niin kiire oli tarkistamaan onko se pentu vielä meillä! Yhtään rähähdystä ei ole sattunut. Viivi leikkii Sannin kanssa, mutta murisee sille pienesti jos pentu tuppaa riekkumaan päälle silloin kun Viivi haluaa olla rauhassa. Kaikenkaikkiaan Viivi on ollut esimerkillisen kiltti isosisko joten näistä kahdesta tulee vielä hyvät kaverit kunhan Sannikin tästä kasvaa, ihan kuten toivoinkin :)
Tehtävä: Etsi kuvasta 10-viikkoinen cockerinpentu!

Kuvassa vasemmalla Sannin ensimmäinen föönaus ;) Oikealla taas esitellään hienoja dumbokorvia :D :D :D
Ensimmäisenä yönä Sanni ei meinannut malttaa alkaa nukkumaan vaan vikisi jonkin verran ikäväänsä. Nukahdettuaan puolen yön aikaan se nukkui 4 tuntia ja ulvoi kuono kohti kattoa kuin pieni susihukkanen seuraavan tunnin. Sitten se rauhottui ja nukkui toiset 4 tuntia. Toisena yönä Sanni nukkui jo ihan koko yön itkemättä eikä ole itkenyt sen jälkeenkään. Sanni on omaksunut hyvän päivärytmin, on paljon hereillä päiväsaikaan ja nukkuu yöt läpi. Pissat ja kakatkin tulevat satunnaisia harhalaukauksia lukuunottamatta ulos, kunhan tyttö viedään pihalle ruuan ja unien jälkeen. Ruokaa tyttö
syö aika naftisti, mutta syö kuitenkin. Kasvattajan mallin mukaan Sanni saa Purina Pro Plania johon olen lisännyt mausteeksi raejuustoa ja toisinaan nokareen naudanmahaa, jauhelihaa tai maksalaatikkoa.
Meillä on käynyt viime päivinä yllättävän paljon vieraita! Mikähän heitä täällä kiinnostaa? :D Kuvissa Mira joka täyttää kohta neljä vuotta ja vuoden vanha pikkusiskonsa Noora :)
Tiistaina Sanni pääsi leikkimään veljensä Väinön (Flyers Batman) kanssa. Sannilla oli todella hauskaa kun pääsi telmiin oman veljen kanssa! Milla otti hienot kuvat kymmenviikkoisista sisaruksista.
3.5.05
Eipä ole enää montaa päivää siihen, kun pääsemme hakemaan cockerineitimme kotiin :) Meidän piti mennä lauantaina, siis huomenna, mutta Mika aloitti juuri uudessa työpaikassa jossa tulee extraamaan paljon ainakin nyt kesän aikana ja siellä oltiin jo ihan kauhuissaan, kun Mika sanoi ettei pääsisi lauantaina, koska lähdemme pennunhakureissulle. Niinpä matkaa oli pakko siirtää ja kun kasvattajakin on niin kiireinen, on aikatauluja melko hankalaa sovitella. Nyt on kuitenkin sovittu, että ellei hänelle sunnuntai-ilta käy (sovittu meno pitkittyy iltaan), menemme sitten tiistaina.
Olimme yksimielisiä pentumme väristä :) Kuten Mika sanoi -"jos tänne joku cockerspanieli tulee, se on sitte punanen" :D Tosin mieheni ei vieläkään taida tietää mitä kaikkia värivaihtoehtoja cockereissa onkaan, mutta ei sillä väliä, koska itsekin ajattelin alusta alkaen juuri punaista. Koska olen hurahtanut näyttelyihin, lähdin toki kartoittamaan pentueita, joista voisi odottaa menestystä myös näyttelykehässä, mikä ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö koiramme rodusta ja menestyksestä täysin riippumatta, olisi ennen kaikkea rakas perheenjäsen :)
26.5.05
Viivi heitti talviturkin jo alkukuusta, sen suurempia kyselemättä joko sopii mennä. Tällä viikolla on näiden lämpimien säiden myötä käyty pari kertaa uimassa, eilen viimeksi kun keksin miten lyhyt reitti meiltä onkaan tuon moottoritien alikulun kautta rantaan ja reittikin on hiekkaista kävelytietä :)
Ulkoilut on aika lailla vakiintuneet, mies käy Viivin aamupissattamassa ja minä hoidan loput ;)
Joskus patistan miestä lähtemään koiran kanssa iltalenkille, mutta koska se on niin vastenhakoista
puuhaa sohvaperunachampionille (miehelle, ei koiralle!!!) menen yleensä mieluummin itse.
Eli päivälenkille lähdetään tuossa 14-15 maissa ja kierrellään tuolla kävelyteillä ja sorakuopalla,
yleensä siinä menee kolme varttia. Iltalenkin kierrän useimmiten tässä Raholan (vai onko tää nyt sitten Villilää?)
alueella, puolisen tuntia. Sorakuopalla olen aika monesti päästänyt Viiviä myös irti ja
heitellyt sille keppiä, koska siinä näkee jo kaukaa jos on muita koiranulkoiluttajia tulossa.
Viivin juoksu alkoi 16.5 eli 11. päivä on menossa ja tiputtelu juuri loppumassa. Ollaan puhuttu,
että Viivin voisi seuraavasta juoksusta pennuttaa. Viivin juoksujen väli on selvästi lyhenemään päin.
Ensimmäinen juoksu alkoi 8 kk iässä, kahden ensimmäisen väli oli 8 kk, sitten 7 kk ja nyt oli enää 6½ kk.
Seuraavaa juoksua (kun nyt tämäkin ensin päättyisi, haha!) odotellaan siis marraskuun loppupuolelle
ja jos pennut tosiaan teetettäis siitä juoksusta, on meillä kevään korvalla tassujen vilinää ja
aikamoista vipinää :)
Ilmassa on aikamoista pentukuumetta, haemme pikkuneidin ensi viikolla kotiin :)))
1.5.05 PENTU-UUTISIA!!!
Suurensuuria uutisia pienenpienestä pennusta, eli meille on tulossa toinen koira :)
Uudesta perheenjäsenestä on keskusteltu pitkään ja kerran jo melkein toisen kultaisennoutajan
otimmekin, mutta nyt on lopullinen päätös asiasta tehty.
Samalla vaihtui rotu, eli uusi tulokas tulee olemaan cockerspanieli!!!
Kasvattaja on valittu, mutta hänellä on kaksi melkein saman ikäistä erittäin lupaavaa
pentuetta (toki olemme näyttelyihin menossa uuden tulokkaankin kanssa) joten emme
tiedä vielä varmaksi kummasta pentueesta meidän pikkuneiti tulee olemaan. Asia ratkeaa
ihan lähiviikkoina, joten lisää pentu-uutisia luvassa :))) |