Viikingit – Pohjolan kansaa

 

 

 

 

 

 

 

Manner-Euroopan pelkäämä pohjoinen kansa, viikingit, asuivat nykyisten Ruotsin, Norjan ja Tanskan alueella. He asuivat tiloillaan ja kylissään talven ja jäiden sulettua he vaelsivat laajoilla alueilla enemmän tai vähemmän kunniakkaissa tarkoituksissa. Viikinkien kaupungeista voi mainita Ruotsin Birkan, Norjan Skiringsalin ja Tanskan varsin merkittävän Hedebyn.

 

Perusviikinki oli hurjahko ja seikkailunhaluinen maanviljelijä. He olivat varhaiskeskiajalla barbaareja, jotka kauhistuttivat manner-eurooppalaisia tavoillaan, ulkonäöllään ja väkivaltaisuudellaan. Hiljalleen kristinusko saavutti jalansijaa heidän keskuudessaan, vaikka siirtymä ei ollutkaan itsestään selvää. Kansa oli sotaisa ja menestyikin tässä lajissa. Läntiset retket olivat ryöstöretkiä, kun taas idässä he kävivät kauppaa ja pitivät elinalueillaan järjestystä yllä.

 

Viikinkien ravinnosta voi mainita oluen, piimän, viljavellit, rapean leivän ja lihan. Lihasta he saattoivat tehdä muhennosta, johon lisättiin sipulia ja herneitä.

 

Viikinkien talousjärjestelmä oli käytännöllinen ja monipuolinen. Maanviljely, karjanhoito ja metsästys muodostivat keskeisen sektorin. Uskoakseni myös kalaa, kuten lohta, kaupattiin Keski-Eurooppaan. He kävivät kauppaa laajalti: möivät karjaa, meripihkaa, turkiksia ja nahkoja ja ostivat silkkikankaita, mausteita, hopeaa, aseita, viiniä, lasitavaraa ja koruja. Ajan hengen mukaisesti kauppaa käytiin myös orjilla. Usein orjat olivat naisia, joista tehtiin palvelijoita ja jalkavaimoja. Viikinkien taloudenpitoon kuului ryöstely ja vangitseminen. Ilmeisesti he myös vaativat lunnaita vangeistaan ja harrastivat vauraiden alueiden kiristämistä.

 

Viikingit asuttivat lännestä valtaamiaan alueita. Toisaalta taisteluissa kuoli nuoria miehiä, joten kotitila Pohjolassa saattoi jäädä isännättömäksi.

 

Heidän arkeensa kuului paljon työtä elannon turvaamiseksi. He harrastivat karjataloutta, maanviljelyä, metallitöitä, korujen ja pukujen tekemistä, talojen ja laivojen rakentamista ja kaatoivat metsää tarveaineiksi. Kylmän talven varalle oli saatava varastoja, jotta sen yli selvittäisiin. Vapaa-aikana heidän harrastuksiinsa kuului luistelu, uiminen, pelit ja painiminen. Leikit olivat itse asiassa taisteluharjoituksia, joissa he osoittivat voimaansa, rohkeuttaan ja oveluuttaan.

 

Varhaiskeskiajalla Pohjolassa tapahtui voimakasta väestönkasvua, joka aiheutti väestöpainetta. Osa kansasta alkoi etsimään uusia asuma-alueita ja muuttamaan uusille alueille. Tässä asiassa edesauttoi paljon laivatekniikan kehittyminen. Viikinkialukset kehitettiin merikelpoiseksi.

 

Nopeat ja merikelpoiset alukset mahdollistivat ryöstö- ja löytöretket lännessä. Muuttoliike perustui vahvasti käyttökelpoisiin aluksiin. Idässä laivojen tuli olla lastia kantavia, jokikelpoisia ja silti keveitä, sillä niitä kannettiin kannasten yli uusille jokireiteille.

 

Venäjällä viikingit tunnettiin varjagi -nimisinä kauppamiessotureina. He vartioivat jokireittejä Itämereltä Mustallemerelle ja Bysanttiin. Venäjälle perustettiin hallintokaupungiksi Kiova, josta käsin aluetta valvottiin. Viikingit kävivät idässä kauppaa Bysantin kanssa ja jotkut palvelivat keisarin henkivartiokaartin sotilaina. Pohjolasta on löydetty suuria määriä arabien rahoja, jotka todistavat näiden laajaa vuorovaikutusta keskenään.

 

Irlantiin viikingit perustivat Dublinin satamakaupungikseen. Heillä oli paljon mielenkiinnon kohteita maailmalla, kuten Islanti, Grönlanti, Pohjois-Amerikka ja Etelä-Italia.

 

Viikingit saivat Normandian palkkiokseen lupauksesta suojella frankkeja toisten viikinkien hyökkäyksiltä. Vilhelm Valloittajan johdolla normannit hyökkäsivät Englantiin ja perustivat sinne kuningaskunnan. Sillä oli maita Englannissa ja Normandiassa. Valtakunta kesti aikansa myrskyisellä ajanjaksolla historiassa. Viimeinen normannikuningas Rikhard Leijonamieli sai vielä pidettyä valtakunnan kasassa sotilaallisella taidollaan, mutta hänen jälkeensä poliittinen kartta koki jo muutoksia.

 

 

Etusivulle