Systeemiteoria ja olion menestys

 

 

 

 

 

 

Johdanto

 

Systeemiteoria on tieteellinen näkökulma järjestelmiin. Se tarkastelee erilaisia järjestelmiä. Tarkastelun kohteena ovat niiden olemus, luonne, dynamiikka, koossapitävät tekijät ja ohjautuvuus. Tarkastelun kohteena ovat myös järjestelmän ulkoinen ja sisäinen vuorovaikutus. Systeemi on ihmisistä, koneista ja menetelmistä koostuva kokonaisuus. Tämä kokonaisuus on toiminnallinen ja se on olemassa määrätyn tehtävän suorittamiseksi.

 

Tässä artikkelissa tarkasteltava olio on varustettu hermostolla, joka oppii, sopeutuu, viestii ja ohjaa omaa toimintaansa. Hermosto mahdollistaa toiminnan jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä. Hermosolujen järjestäytyminen on määräävässä osassa eliö-ympäristö-järjestelmässä.

 

Toiminnalla pyritään eliön kannalta hyödyllisiin tuloksiin. Eläin ei tarvitse refleksejä sinällään, vaan toiminnan tuloksia. Ihminen on suunnitteleva olento, jolla on tarpeita, tavoitteita ja jopa skenaarioita. Skenaariot auttavat varautumisessa ja osoittavat tarkoituksenmukaiset kehittymistarpeet. Viestinnässä huomioitava seikka on se, että vastaanottava järjestelmä antaa viestille merkityksen oman dynamiikkansa mukaisesti.

 

 

 

Järjestelmän yleiset periaatteet

 

Järjestelmä toimii sisäisesti ja ulkoisesti. Sisäisen toiminnan ala eroaa ulkoisesta toiminnasta ja sisäistä puolta kuvastaa oppiminen ja organisoituminen. Ulkoinen toiminta perustuu viestintään ja ympäristön ennustamattomuuteen.

 

Järjestelmän osat ovat pääjärjestelmä, osajärjestelmä ja alkio. Edellinen koostuu jälkimmäisistä. Muutos osajärjestelmässä vaikuttaa muihin osajärjestelmiin ja myös pääjärjestelmään. Pieni muutos osassa pääjärjestelmää vaikuttaa siihen kokonaisuutena. Järjestelmät ovat sisäisesti ja ulkoisesti dynaamisia. Ne ovat avoimia ja ne kykenevät mukautumaan. Tietyllä tavalla järjestelmä hakeutuu kohti tasapainotilaa, vaikka kykenee energiaa kuluttamalla suoriutumaan sille tarpeellisista tehtävistä. Järjestelmällä on yleensä voimavaroja ja keinoja selviytyä.

 

Järjestelmä kykenee jalostukseen. Se ottaa syötettä ja antaa ulos tulostetta. Siinä välissä se jalostaa materiaalia tai informaatiota kokoamalla tai työstämällä.

 

Järjestelmä kykenee ottamaan avoimesti palautetta itselleen. Palautteen varassa se pystyy ohjaamaan toimintaansa tavoitteen saavuttamisen suuntaisesti. Järjestelmä oppii joko sisäisestä ohjauksesta tai ulkoisesta ohjauksesta. Elollisen olennon selviämisen ehtoja ovat refleksit, ehdollistumat ja opitut, kognitiiviset rakenteet eli toiminta- ja ajatusmallit.

 

Kokonaisuus on organisoitunut. Se pyrkii selviytymään ja tarvittaessa lisääntymään. Organisoituneessa kokonaisuudessa voi tapahtua muutoksia. Sen koko voi muuttua, sen liikkeen suunta voi muuttua, nopeus voi muuttua, hermostolliset ja sosiaaliset yhteydet voivat muuttua ja voi tapahtua muutoksia sisäisessä organisoituneisuudessa.

 

Ulkoisesti järjestelmä toimii ympäristönsä kanssa. Tällöinkin se ajaa takaa omaa etuaan. Se viestii eli lähettää informoivia sanomia. Toinen järjestelmä havaitsee näitä viestejä ja tulkitsee sanomia sen mukaan, miten se kykenee niitä mieltämään.

 

Järjestelmällä on syöte eli materia, energia ja informaatio, joka siirtyy siihen. Ulospäin sillä on myös tuloste, eli jokin tuotos, jolla se pyrkii suorittamaan tehtäviään.

 

Informaatiota siirretään, jotta saataisiin aikaan edullinen tilanne. Informaatiota hyödynnetään oman itsen ja toisten toiminnan ohjauksessa. Tällöin pyritään myös yhteistyöhön toisten järjestelmien tai osajärjestelmien kanssa. Informaatio on keino hallita ympäristöä, joka on epävarma, kaoottinen ja ennustamaton. Se sisältää tietoa ympäristön toiminnan ja muutoksen logiikasta ja siksi se on ympäristössä ja ympäristöstä elävän järjestelmän elinehto.

 

 

 

Elollinen ja evolutiivinen olento järjestelmänä

 

Elollisen olennon pääjärjestelmän tarkastelu voidaan jakaa summittaisesti kolmeen osajärjestelmään. Ensimmäinen niistä on psyykkinen, joka pyrkii henkiseen tasapainoon. Toinen perustuu ympäristössä toimimiseen. Tähän toimintaan liittyy ravinto, kilpailu ja taistelun kaltainen elintilan ylläpito. Kolmas osajärjestelmä kuuluu lisääntymiseen ja luonnonvalintaan.

 

Elollinen olento pyrkii olemassaolonsa turvaamiseen. Tätä varten sillä on psyykkisesti pakottavia tiloja, joiden tarkoitus on aiheuttaa olemassaoloon tähtäävää toimintaa. Yksinkertaistaen voi sanoa, että olio pyrkii henkiseen tasapainon ja tyytyväisyyden tilaan. Tähän kuuluu osaltaan henkinen ja fyysinen homeostaasi sekä kivun ja kudosvaurioiden välttäminen ja korjaaminen.

 

Ihminen ja eläin pyrkivät sopeutumaan ja kehittymään sekä yksilönä että evolutiivisesti kehittyvänä lajina. Korkein tuntemamme elollisuuden merkki on tietoisuus ja abstrakti ajattelu. Ihminen kykenee tiedostamaan itsensä. Hänellä on kehittynyt älykkyyden aste, joka on korkein tuntemassamme eliökunnassa. Silti ei voida sanoa, että ihminen on ylin, sillä jonkin nisäkkään sielunmaailma saattaa olla hyvinkin rikas, vaikka siltä puuttuisikin kyky ymmärtää filosofiaa tai matematiikkaa. Äly on ihmiselle ominainen piirre ja se mahdollistaa välineiden avulla menestyä koko maapallolla lähes ympäristöstä riippumatta.

 

Elollisen järjestelmän toiminta ympäristössään kulminoituu muutamiin tärkeisiin asioihin. Olen yksinkertaistaen ottanut muutaman keskeisen ilmiön tähän artikkeliin.

 

Elollinen tarvitsee elimistön rakennusainetta ja energiaa. Ravinto on tärkein elämän lähtökohta. Tämän hankkiminen perustuu pitkälle viiteen ilmiöön. Elollisen järjestelmän on kyettävä hyökkäykseen ja saalistamiseen. Sen on usein kyettävä yhteistyöhön muiden olioiden kanssa. Tarvittaessa se suojaa olemassaoloaan pakenemalla. Nämä ovat voimakkaita luonnonvalintaa ohjaavia kriteerejä. Kilpailussa menestyäkseen olion on kyettävä aggressioon ja kiintymykseen. Aggressio mahdollistaa saalistuksen ja taistelun. Statuskamppailu on kehittyneempien olentojen yhteisötoimintaa, joka perustuu lisääntymiseen ja vähän ravinnonsaantiinkin. Luonnossa on olemassa uhkia ja niiltä suojautumista. Saalistus ja suojautuminen ovat eräitä älykkyyden kehittymisen käynnistäneitä tekijöitä. Olio voi vammautua ja se on myös mikrobien hyökkäysten alainen. Tämän vuoksi sen on kyettävä puolustautumaan taudinaiheuttajia vastaan ja kuntoutumaan vammoista.

 

Kolmanneksi luonnossa on kysymys parinvalinnasta, lisääntymisestä, hoivaamisesta ja karsiutumisesta. Evoluutio perustuu jälkeläisiin, joissa on vaihtelevia ominaisuusmuutoksia vanhempiin nähden. Jälkeläisten hoivaaminen parantaa näiden asemaa luonnonvalinnassa. Myöhemmällä iällä osa karsiutuu ja osa lisääntyy, kehittyneemmät eniten pitkällä aikavälillä. Tämä kehitys johtaa parhaiden ratkaisujen mukaan rakennettujen järjestelmien suhteellisen osuuden kasvamiseen.

 

 

 

Menestysmalli

 

Menestys elämässä on tulosta järjestelmän sääntöjen noudattamisesta ja mahdollisuuksien hyödyntämisestä. Joku pärjää kekseliäisyydellä, heitäkin tarvitaan. Toiset tekevät paljon työtä ja oppivat taitoja, joilla on kysyntää. Menestys on tasapainoista elämää ja kykyjen hyödyntämistä. Onnellisuus ja hyvä elämä ovat korkeita tavoitteita ja niihin pyrkiminen ja onnistuminen elämäntaitoa.

 

Yhteistoiminta

 

Meillä on tarjolla valmiiksi testattuja rooleja ja roolimalleja, joilla on päästy hyvään elämään ja menestykseen. Rooli on organisoituneessa yhteiskunnassa välttämätön.

 

Meillä on kulttuureja, jotka toimivat kehyksinä rooleille ja yleensäkin ne nopeuttavat arvioiden ja päätösten tekoa normeineen ja arvoineen. Kulttuuriin kuuluu usein oma kieli ja kansallisuus. Yhteiskunnassa voi yhteistoiminnassa toimia useitakin kansallisuuksia, jolloin ne muodostavat yhteistä ja monipuolista kulttuuria.

 

Lahja toimii kunnioituksen osoittimena. Sen äärimmäinen muoto on korruptio, joka on jotain muutakin kuin lahja. Korruptio on vallan väärinkäyttöä, mutta se on monissa kulttuureissa yleinen käytäntö. Oikeanlaisella lahjalla osoittaa kunnioitusta, arvonantoa ja ystävällisyyttä. Suosio liikuttaa ihmistä syvästi ja se on tarpeen, sillä ihmiset ovat riippuvaisia toisten hyvänsuopuudesta.

 

Luottamus, luotettavuus ja maine ovat organisoituneen yhteiskunnan koossapitävä aines. Luotettava on hyvä yhteistyössä, sillä hän kantaa vastuunsa. Vastuunsa kantava on luotettava. Maine on työkalu, jolla ihmisen ympäristö kykenee tekemään hänestä pikapuolisia arvioita. Maineen aiheeton turmeleminen on rikollista ja moraalitonta.

 

Aina kannattaa pitää yllä verkostoa. Tähän kuuluvat ystävät, elämänkumppani, tuttavat ja laajemminkin osaamis- ja informaatioverkostot. Työpaikan hyvä henki tuottaa luotettavan ja pätevän verkoston, josta on jokaiselle suurta iloa ja hyötyä. Hyvät sosiaaliset suhteet ovat arvokasta varallisuutta.

 

Pelaaminen

 

Elämä on peliä, mutta vakavaa ja tärkeää peliä. Itse asiassa elämä on kuolemanvakava peli, sillä sitä pelataan yksi pitkä ottelu ja se päättyy joka tapauksessa kuolemaan. Elämän voi ottaa kevyestikin ja se on viisasta. Elämä pitää käyttää johonkin, sitä ainokaistaan ei kannata tuhlata turhuuteen.

 

Elämänpelissä tarvitaan leikkisyyttä ja luovuutta. Ratkaisut sanelevat paljolti sen, kuinka elämämme sujuu. Joskus siihen voivat vaikuttaa irrationaaliset yhteensattumat. Luovuus auttaa menestymään ja saamaan elämästä tyydyttävän ja tasapainoisen. Leikkisyys ja inspiraatio auttavat rakentamaan.

 

Aina kannattaa kokeilla onneaan. Vaikeuksien hankkiminen itselle tai toisille ei ole järkevää, vaikkakin varsin yleistä. Kokeilemalla oppii ja onnistuu.

 

Liikkeellä on paljon huijaamista ja hämäystä. Petkutus on monissa yhteiskunnissa melkeinpä epävirallista kansallisurheilua. Hämäys ja sumuttaminen ovat niin yleisiä, että jos löytää rehellisen ja toden asian, on melkeinpä hämmästynyt. Valppaus, kriittisyys ja epäilevyys ovat kykyjä ja asenteita, joilla välttää monta sudenkuoppaa ja ongelmaa. Viime kädessä ihmisen itsensä on huolehdittava itsestään. Hyvä yhteiskunta huolehtii jäsenistään, mutta silti useimmiten oman vahvuuden varaan rakentava on turvassa.

 

Yritys ja erehdys

 

Tämän periaatteen mukainen suoritus etenee seuraavasti. Ensin suunnitellaan ja kokeillaan. Sitten saadaan palautetta ja tiedetään kuinka onnistuttiin. Tarvittaessa siedetään epäonnistumista ja korjataan virheitä. Koko prosessin ajan opitaan aktiivisesti. Kun osataan paremmin, yritetään, kunnes onnistutaan. Harjoittelu ja oppiminen tuottavat paljon kokeilleesta mestarin, joka onnistuu erehtymättä.

 

Onnistuminen

 

Ratkaisut, valinnat ja ajoitus määräävät pitkälle, lähes kokonaan, onnistumisen. Järjestelmän tulee optimoida omaa etuaan, joka tarkoittaa usein myös toisten eduista huolehtimista. Jos tekee itselleen vahingollisia ratkaisuja, ei tällaisesta ole itselle ja toisillekaan paljon hyötyä. Epäonnistuminen on kallista ja tämä lasku on viime kädessä koko yhteiskunnan maksettavana. Siksi toisen epäonnesta huolehtiminen on typerää ja itsellekin kallista.

 

Tietoa etsitään, luodaan, testataan, opitaan ja jaetaan. Tämä on peruskuvio menestyksen maailmassa. Tieto on se, mikä antaa voiman toiminnalle. Sitä on saatava ja jaettava.

 

Tavoitteellisuus on päämäärien saavuttamisen kannalta toinen puolitotuutta. Toinen on sisäinen motivaatio tehdä. Tavoitteet vetävät tiettyyn suuntaan. On myös toinen tapa menestyä. Ylimalkainen suunta johonkin järkevään tavoitteeseen ja kova työntövoima eteenpäin. Kun ollaan liikkeessä, suunnan säätäminen kuljettaessa tuottaa mielekkäitä tuloksia. Pelkkä tavoite ilman kunnon motivaatiota on aika lailla turha. Tehdessä ja liikkuessa maasto tulee tutuksi ja tavoitteeseen kiinnittyminen on helpompaa.

 

Ajatusten ja toiminnan fokus voi olla yksityiskohdissa tai kokonaisuudessa. Tässä suhteessa ihmiset eroavat toisistaan.

 

On olemassa kaksi tapaa suhtautua tulevaisuuteen, eli pitkä ja lyhyt aikaväli. Tällä tavalla voi lajitella etunsa, tavoitteensa ja näkökulmansa. Yleensä kannattaa tähdätä pitkän aikavälin etuun.

 

Suhtautuminen

 

Jokaisen tulisi kantaa vastuuta kokonaisuudesta. Koko yhteiskunnan etu on jokaisen kansalaisen etu pitkällä aikavälillä. Vastuuta kantava on ahkera, luotettava ja usein hän, joka onnistuu. Jos sinulla on vastuuntuntoisia ihmisiä ympärilläsi, tulet menestymään.

 

Menestystä ennakoi myönteinen suhtautuminen omiin mahdollisuuksiin onnistua. Kielteisyys voi olla joskus realismia. Myönteinen hyödyntää mahdollisuudet ja on motivoitunut. Myönteinen antaa voimaa ja lujuutta myös toisille ja hänen ympäristönsä voi hyvin. Myönteisyys on energiaa.

 

 

Etusivulle