Sosiaalityö, kulttuuri ja työ maahanmuuttajien kanssa

 

Ihmisellä on tietty kulttuuritausta. Hänellä ovat omat uskomuksensa, arvostuksensa ja tottumuksensa. Eri kulttuurissa ovat omat tärkeät ja toisaalta myös kielletyt asiansa. Katsekontaktin merkitys ja luonne vaihtelevat kulttuureittain. Eri kulttuureissa tulevaisuudensuunnitelmia tehdään eri tavalla, jos tehdään lainkaan.

Meidät on kaikki kasvatettu kulttuurin jäseniksi. Kasvatuksemme on muokannut asenteemme ja käsityksemme itsestämme ja ympäristöstämme. Kulttuuri on myös tapa tulkita. Kulttuuri on tulkintajärjestelmä ja prosessi, jossa ilmiöt luodaan jatkuvasti uudelleen yhdistellen vanhaa ja uutta lukemattomin eri tavoin.

Kulttuuri on yhteisön jäsenille ominaisten opittujen käyttäytymispiirteiden ja käyttäytymiskaavojen sekä näiden tuotteiden yhtenäinen kokonaisuus. Kulttuuri on sosiaalisen keksimisen tulosta, ei biologisen periytymisen. Kulttuuri siirtyy ja pysyy voimassa vain tiedonvälityksen ja oppimisen kautta. Se ei perustu vaistoon.

Kulttuuri on tapa hahmottaa ympäröivää maailmaa. Kulttuuria voidaan pitää selviämisjärjestelmänä, joka sisältää sen, minkä ihminen tarvitsee elääkseen ympäristössään.

Kulttuurien kohtaaminen merkitsee ihmisten kohtaamista, oppimista toisen tavasta järjestää elämänsä ja kohtaamisen jälkeen kaikki ei ole aivan entisellään. Tapahtuu oppimista ja sitä kautta hyväksyntää tai torjuntaa.

On muistettava, että myös enemmistöryhmä, kuten suomalaiset Suomessa, ovat myös etninen ryhmä. Kuuluminen johonkin ryhmään on tunnepitoinen asia. Se, että ihminen on syntynyt tiettyyn ryhmään, perustelee hänelle itselleen ja muille hänen luonnettaan ja elämäntapaansa. Kansalliset symbolit herättävät tunteita, jotka kiinnittävät ihmiset tiiviisti valtion muodostamaan ryhmään.

Ryhmien pysyvyyttä korostava näkemys kuvaa kontaktia toisiin ryhmiin ja tästä seuraavaa muutosta kielteisin käsittein: "Aito alkuperäinen kulttuuri katoaa ja inhimillinen monimuotoisuus häviää länsimaisen kulttuurin leviämisen myötä."

Poikkeavan kohtaamisen herättämistä tunteista ja reaktioista käytämme nimitystä kulttuurishokki. Muuttaminen vieraskieliseen maahan voi olla hämmentävää. Toisaalta on uusia mahdollisuuksia, mutta moni asia vaatii syvällistä opettelemista ja kömmähdyksiä tapahtuu. Maan vauraus tai köyhyys voi olla uusi asia. Suomea pidetään hyvin organisoituna, järjestelmällisenä ja siistinä maana, jossa lähes kaikki tapahtuu järjestyksessä, oikein ja ajallaan; ihmisiä pidetään viileinä ja etäisinä. Tämä on ulkomaalaiselle usein uusi asia. Suomalainen on luotettava, mutta joskus liiankin höveli antaessaan vaikutelmaa mielipiteestään.

Maahanmuuttaja voi joutua stressaavaan tilanteeseen menetettyään kotimaastaan tutun asemansa, arvovallan tai hyvinvointinsa. Uuden kotimaan vauraus voi myös olla yllättävä ja siihen asetetaan toiveita.

Kulttuurishokissa ennustettavuus häviää ja oppiminen auttaa löytämään ennustettavuuden uudelleen. Kulttuurishokki merkitsee molemminpuolista uuden opettelemista, omaksumista ja muuttumista.

Muut tekevät meistä jatkuvasti johtopäätöksiä tulkitsemalla olemustamme. Ihmisen olemus on yhdenlainen kulttuurinen koodijärjestelmänsä, jota lukemalla opimme ihmisestä enemmän kuin mitä hän sanoillaan tuo julki. Ensivaikutelmaa luotaessa sanomiset ovat sivuseikka. Olemus, sisältäen ulkonäön, pukeutumisen ja eleet, puhuu paljon enemmän.

Uudessa maassa kielitaito ei vielä riitä kaikkien sanontojen ymmärtämiseen eikä myöskään käytöksen tulkitsemiseen. Maahanmuuttajien parissa tehtävässä työssä ulkomaalainen työntekijä on kulttuurinen välittäjä ja sillanrakentaja.

Kolmannen maailman maiden järjestelmä pohjautuu uskonnollisiin tapoihin ja kolonialistiseen aikaan, jolloin siirtomaaherrat väestöä kontrolloidakseen edistivät paikallisen eliitin kehittymistä. Tämä eliitti toimi myös suuren enemmistön riiston välikappaleena.

Maahanmuuttajia on kahdenlaisia: pakolla ja vapaaehtoisesti lähteneitä. Edellisten oli pakko lähteä ja paluuta ei ole; on pakko sopeutua uuteen kotimaahan, vaikka edessä on kielimuuri. Vapaaehtoisesti lähteneet eivät tunne suurta tarvetta sopeutua ja opetella kieltä. He voivat muuttaa halutessaan takaisin kotimaahansa tai muualle. Suomalaisilta tämä vaatii joustavuutta ymmärtää sekä hätää kärsivän ihmisen sopeutumisvaikeuksia että vieraskulttuurista individualismia.

 

Maahanmuuttajien ongelmien syitä:

Kolmannen maailman maahanmuuttajilta puuttuu ajanmukainen ammattitaito.

Koulutusjärjestelmä kolmannessa maailmassa on jäänyt ajastaan jälkeen.

Euroopan valtakielten taito on huono.

Itsetunto on usein puutteellinen

Perheet ovat hajallaan ja kokeneet muutoksia matkan varrella

 

Sosiaalityöntekijän odotetaan tuntevan maahanmuuttajien ongelmat ja ehdottavan hyödyllisiä ratkaisuja. Sosiaalityöntekijällä on maahanmuuttajalle tärkeä taloudellinen merkitys. Monet maahanmuuttajat kokevat, että sosiaalityöntekijät eivät arvosta heitä, heidän kulttuuriaan ja taustaansa.

Ihmiset reagoivat eri tavalla samoihin tilanteisiin kokemustensa ja taustansa vuoksi. Erilaisilla ihmisillä on erilaiset tarpeet. Sosiaalityöntekijän tulisi työssään ottaa huomioon maahanmuuttajan kulttuuri ja erilaiset tarpeet sekä ymmärtää oma asemansa ja roolinsa työskennellessään ihmisten tunteiden ja arkaluonteisten ongelmien kanssa.

Suomi on kyennyt turvaamaan kielivähemmistönsä oikeudet esimerkillisen hyvin. Samoin pienet etniset vähemmistömme ovat säilyttäneet omaleimaisen kulttuurinsa. Tämän ajan Suomessa on kahdenlaisia pyrkimyksiä: toisaalta halutaan kansainvälistyä, toisaalta pelätään muutoksia ja halutaan selviytyä omin voimin.

 

Etusivulle