Sokrates – muinainen kreikkalainen filosofi

 

 

 

 

 

Sokrates koki ajattelijan osan. Hänet teloitettiin tekaistuilla syytöksillä. Sokrates sai tilaisuuden paeta, mutta hänen mielestään oli parempaa kärsiä vääryyttä kuin tehdä sitä. Mielestäni hänen tekonsa oli jalo, ehkei paras mahdollinen hänelle itselleen, mutta luja pohja filosofiselle asenteelle.

 

Hän oli kotoisin Ateenasta. Hän ei kirjoittanut omaa ajatteluaan teoksiin. Sokrateen ajatukset ja metodi säilyivät Platonin, Ksenofonin ja Aristofaneen teksteissä. Silti hänellä oli suuri oppilasjoukko. Sokrateen varsinaisia filosofisia oppeja on niukalti. Sokrateen vetovoima oli hänen henkilössään. Hänen henkilössään tulee ilmi tapa tehdä filosofiaa, joka on pysyvästi ajankohtainen.

 

Sokrateen opetusmenetelmä oli keskustelu. Hän keskusteli vapaasti kenen tahansa kanssa. Hänen pirullinen menetelmänsä oli se, että hän kyseli ja kyseli, kunnes vastaajan näennäistieto paljastui. Näennäistieto ja perustelujen heikkous tulivat ilmeisiksi. Tällöin ihmiset olivat pakotettuja analysoimaan ja tarkastelemaan käsityksiään.

 

Tieto auttaa ihmistä oikein elämisessä. Tiedon pitää olla henkilökohtaisesti eletty, jolloin se on syvällistä. Vääryyden kautta saatu etu on näennäistä ja pinnallista.

 

Henkilökohtainen panostus ja rohkeus johtivat siihen, että filosofian historiassa tapahtui käänne. Hän edellytti tarkkoja käsitteitä.

 

Tohtori Esa Saarinen on kirjoittanut: ”Sokrates ei ollut viisauden omistaja, vaan viisauden etsijä. Sokrates oli viisain kaikista, sanottiin, koska hän tiesi, että ei tiedä. Hänen esimerkkinsä viitoitti ihmisiä omakohtaiseen tutkiskeluun, kohti totuutta ja hyvää. Kohti otetta ilman harhaluuloja ja latteuksia.”

Etusivulle