Seneca ja stoalaisuus

 

 

 

 

Lucius Annaeus Seneca eli n. 4 eKr. – 65 jKr. Hän oli antiikin Rooman kansalainen ja syntyjään Cordobasta, Espanjasta. Seneca muutti jo nuorena Roomaan ja toimi asianajajana taitavine puhelahjoineen. Hän oli kirjoittajana filosofinen edustaen stoalaisuutta. Lisäksi hän kirjoitti tragedioita, jotka vaikuttivat mm. Shakespearen ja Corneillen draamoihin. Seneca perehtyi myös luonnontieteisiin. Hän toimi keisarinna Agrippinan pyynnöstä nuoren Neron, tulevan keisarin opettajana. Myöhemmin hän joutui salaliittohankkeeseen osallistuttuaan Neron epäsuosioon ja saatuaan kuolemantuomion hän teki itsemurhan.

 

 

Seneca oli merkittävä filosofian popularisoija ja sanotaan, että hänellä oli merkitystä perinteen välittäjänä. Senecan kirjoittama materiaali on latinankielistä ja muodoltaan se on kirjeiksi kirjoitettua. Stoalaista keisariajan kirjallisuutta ovat luoneet hänen lisäkseen mm. Epiktetos ja keisarifilosofi Marcus Aurelius. Senecan stoalaisuus ei ole ahdasta dogmatismia, vaan pikemminkin maailmanmiehen filosofiaa, johon mahtui ajatuksia lavealla rintamalla. Seneca oli 1700-luvun valistusaatteen esikuvahahmo. Hän ei ollut omaperäinen filosofi, vaan pikemminkin antoi stoalaisuudelle latinankielisen hahmon korkeilla kirjallisilla ja retorisilla kyvyillään.

 

 

Lucius Annaeus Seneca oli vaikutusvaltainen roomalainen valtiomies. Hän oli Neron opettaja ja kuului pitkään keisarin neuvonantajiin. Toisaalta hän oli luultavasti osavastuussa osasta keisari Neron veriteoista. Osallisuudestaan salaliittoon Nero langetti hänelle tuomion.

 

 

Filosofi Seneca vaati, että orjia tuli kohdella inhimillisesti aikana, jolloin orjien julmat rangaistukset olivat normaali käytäntö. Hänen ajattelunsa mukaan orjat olivat samanlaisia ihmisiä kuin heidän isäntänsäkin, joten julmuus oli ihmisarvon loukkaamista. Teksteissään Seneca esiintyy oikeuspuhujana, sielunmaailman asiantuntijana ja esittää moraalisia kannanottoja. Hän puhuu itsekasvatuksesta ja itsemuutoksesta. Vapauden saavuttaa hallitsemalla omaa minäänsä. Itseään hallitseva ihminen lepää järkkymättömänä itsensä varassa ja silloin ulkoiset tapahtumat eivät muodosta hänelle uhkaa. Filosofit elävät ajan hermolla.

 

 

Senecan elämään vaikutti kaksi henkilöä: keisari Nero ja keisarin äiti Agrippina. Agrippina oli korkean roomalaisen sotapäällikön Germanicuksen tytär. Agrippina myrkytti vuonna 54 puolisonsa keisari Claudiuksen varmistaakseen valtaistuimen ensimmäisestä avioliitosta syntyneelle pojalleen Nerolle. Agrippina oli juuri se, joka palkkasi Senecan tulevan hallitsijan opettajaksi. Myöhemmin Agrippina murhattiin Neron käskystä. Keisari Neron ensimmäiset hallitusvuodet olivat menestyksekkäät. Keisaria vastaan alkoi syntyä salaliittoja pitkälti hänen julmuutensa ja häikäilemättömyytensä vuoksi. Vuonna 68 senaatti julisti Neron valtionkiroukseen. Nero pakeni Roomasta ja teki itsemurhan.

 

 

Stoalaisuus on yksi antiikin tärkeimmistä filosofisista koulukunnista, jonka perustaja on Zenon. Stoalaisuus jaetaan kolmeen kauteen: vanha stoalaisuus n. 300–150 eKr., keskimmäinen stoalaisuus n. 150–50 eKr. ja keisariajan stoalaisuus 50 eKr. -200 jKr. Keisariajalla keskeisimmät edustajat olivat Seneca, Epiktetos ja Marcus Aurelius.

 

 

Tietoteoriassa opissa korostuu jyrkästi empirismi. Stoalaisuus ja Megaran koulukunta olivat lausekalkyylin perustajat. Fysiikassaan stoalaiset väittivät kaiken olevan aineellista, kyseessä oli ankara monistinen materialismi. Olevaista hallitsi jumalallinen voima ankaralla välttämättömyydellä. Etiikka oli stoalaisuuden tärkein osa. Hyve oli samaa kuin todellinen tieto ja pahe oli tietämättömyyttä. Hyve on järjenmukaisuutta. Hyve johtaa vapautumiseen järjettömistä intohimoista ja mielenrauhaan eli apatiaan. Stoalaisuus vaikutti voimakkaasti myöhäisantiikin älylliseen elämään.

 

 

Kokosin kirjallisuudesta Aureliuksen ja Senecan tunnettuja aforismeja. En tee niistä tulkintoja, vaan annan niiden nasevan luonteen säilyä. Aforismit on koottu tarkoituksena kuvata ajan stoalaisuutta, joka antaa hyvää pohjaa nykyaikaakin koskeville omakohtaisille pohdinnoille. Mietteissä korostuu mielentyyneys, joka on aatesuunnan ydinidea.

 

 

 

 

Marcus Aureliuksen ajatuksia:

 

 

Vaienna mielikuvituksesi, hillitse himosi ja sammuta halusi, jotta sielusi omistaisi itsensä.

 

Ihmiset on luotu toisiaan varten. Siis opeta heitä tai siedä heitä.

 

Paras tapa kostaa vihamiehelleen on, ettei ole hänen kaltaisensa.

 

Kaikki muuttuu. Sinä itse muutut lakkaamatta ja hävität aina jotakin itsestäsi. Ja näin käy koko maailman.

 

Olen kyllin voimakas, jos kunniallisuus ja oikeus ovat puolellani.

 

Muista, että onnelliseen elämään ei tarvita paljon.

 

Älä huolehdi liikoja. Jos selviät nykyisyydessä, selviät tulevaisuudessakin.

 

On hyödytöntä vihoitella töilleen, ne eivät siitä välitä.

 

Elämäntaito muistuttaa enemmänkin painia kuin tanssia.

 

 

 

 

Senecan ajatuksia:

 

 

Joka on kaikkialla, ei ole missään.

 

Mielen levollisuutta todistaa se, että ihminen kykenee pysymään paikallaan ja viipymään itsensä seurassa.

 

Paljosta lukemastani valitsen jotain itselleni.

 

Sotaa pahempi on sodan pelko. Ei pidä antautua turhiin pelkoihin.

 

Kaikessa on aihetta joko nauruun tai itkuun.

 

Lähimmäisensä puutteet ovat helpompia nähdä kuin omansa.

 

Kohtuuton kunnianhimo saa meidät putoamaan korkealta.

 

Rohkeus on vain silloin kunnioitettavaa, kun hyve sitä ohjaa.

 

Se on kuningas, joka ei halua mitään.

 

Paheet juurtuvat ihmiseen ajan mittaan. Siksi ne olisi tukahdutettava alkuunsa.

 

Joutilaisuus ilman kirjoja on pahemman kerran hukkaan heitettyä aikaa.

 

Tarkoin valittujen kirjojen lukeminen hyödyttää.

 

Elämä on taistelua.

 

Kuolema ei ole mitään. Se on vain viimeinen tapahtuma elämämme radalla, jonka olemme nopeasti kulkeneet.

 

Anteeksisaaminen alkaa siitä, että antaa ensin itse anteeksi.

 

Usein kosto kääntyy kostajaa itseään vastaan.

 

Ei tule pelätä enää silloin, kun tilanteessa alkaa jo olla toivoa.

 

Ei tule olla turhaan kauhuissaan.

 

Ei riitä, että tuomio on oikea, vaan tuomion antajan on ehdottomasti kuultava molempia osapuolia.

 

Kuolemanpelko tekee ihmisen onnettomaksi.

 

Hyvä ihminen sietää pahaa, hän ei tee sitä.

 

Rikokseen ihmistä ajaa ansiottoman hyödyn ja edun tavoittelu.

 

Jos haluaa säilyttää salaisuuden hyvin, sitä ei saa uskoa kenellekään.

 

Ihailtavin on hän, joka rohkeasti kantaa vastoinkäymisensä.

 

Totuus selkiytyy ajan kanssa.

 

Kuta enemmän on valtaa, sitä vähemmän sitä saa käyttää väärin.

 

Rakasta, jos tahdot, että sinua rakastetaan.

 

On vaikeaa saada kaikki ystävikseen, riittää jos ei ole vihamiehiä.

 

Kohtele alaisiasi siten kuin toivoisit esimiehesi kohtelevan sinua.

 

Ihmisluonteiden kaksijako on se, että edellä menee yksi, joka tekee ja perässä tulee toinen ja arvostelee hänen tekemisiään.

 

Köyhä ei ole se, jolla on vähän, vaan se, joka toivoo enemmän.

 

Pienet murheet puhuvat, suuret ovat mykkiä.

 

Kuka tahansa voi tulla onnelliseksi, ellei etsi onnea ulkopuoleltaan, vaan itsestään.

 

 

Etusivulle