Ristiretket

 

 

 

 

 

Turkkilaiset seldzukit olivat muodostaneet uhan Bysantin kristitylle keisarikunnalle. Nämä muhamettilaiset paimentolaiset olivat tehneet valloituksia keisarikunnan alueella.

 

Vuonna 1095 Bysantin keisari Aleksios I pyysi avukseen eurooppalaisia palkkasoturijoukkoja. Hän halusi seldzukkien valtaukset bysanttilaisalueilla takaisin. Paavi Urbanus II esitti eurooppalaisille vetoomuksen pyhien alueiden vapauttamiseksi.

 

Hanke alkoi menestyksekkäästi, sillä joukkoa lähti liikkeelle lähemmäs 100.000 henkeä. Suurin osa oli jalkamiehiä ja enimmäkseen frankkeja ja normanneja.

 

Ensimmäinen ristiretki oli päätöksessään vuonna 1100. Välimeren itärannikolla oli nyt neljä frankkilaista ruhtinaskuntaa, jotka seuranneina vuosikymmeninä yhä lujittivat asemaansa. Laivastotukea tuli Pisalta, Genovalta ja Venetsialta. Tämä tuki oli korvaamattoman arvokasta.

 

Ensimmäiselle ristiretkelle oli tyypillistä jatkuva johtajien välinen kilpailu ja kiistely. Yhtenäisyys ei ollut voimakasta myöhemminkään.

 

Levantissa vallitsi feodaalinen yhteiskuntajärjestys. Ylimpänä oli ruhtinas ja pieni ylhäisöryhmä. Heitä totteli ritariaatelisto, joka oli laajempi ja suhteellisen vaatimatonta syntyperää. Heidän alapuolellaan oli laajahko tavallisen kansan siirtolaiskerros. Väestä oli puutetta. Tarvittiin runsaasti ihmisiä turvaamaan ja laajentamaan kristittyjen vaikutusvaltaa alueella. Näillä retkillä maaorjista tuli vapaita. Monet entiset ristiretkeläissoturit ryhtyivät pikkukauppiaiksi ja käsityöläisiksi. Alueella oli pikkukahinoita, mutta perusolotila oli rauha.

 

Neljä ristiretkeläisvaltiota kesti muhamettilaisten painostusta vuoteen 1144. Tässä tilanteessa toteutettiin toinen ristiretki vuosina 1147-1149.

 

Saladin tuli muslimien vastarintaliikkeen johtajaksi nuorena miehenä. Hän yhdisti islaminuskoiset vastaiskuun. Saladin herätti nopeasti kunnioitusta sotilasjohtajana ja jalona persoonallisuutena. Hän saavutti lukuisia voittoja frankkeja vastaan käydyissä taisteluissa ja valloitti Jerusalemin 1187. Saladin kuoli 1193 ja hänestä kehkeytyi romanttinen sankarihahmo.

 

Länsimaat iskivät alueelle kolmen valtion voimin 1189-1192. Operaatio oli kolmas ristiretki ja se toteutui kohtuullisen hyvällä menestyksellä. Tätä seurannut neljäs ristiretki syöksi aatteen alennustilaan. Kristityt sotivat ja juonittelivat keskenään ja kävi niinkin, että Konstantinopoli ryöstettiin retkeläisten toimesta. Fredrik II suoritti viidennen retken ja teki valtauksia, jotka kestivät kymmenen vuotta. Muutoin retki oli epäonnistunut. Länsimaista käsin tehtiin vielä kuudes ja seitsemäs ristiretki. Jerusalemin kuningaskunta kuitenkin hajosi hengellisten ritarikuntien keskinäisen kiistelyn ja kilpailun vuoksi.

 

Lähi-itään jäi pysyvästi kristittyjen ja muslimien välinen vihollisuus. Kristillisten kirkkojen välille kehittyi myös pysyvä jako. Ritarikunnat siirsivät etuvartionsa Palestiinasta Kyprokselle. Alueelliset ja henkiset saavutukset olivat lyhytaikaisia. Euroopalle taloudellinen vaikutus oli suuri, sillä se sai tavarantuotannolleen uusia malleja. Kaupankäynti Välimeren alueella myös tiettävästi lisääntyi. Eurooppalainen sodankäynti kehittyi: opittiin varsijousi, ratsuväen raskaat varustukset ja piiritystaitoa.

 

Etusivulle