Rehellisten miesten historiaa

 

 

 

 

 

 

Friedrich Hegel oli saksalainen filosofi. Hänellä on ollut vaikutuksensa koko länsimaiseen

ajatteluun. Hän oli laajasti oppinut ja suosittu luennoitsija. Johan Vilhelm Snellman oli aikanaan arvostettu filosofi ja valtiomies. Hän oli perehtynyt Hegelin ajatusmaailmaan, jota hän toi Suomeen. Snellman ajatteli, että Suomen kehitys 1800-luvulla oli kiinni eräästä vaikutusvaltaisesta miehestä, Venäjän keisari Aleksanteri II:sta. Aleksanteri II salli Suomessa, joka silloin oli autonominen osa Venäjää, valtiopäivien toiminnan. Suomen kieli sai hänen hyväksymänään virallisen aseman ja Suomi oman valuutan. Kansallisuusaatteen herääminen ja vallankumous Venäjällä johtivat päätökseen julistaa Suomi Venäjästä riippumattomaksi valtioksi. Tämän päätöksen teki itsenäisyysmiehistä koottu senaatti, jota johti Pehr Evind Svinhufvud.

 

 

Hegelin ajatuksia:

 

”Ainoa ajatus, jonka filosofia tuo mukanaan historian tarkasteluun, on yksinkertainen Järjen käsite: että Järki on maailman hallitsija ja että maailmanhistoria siitä syystä näyttää meille järjellisen tapahtumakulun.”

 

”Maailmanhistoria ei ole onnen näyttämö. Onnelliset kaudet ovat siinä tyhjiä lehtiä, sillä ne ovat sopusoinnun, puuttuvan vastakohdan kausia.”

 

Hegelin mielestä maailma on kehittynyt koko historiansa järjellisempään suuntaan. Vastoinkäymiset ovat olleet rikastuttavia vaiheita mentäessä kohti parempaa ja järjellisempää maailmaa. Hän filosofiansa perustuu liikkeeseen. Jokin ei vain ole tai ole olematta, vaan näiden synteesi, tuleminen, on asioiden ja tapahtumien todellinen olemus. Hänen mielestään valtio luo puitteet vapaudelle, vastuuntuntoiselle vapaudelle. Tietoisuuden on saavutettava siveellisyyden taso. Korkein olemassa oleva käsite ja todellisuus on Absoluutti, josta kaikki muodostuu ja jonka osia kaikki käsitteet ovat. Absoluutti, Jumala, ajattelee itseään, on itsensä subjekti ja objekti. Siis maailma ja ihmiset tulevat koko ajan järjellisemmiksi ja siten Absoluutti, jota fyysinen maailma edustaa, toteuttaa itseään kehittyvässä maailmassa.

 

 

Snellmanin ajatuksia:

 

”Olen köyhä ja olen kirjoittanut rahasta, mutta en ole tinkinyt vakaumuksestani.”

 

”Minulta ei milloinkaan, niin kauas kuin muistan, ole puuttunut kunnianhimoisia unelmia voida jotakin toimittaa ihmiskunnan hyväksi, ja kypsyneemmässä iässä olen monta kertaa täysin sydämin siinä tarkoituksessa tehnyt työtä.”

 

”Olen elämässä koettanut elää muiden hyväksi.”

 

Snellman kirjoitti teoksen Läran om staten, jossa hän esittää Hegelin filosofiaan perustuvan ajatuksen, että yksilön tarkoitus on työskennellä valtion hyväksi. Valtio on korkein yhteisö tämän mallin mukaan. Snellman toimi vakaasti kansallishengen herättämisen puolesta. Elias Lönnrot vaikutti myös omalla kirjallisella työllään suomenkielisen väestön kansallistunteeseen. Uno Cygnaeus ehdotusten mukaan Suomessa annettiin kansakouluasetus, jolloin myös vähempivaraisilla oli mahdollisuus hakeutua oppikouluihin ja akateemiselle uralle. Tämän suomalaismielisen kolmikon ja monien muidenkin myötävaikutuksella sivistystaso maassa nousi ja alkoi esiintyä kansallismielistä liikehdintää. Snellmanin luottamus Venäjän keisari Aleksanteri II:een osoittautui oikeaksi valinnaksi ja Suomi sai oman valuutan ja suomen kieli nostettiin viralliseksi kieleksi ruotsin rinnalle.

 

 

Aleksanteri II seurasi valtaistuimelle isäänsä Nikolai I:tä. Hän lopetti isänsä aloittaman itämaisen sodan. Hän keskittyi sisäpolitiikkaan ja sai aikaan tuloksia, mm. maaorjuus Venäjällä lopetettiin. Suomessa hänen vapaamielisyytensä sai aikaan merkittäviä uudistuksia. Suomessa valtiopäivät kutsuttiin koolle ja erittäin monipuolinen perustuslaillinen lainsäädäntötyö pääsi alkamaan. Häneen kohdistettiin runsaasti poliittista painetta ja ajan mittaan hän muuttui taantumukselliseksi. Hänet murhattiin useiden yritysten jälkeen.

 

 

Suomalainen yhteiskunta alkoi demokratisoitua ja Snellmanin unelma yhtenäisestä ja elinkelpoisesta kansallisvaltiosta alkoi toteutua. 1800-luvun loppupuolella taloudellinen ja sivistyksellinen kohoaminen alkoi vahvistaa maata. Venäjän toimesta Suomeen alettiin kuitenkin kohdistaa sortotoimia, jotka jatkuivat siihen saakka, kun Venäjän sisäpolitiikassa alkoi vaikuttaa mm. tappio sodassa Japania vastaan. 1914 julkaistiin venäläistämisen suurohjelma. Vallankumous lopetti Venäjällä keisarivallan ja samalla lakkasivat Suomeen kohdistetut sortotoimenpiteet.

 

 

Svinhufvudin ajatuksia:

 

”Minä olen läpi pitkän elämäni taistellut lain ja oikeuden ylläpitämiseksi.”

 

”Oikeuden kanssa joko seistään tai kaadutaan; siitä ei tingitä.”

 

”Muistettakoon, että kansa, joka ei uskalla oikeuttansa puolustaa, ei saa sitä pitää, ja – mikä on tärkeämpi – se ei ole ansainnut sitä pitää.”

 

”Kansamme elinvoima riippuu sen omasta kunnosta, sen siveellisestä voimasta – niihin ei väkivalta ylety, niistä määrää kansa itse.”

 

Svinhufvud oli lakimies. Hän oli kolme vuotta Siperiassa vankeudessa, koska ei totellut laittomana pitämäänsä määräystä. Hän oli mukana politiikassa ja hän eteni tasavallan presidentiksi. Vuonna 1917 Svinhufvud asettui kannattamaan Suomen irrottautumista Venäjästä. Hän antoi esityksen uudeksi tasavaltaiseksi hallitusmuodoksi ja eduskunta hyväksyi esityksen 6.12.1917.

 

 

Ståhlbergin ajatuksia:

 

”Itsenäisen Suomen oikeus- ja sivistysvaltiolle ynnä sen kansanvaltaiselle yhteiskuntajärjestykselle en toivota huolettomia päiviä, enkä juuretonta hetken menestystä. Toivotan sille kaikkien kansankerrosten tietoisuuteen, harrastukseen ja uskollisuuteen perustuvaa, syvästi vastuuntuntoisen huolenpidon lujittamaa, sisäisesti ja ulkonaisesti järkkymätöntä kestävyyttä ja sen tueksi kovimmatkin koettelemukset voittavaa elinvoimaa.”

 

Venäjän vallankumouksen jälkeen Ståhlberg nimitettiin uutta hallitusmuotoa valmistelevan perustuslakikomitean puheenjohtajaksi. Tässä toimessa hän vaikutti itsenäisyyspäätöksen puolesta. Tasavaltaiselle pohjalle rakentuva hallitusmuoto hyväksyttiin pääasiallisesti siinä muodossa, jonka se oli Ståhlbergin johtamassa perustuslakikomiteassa saanut. Eduskunta valitsi hänet Suomen ensimmäiseksi presidentiksi 1919. Ståhlberg oli korkeasti oppinut lakimies ja korkea virkamies ennen presidentiksi nimittämistään.

 

 

Etusivulle