Politiikka

 

 

 

 

Ajatellaan, että politiikka on yksilöiden ja tahojen välistä vuorovaikutusta, joka tähtää yhteisten asioiden hoitamiseen ja yhteiskunnan kehittämiseen. On se muutakin, kuten juonittelua, kilpailua ja itsekkyyttä. Joka tapauksessa politiikalla on tärkeä osa yhteiskunnan toiminnassa, varsinkin edun valvonnan osalta ja valtion ylläpitämisessä. Yritän hahmotella tärkeitä teemoja, joita politiikan ja yhteiskunnan alalta löytyy.

 

Otetaan ydinkäsitteeksi yhteisten asioiden hoitaminen. Tähän valitaan osa-alueiksi muutama siihen liittyvä kohta. Luettelo ei ole täydellinen, mutta antaa suuntaa. Ensimmäinen laaja-alainen kohta on yhteiskunnan kehittäminen. Toiseksi kattotermiksi valitaan työn käsite. Yhteiskunnassa ilmenee myös vallankäyttöä, joten kolmas tarkasteluala on valta. Tarkastellaan pintapuolisesti myös taloutta. Ja koskapa puhe on politiikasta, niin eritellään politiikkaan kuuluvia ilmiöitä.

 

Yhteiskunnan kehittäminen on jalo päämäärä, jota vaihtelevassa määrin jokainen tavoittelee. Mielipiteitä asioista on joka suuntaan ja jokainen haluaa yhteiskunnan kehittyvän omien etujen lisäämisen mukaisesti, vaikka tosin on olemassa ihmisiä, joille yhteinen etu on sittenkin tärkeämpi kuin oma.

 

Kehitystyö voidaan hahmottaa kansalaisten hyvinvoinnin lisäämisen kautta. On myös olemassa tärkeä osa yhteisöllistä toimintaa, joka edesauttaa hyvinvointia, nimittäin kansallinen kilpailukyky. Hyvinvoinnista mainitsen kolme tärkeää aluetta, joita ovat terveydenhuolto, koulutusjärjestelmä ja tulonsiirrot. Ihmisen hyvinvointia on se, että hän on terve ja koulutettu. Silloin elämä on oletettavasti laadukkaampaa, sillä hän osaa ammattinsa ja jaksaa osallistua työelämään. Terveys ja oikeus hankkia koulutusta itselleen ovat tärkeitä perusoikeuksia. Tulonsiirroilla vähennetään taloudellista ahdinkoa ja luodaan perusta humaanimmalle elämälle. Tämä kaikki rahoitetaan yhteiskunnan taloudellisella toimeliaisuudella, jonka tärkeä osa on kansallinen kilpailukyky, varsinkin vireä vientiteollisuus. Kilpailukyvyn juuria ovat esimerkiksi innovatiivisuus, talousalueen arvostus ja imago ulkomailla, ihmisten kokema motivaatio, ammattiosaaminen ja pääomat. Pääoma on syytä jakaa yhteiskunnassa ja yrityksissä olevaan henkiseen pääomaan ja taloudelliseen pääomaan, jolla voidaan tehdä investointeja.

 

Työnteko on nykyaikaisen yhteiskunnan keskeisimpiä ilmiöitä. Työ on ilmiönä ollut olemassa kauan, vaikka palkkatyö toiselle onkin uudehko ilmiö ihmiskunnan historiassa. Työhön kuuluu työvoiman ja työkyvyn uusintaminen, eli koulutetaan uusia sukupolvia ja turvataan ihmisille vapaa-aika, joka käytetään lepoon, ruokailuun, kehittymiseen ja harrastamiseen. Nykyajan maailmassa on pysyvästi tarve oppia ja tämä kuuluu keskeisesti työhön johtuen tällä elämän alueella jatkuvasti tapahtuvasta muutoksesta. Kyky oivaltaa keskeisimmät menestystekijät ja oppimiskyky on laajasti sidoksissa maailmassa selviytymiseen. Ahkeruus ja keskittyminen ovat osatun hyödyntämisen kannalta välttämättömiä ilmiöitä. Työtä on pidettävä kunnia-asiana, myönteisenä mahdollisuutena. Jos ei saa työtä tai kykene siihen, on rakennettava elämänsä niiden vahvuuksien varaan, jotka ovat käytettävissä. Työelämässä tarvitaan viestintää ja toimivaa johtamista. Informaation luominen, oppiminen ja siirtäminen ovat organisaatioiden elinehtoja. Johtaminen voi olla vahvuus tai heikkous sen mukaan, miten pätevästi johtajat tajuavat, mitkä hankkeet ovat tarpeellisia ja mitkä eivät.

 

Valta on herkkäliikkeinen asia. Valta voi hetkessä siirtyä toisiin käsiin riippuen ihmisten eduista, peloista ja siitä, ketä he haluavat tai joutuvat kuuntelemaan. Historiasta ei puutu esimerkkejä yksinvaltaisista järjestelmistä. Tämä hallintomuoto on tehokas ja moni nykyaikainenkin järjestelmä perustuu peiteltyyn yksinvaltaan. Valta voi olla myös harvainvaltaa, jolloin aatelinen eliitti, taloudellinen eliitti tai sotilaallinen eliitti pitää käskyvaltaa käsissään. Tämän päivän maailmassa olemme tottuneet demokratiaan, vaikka sen toteutuneisuus ja tehokkuus onkin hieman vajavaista. Demokratiassa valta kuuluu kansalle ja kansan tahtoa toteuttaa joukko poliitikkoja ja virkamiehiä. Antiikin Kreikassa Platon suunnitteli filosofivaltaa, joka perustuu valistuneeseen johtajuuteen. Platonin ihannevaltiomalli ei tietääkseni ole toteutunut missään.

 

Talous kuuluu politiikkaan kiinteästi, sillä ilman taloudellisia resursseja on vaikeampaa järjestää kunnollisia tukia ja hyvinvointipalveluja. On olemassa hyväntekeväisyyttä ja vapaaehtoistyötä, mutta näiden varaan on nykyisessä järjestelmässä vaikea laskea koko maan hyvinvointisektoria. Tärkeä ilmiö on kansantuote, eli koko kansan aikaansaamat tuotteet ja palvelut. Tästä tuotosta voidaan verottaa valtiolle varoja, joita poliittisin päätöksin jaetaan takaisin kansalle. Verotettu raha ei katoa mihinkään, vaan se pyörittää taloutta uudelleen jaettuna. Kaksi kansainvälistä trendiä ohjailee omaa maatamme ja nämä ovat globalisaatio ja Euroopan integraatio. Ulkopuoliset voimat ohjaavat ennen puhtaasti kansallisia ratkaisuja. Tosin Suomessa on ennenkin tunnettu ulkopoliittisia ja taloudellisia voimia, jotka idästä päin antoivat ohjeistusta päättäjillemme. Eräs seikka, joka on jo sata vuotta hitaasti ja varmasti muuttanut talouden ja työelämän kuvioita on automaatio. Talouden kannalta ilmiö tuntuu hyvältä, sillä se on laskenut tuotteiden hintoja, mutta myös vienyt tasaiseen tahtiin työpaikkoja. Ulkomainen halpatyö on globalisaation tuoma muutos, joka vie kustannuksiltaan kalliita työpaikkoja pois suomalaisilta.

 

Politiikka perustuu yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen. Liittoutumia tehdään henkilösuhteiden ja sopimusten voimalla. Nämä liittoutumat ovat mm. puolueita ja laajemmassa mittakaavassa vaikkapa Euroopan Unionin kaltaisia yhteistyösopimuksia. Politiikkaan siis kuuluu vuorovaikutus, politiikan teon keskeinen piirre on keskustelu ja toisten vakuuttaminen asioista. Politiikkaan kuuluvat uhkat ja mahdollisuudet, edut ja eturistiriidat. Poliittinen peli on useiden asiaan vaikuttavien tekijöiden alaista. Usein on tehtävä kompromisseja eri etupiirien välillä ja tulokset ovat sen mukaisia. Peliin kuuluu joskus se, että yksi etu on toiselta pois eli puhutaan nollasummapelistä. Toisinaan päätös on kaikkien edun mukainen ja se kelpaa useimmille osallisille sellaisenaan.

 

Politiikka pyrkii vaikuttamaan kehityksen suuntaan ja on olemukseltaan valtakamppailua. Poliitikon oman kannattajapiirin on voitava luottaa häneen. Demokratiassa poliitikon voima on äänestäjissä, mutta myös siinä miten hän ristiriitaisessa ympäristössä kykenee luovimaan. Yhteiskunnallisissakin asioissa kannattaa muistaa kristillinen periaate lähimmäisenrakkaudesta, sillä se piirre ei salli vihaa, vaan antaa motivaatiota rakentaa.

 

 

Etusivulle