Otto von Bismarck

 

 

 

 

  Otto Eduard Leopold von Bismarck syntyi 1815 ja kuoli 1898. Hän oli ruhtinas ja Lauenburgin herttua. Bismarck oli Preussilainen tilanomistaja. Hänen poliittinen uransa alkoi Preussin maapäivillä 1847 konservatiivina.

 

  1862 Preussin kuningas Vilhelm nimitti Bismarckin pää- ja ulkoministeriksi. Tästä alkoi Bismarckin toiminta Preussin lujittamiseksi ja Saksan yhdistämiseksi Preussin johdolla. Hän vahvisti armeijaa ja käytti sensuuria tarkoituksiinsa.

 

  1864 Itävalta ja Preussi kävivät sodan Tanskaa vastaan. 1866 Preussi voitti sodan Itävaltaa vastaan. Pohjois-Saksan liitto muodostui Preussin asettuessa sen johtajaksi. Bismarckin keinovalikoimaan kuului nationalismin hyödyntäminen.

 

  Bismarck provosoi Ranskan hyökkäämään Preussia vastaan ja tämän seurauksena Etelä-Saksan valtiot asettuivat Preussin puolelle. Saksalaiset voittivat sodan ja Saksan keisarikunta perustettiin Versailles'ssa 18.1.1871.  Bismarckista tuli uuden valtakunnan kansleri. Tästä tehtävästä hän erosi 1890.

 

  Otto von Bismarck oli häikäilemätön valtiomies, joka laskelmoi päätöksensä tarkoin. Hänen elämäänsä kuvaa myös vahva periaatteisiin sitoutuminen.

 

Otto von Bismarckin ajatuksia:

 

”Kunniani ei ole kenenkään muun kädessä kuin omassani eikä kukaan voi antaa sitä minulle ylen määrin: oma kunniani, jonka kannan sydämessäni, riittää minulle täysin, kukaan ei ole sen tuomari eikä voi siitä päättää.”

 

”Olen poliittisessakin elämässä pitänyt tarpeellisena aina pysyä totuudellisena säilyttääkseni rohkeuden.”

 

”En kuulu niihin, joiden mielestä elämältä ei enää ole mitään oppimista. Ne, jotka aina pysyvät samassa pisteessä, jäävät auttamattomasti jälkeen.” niihin, joiden mielestä elämältä ei enää ole mitään oppimista.

 

 

Etusivulle