Napoleon

 

 

 

 

 

Katolinen kirkko eli keski-ajan Euroopassa rinnakkain yksinvaltaisten järjestelmien kanssa. Uskonnollinen valta oli kirkolla ja paavilla. Lutherin vastalauseet kirkolle perustuivat hänen tahtoonsa siitä, että valta tuli olla Raamatulla ja maallisilla johtajilla. Hänen mielenkiintonsa oli ihmisten sielun pelastamisessa. Tämä oli ensimmäinen todellinen isku katolista kirkkoa vastaan. Luther esitti 95 teesiään vuonna 1517. Euroopassa seurasi sotien kausi, jossa lutherilaiset protestantit ja paavin johtamat katolilaiset ottivat asein mittaa tosistaan.

 

Rooman valtakunnan kukistuttua Eurooppaa piti toista tuhatta vuotta koossa pääasiassa läänityslaitokseen perustunut uskonnon tukema yhteiskuntajärjestys. Perinteinen valtarakennelma murtui veriseen Ranskan vallankumoukseen. Uudet filosofit kehottivat ajattelemaan omalla järjellään ja hylkäämään rohkeasti vakiintuneiden auktoriteettien opetukset. 1600-luvun keksinnöt todistivat, että maailmasta voi saada tietoa ajattelemalla ja tämä kylvi Eurooppaan hajaannuksen siemenen.

 

Ranskassa nousi esille ajattelija nimeltä Descartes. Hän joutui siirtymään Hollantiin, jotta olisi saanut työrauhan ja vapaammat puitteet tutkimukselleen ja kirjoittamiselleen. Hän oli lakimies, upseeri, biologi ja matemaatikko, mutta hänet tunnetaan nykyään parhaiten filosofina. Hän kumosi filosofiassaan auktoriteettiuskon ja totesi, että ainoa auktoriteetti on oma järki. Rationalismina tunnettu aate nousi Euroopassa ja tämä oli alkusysäys kohti maallistumista.

 

1700-luvulla käytettiin mahdollisuutta turvautua omaan järkeen ja alkoi kehittyä vaikutusvaltainen aate, valistusfilosofia, joka etsi asioihin älyllisiä perusteita ja teki järkeenkäypiä johtopäätöksiä asioista. Merkittäviä valistusfilosofeja olivat David Hume Englannissa ja Diderot, Voltaire, Montesquieu ja Rousseau Ranskassa. Heidän asemansa oli usein epävarma, mutta kiila uskonnon ja tosiasioiden väliin lyötiin pysyvästi. He nostattivat yhteiskuntakriittisen myrskyn, jonka tuloksena yksinvaltainen järjestelmä Ranskassa kaatui ja valta siirtyi kansanjoukoille. Uutena ilmiönä tuli, että kuka tahansa saattoi nousta yhteiskunnallisissa asemissa omien kykyjensä mukaan. Ajan iskulauseeksi tuli vapaus, veljeys ja tasa-arvo.

 

Pietari Suuri ja Katariina Suuri rakensivat Venäjästä eurooppalaisen suurvallan 1700-luvulla. Venäjä laajeni ja tuli vahvaksi sekä sotilaallisesti että taloudellisesti. Armeijan ja etenkin tykistön kehittäminen edellyttivät valtiolta vahvaa taloudellista kuntoa. Tämä toteutui talouskasvun ja tehokkaamman veronkantojärjestelmän myötä. Hallitsijat rohkaisivat kaupan ja teollisuuden kasvua. Katariina Suuri oli valistunut itsevaltias, joka oli lukenut Diderotin toimittaman 28 osasen Encyclopedian, valistusfilosofisen tietosanakirjan, ja kutsui itseään Voltairen oppilaaksi. Katariina Suuri sai Venäjän sivistystason nousemaan kehittämällä koululaitosta, joka oli avoin myös tytöille.

 

Napoleon Bonaparte syntyi Korsikassa 1769 asianajaja Carlo Bonaparten poikana. Hänen sukunsa oli alhaista aatelia. 1784 Napoleon lähti Pariisiin sotakouluun opiskelemaan upseeriksi. Hän valmistui tykistövänrikiksi 1785. Napoleon kunnostautui monissa taisteluissa ja yleni nuorena kenraaliksi. Ranskan vallankumous toteutui 1789–1799, johon johtaneita syitä olivat valistusajan uudet ajatukset ja tuhlaavaisuuden aiheuttamat valtion taloudelliset ongelmat. Vuonna 1799 Napoleon oli vaikutusvaltainen armeijan johtohenkilö ja tämän aseman turvin häneltä onnistui kaapata valta Ranskassa. Kansansuosioonsa luottaen hän julistautui keisariksi 1804. Napoleon rakennutti teitä ja kanavia. Hänen toimensa lisäsivät ranskalaiset varallisuutta lyhyeksi ajaksi. Merkittävä aikaansaannos oli yhtenäinen lakikokoelma Code Napoleon, joka kulkeutui Ranskan armeijan mukana myös ulkomaille.

 

Ranskan armeija valtasi koko Manner-Euroopan. Iso-Britannia vastusti Napoleonin alaisuuteen joutumista ja rajoitti muutenkin ranskalaisten operaatioita meritaisteluin. Tämän vuoksi Napoleon julisti Iso-Britannian taloussaartoon, jonka tarkoituksena oli nujertaa saarivaltakunta. Venäjä ei ollut halukas osallistumaan saartoon täysin ja niin Ranskan armeija Napoleonin johdolla lähti kohti Moskovaa. 1812 Aleksanteri I:n johtama Venäjä vastasi maahantunkeutumiseen ja Moskovan uhkaamiseen polttamalla ja hylkäämällä sen. Napoleon pääsi etenemään tuhottuun ja autioon Moskovaan. Hänen armeijansa joutui huoltovaikeuksiin ja alun perin 675000 miehestä koostunut joukko jäi vaille ruokaa. Lisäksi tuli talvi, tuiskut ja Venäjän pakkaset. Vain 30000 miestä säilyi hengissä takaisin Ranskaan, johon Napoleon palasi tyhjin käsin. Hänen valloittamansa Euroopan-laajuinen valtakunta hajosi. Leipzigin taistelussa 1813 kärsityn tappion seurauksena Venäjän, Itävallan ja Preussin armeijat valtasivat Pariisin. Napoleon syrjäytettiin, mutta vielä kerran hän palasi Ranskan valtaistuimelle. Waterloossa hävityn taistelun seurauksena hänet vangittiin. Napoleon joutui vankeuteen Afrikan länsirannikolle, jossa hän 1821 kuoli 51-vuotiaana ilmeisesti syöpään.

 

Napoleon loi hyvinvointia rakennushankkeidensa ja uudistetun lainsäädännön ansiosta. Hänen maineensa nousi tarumaisiin mittoihin huolimatta raskaista menetyksistä, jotka tuhosivat rakennettua hyvinvointia. Napoleon oli aikakauden mahdollisuudet hyödyntänyt upseeri, mutta erehtyi poliittisissa arvioissaan. von Clausewitz sai maineensa kaikkien aikojen sotateoreetikkona tutkittuaan Napoleonin ajan sotia. Tutkimuksissaan hän kuvasi ranskalaisen kenraalin mestarillista johtamistaitoa ja kehittynyttä Ranskan armeijaa. Ranska nousi hetkeksi todella vaikutusvaltaiseksi ja pelottavaksi Euroopan-laajuiseksi vallaksi, mutta hajosi Napoleonin suurisuuntaisten hankkeiden epäonnistuttua. Hän on yksi maailmanhistorian tunnetuimmista nimistä pitkälti sotilaallisten ansioidensa johdosta.

 

 

Etusivulle