Machiavelli

 

 

 

 

 

 

Johdanto

 

Niccolo Machiavelli oli italialainen poliitikko ja kirjailija. Machiavelli eli vuosina 1469–1527. Hän vaikutti Firenzessä, vaikutusvaltaisessa kaupunkivaltiossa, ja kuului aateliseen sukuun. Machiavellilla oli diplomaattiedustajan virka, jonka hoitaminen edellytti matkustelua Euroopassa ja tutustumista maanosan eri hoveihin. Hänet syrjäytettiin politiikasta 1512. Sen jälkeen hän käytti aikansa tutkimiseen ja kirjoittamiseen.

 

Machiavelli tutki valtion johtamisen taitoa käytännölliseltä kannalta ja tämän näkökulman johdosta hän sai maineen häikäilemättömien keinojen suosittelijana. Hänen voimapolitiikkansa päämäärä on diplomaattisesti, sotilaallisesti ja taloudellisesti vahva ja puolustuskykyinen valtio. Hän toivoi Italialle yhdistäjää, joka nostaisi sen alennustilasta. Italia oli hajanainen ja sotilaallisesti heikko, vaikkakin rikas. Ulkovallat marssivat alueella mielensä mukaan ja tämä juuri sai Machiavellin esittämään ajatuksiaan vahvasta ruhtinaasta, joka yhdistäisi Italian ja vahvistaisi sen eurooppalaiseksi voimatekijäksi.

 

Niccolo Machiavellin kirjat ovat ohjeita hänen toivomalleen hallitsijalle. Niissä hän esittää ajan henkeen sopivia ajatuksia voimasta, häikäilemättömyydestä, oveluudesta ja johdonmukaisuudesta. Hän vyöryttää esiin historiaa ja ihmisluonnon tuntemusta ja näiden pohjalta hän luo malleja, joiden pitäisi tuottaa menestystä valtion johtamisessa. Kirja Ruhtinas (Il Principe) on luonut perustan nykyajan politiikan tutkimukselle. Kirjan tavoite on isänmaallinen ja keinot kaikessa moraalittomuudessaan käytännöllisen tehokkaita. Ruhtinas on toiminut monien hallitsijoiden opastajana.

 

 

Valtio

 

Valtio on yhteisö, jolla on valta omaan alueeseensa, etenkin yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämiseksi. Tämä on yksi tapa määritellä valtio. Machiavelli käsitteli valtioon liittyviä asioita, varsinkin oman sotaväen tarpeellisuutta. Ruhtinaalla ja tasavallalla on oltava oma armeija, sillä hänen kokemustensa mukaan vieraat palkkasotilaat olivat epäluotettavia. Ruhtinaan tulee aseistaa oma kansansa.

 

Renessanssiajan Italia koostui tasavalloista ja ruhtinaskunnista. Se oli rikas, mutta puolustuskyvytön. Machiavelli halusi yhtenäisen ja vahvan Italian, jotta ulkopuoliset valloittajat eivät kykenisi ryöstelemään ja tuhoamaan sitä. Hänen mukaansa vahvan ruhtinaan yhdistämä Italia kykenisi puolustamaan itseään. Machiavelli salli vahvan valtion ja isänmaallisuuden nimissä myös pahuuden. Valtion kansalaisten hyvän elämän tavoittelussa valtiollinen eheys ja voima ovat päämääriä, keinot tässä pyrkimyksessä ovat sivuseikka. Vallan perusta ovat omat sotamiehet ja liittolaiset. Jos vaivaa nähden hankkii lujan perustan, vallan säilyttäminen on helppoa. Hallitsijan on oltava kyvykäs ja voimallinen käskijä ja hänellä on oltava luotettava ja uskollinen sotaväki.

 

Tasavalta voi paremmin sopeutua vaihteleviin tilanteisiin kuin ruhtinaskunta, koska sillä on erilaisia, tilanteisiin sopivia kansalaisia. Machiavellin ihannevaltiossa kansalaiset ovat vapaita ja siellä vallitsee hyvä kansalaishenki. Hallitsijan on pidettävä kansalaiset tyytyväisinä ja saada heidät luottamaan hallitsijaansa ja kotimaahansa.

 

Ruhtinaan on valittava kyvykkäitä apulaisia hallintotoimiin. Yhteinen etu on paras uskollisuuden takaaja. Ruhtinaan valitsemien apulaisten on ajateltava hänen etuaan, ei omaansa. Ne valtakunnat, jotka perustuvat vain yhden miehen voimaan, ovat lyhytikäisiä, sillä niiden voima ei kestä kauempaa kuin tuon yhden miehen elämä. Machiavelli viittaa Rooman valtakuntaan ja sanoo, että perinnöllisen vallan taipumuksena on rappeutua.

 

 

Ruhtinas

 

Niccolo Machiavellin kirjoja lukiessa ja arvioidessa kannattaa muistaa, että hän ei kertonut siitä, miten asioiden pitäisi olla. Hän kuvasi ajan todellisuutta laajan ymmärryksensä avulla. Tavoitteena oli jalo ajatus siitä, että omassa valtiossa olisi turvallista asua ja elää elämäänsä. Aika oli olemukseltaan julmaa ja turvatonta. Hän näki, että turvatakseen kotimaansa ruhtinaan oli oltava ovela, kova ja julmakin. Machiavelli oli idealisti, joka suositteli toimintaohjeeksi realismia. Ruhtinaan tuli olla voimakas, rohkea, käytännöllinen ja viekas. Ruhtinas siis oli omaa kansaansa kohtaan hyvä ja kansan tuli tukea häntä, mutta kun käytännön toimintaa vaadittiin, hän osasi käyttää oveluutta ja voimaa, ja kykeni myös raakuuteen. Tämä malli kuvasti todellisuutta silloin, mutta on tuttu myös nykyajan valtapeleissä mukanaolijoille.

 

Machiavelli neuvoi ruhtinasta olemaan ovela kuin kettu, jotta huomaisi uhkat ja ansat ja toisaalta myös mahdollisuudet. Ruhtinaan on oltava vahva kuin leijona, jotta kykenisi karkottamaan sudet. Vallan harjoittaminen kysyy vaivaa ja vaatii rohkeutta. Säilyttääkseen valtansa on oltava mahdollisuus turvautua voimakeinoihin, kuten asevoimaan. Julmuus on Machiavellinkin mielestä huono ominaisuus, mutta välttämätön sille, joka aikoo hallita. Ruhtinaan on toimittava tarpeen mukaan, eli toiminta saattaa joskus olla moraalisesti oikein, joskus väärin. Hän sanoi, että tavallinen kansa arvioi tekoja ainoastaan tulosten mukaan ja sen mukaan, miltä asiat näyttävät. Siis turha rakentelu ja virittely ovat hyödyttömiä, jos kansalle ei ole esittää selviä onnistuneita tuloksia. Saattaa olla, että joku arvostaa kulissien takana tehtyä työtä, mutta rahvas ei tällaiseen kykene.

 

Hyvä ruhtinas ei tarvitse sotajoukkoa turvaamaan henkeään, vaan hänen turvansa on laillisuudessa ja kansan kiintymyksessä häntä kohtaan. Kansan asenne on tärkeämpi kuin ylimysten, sillä heitä on enemmän ja heidän asenteensa on pysyvämpää lajia. Kansa odottaa ainoastaan, että ruhtinas suojaa heitä sorrolta. Jos kansa toteaa saavansa parempaa kohtelua kuin odotti, osoittaa se kiitollisuutta.

 

Ruhtinaan tulee välttää itseensä kohdistuvaa vihaa. Siitä huolimatta on hänelle edullista, jos kansa häntä pelkää. Voimakas hallitsija voi olla sekä pelätty ja rakastettu yhtä aikaa. Kuitenkin jos on tehtävä valinta pelätyn ja rakastetun välillä, Machiavelli suosittelee pelätyn asemaa. Ruhtinaan tulee vaikuttaa hyväntahtoiselta, mutta tarpeen vaatiessa hänen on kyettävä toimimaan niin kuin tilanne vaatii.

 

Ruhtinasta arvostellaan sen mukaan, millaista väkeä hänellä on ympärillään. Toiset ovat uskollisia, toiset pelkkiä imartelijoita. Joku on vahva toimimaan, toinen on harkitseva. Machiavelli suosittelee noudattamaan keskitietä ruhtinaan kootessa apulaisiaan. Erilaisia ihmistyyppejä tarvitaan.

 

Hyveitä vallantavoittelussa ja vallanpitämisessä ovat voima ja rohkeus. Machiavelli sanoo, että ruhtinaan vastapelurina on Fortuna, eli elämän ennakoimattomat tekijät. Onnekkuus ja kohtalo määräävät elämästämme puolet ja oma vapaa tahtomme ja valinta toisen puolen. Ruhtinaan kohtalosta puolet on onnekkuutta ja puolet kyvykkyyttä.

 

On aikoja, jolloin valta personoituu ruhtinaaseen ja tällöin hänen etunsa on, jos häntä kunnioitetaan tai jopa pelätään. Jos valta on virkamiehillä ja kansa on tottunut kuuntelemaan heitä, ruhtinas joutuu syrjään. Kriisitilanteessa tarvitaan nopeita ja lujia otteita, silloin ruhtinaalla on oltava paljon suoraa käskyvaltaa. Ruhtinaalle tuottavat kunnioitusta suuret yritykset ja harvinaiset, esikuvalliset teot.

 

Rauhanaikana ruhtinaan tulee kehittää tietojaan ja ahkeroida muodostaakseen armeijan, jolla hän voi suojautua ulkovaltoja vastaan. Sotataito on omiaan sille, joka tahtoo komentaa. Ruhtinaan mielenkiinnon ja toimeliaisuuden täytyy olla sotalaitoksen järjestyksessä ja olemuksessa. Ruhtinaan kannattaa olla säästäväinen, jotta sotien koittaessa hänellä on varaa käydä niitä, eikä sen vuoksi tarvitse raskaasti verottaa kansaa.

 

 

Politiikka ja johtaminen

 

Johtaminen on asioiden tietämistä ja tarkoituksenmukaisten ratkaisujen tekemistä tiedetyn ja arvioidun pohjalta. Johtaminen on päämäärähakuista toimintaa. Johtaminen ei ole pelkästään kiinni ratkaisuista, sillä ne antavat vain toimintaohjeita. Keskeisessä asemassa on myös toteuttava organisaatio, sen kyvyt ja aineelliset resurssit. Pystyvyys ratkaisee, miten johtajan antama ratkaisu kyetään toteuttamaan.

 

Päätöksiä tehdessä ei saa horjua eikä myöhästellä. Päätöksen tulee olla selkeästi ilmaistavissa, sen tulisi olla johdonmukaisessa linjassa aiempien päätösten kanssa ja parasta on, jos se saadaan muodostetuksi kohtalaisen nopeasti. Machiavelli opastaa tulevia ruhtinaita tarkkailemaan valmisteilla olevien päätösten epäkohtia ja minimoimaan niitä. Jokainen ratkaisu on seurauksiltaan epävarma. Välttäessäsi yhtä pahaa saat osaksesi toista pahaa. Sama pätee kääntäen, eli on valittava, mitä hyvää aiotaan tavoitella.

 

Ruhtinaan tulee kysyä neuvoa. Ruhtinaan on pidettävä varansa, että häntä neuvotaan vain silloin, kun hän neuvoja haluaa. Alaisten ei tule antaa ruhtinaan epäonnistua, vaan tuettava häntä neuvoilla hänen niitä pyytäessä. Alaisen on ajateltava ruhtinaan etua. Jos alainen ajattelee vain itseään tai on pelkuri, on hänet siirrettävä tehtävään, jossa hän ei saa vahinkoa aikaan.

 

Ihmisten hyvä tai huono onni johtuu siitä, miten he osaavat soveltaa menettelytapansa aikansa mukaisiksi. Jos halutaan menestyä jatkuvasti, on osattava muuttua ajan mukana.

 

Machiavelli sanoo, että on kaksi tapaa taistella: toinen lakien ja toinen raa’an voiman avulla. Ruhtinas käyttää sitä keinoa, mikä tuottaa hänelle parhaan tuloksen. Ruhtinaan toimintaa arvioidaan tulosten mukaan. Moraaliset seikat eivät paljon vaikuta hänestä tehtäviin arvioihin. Jos ruhtinas onnistuu hankkeissaan, hän saa kunniaa. On sama käyttääkö hän lain voimaa vai asevoimaa. Machiavellin politiikka perustuu voimaan, ei oikeudenmukaisuuteen.

 

Jos hallitsijan asema hänen valtansa alkuvaiheessa on heikko, on tehtävä muutoksia. On otettava, annettava ja muuteltava. Valtaa on myös se, että joku on kiitollinen ruhtinaalle saatuaan jotain. Aiemman hallitsijan jakamia palkkioita voidaan myös ottaa pois. Muutokset antavat vaikutelman uudistuksista ja osoittavat valtaa. Vallanpidossa on ajateltava omaa kansaa ja oltava tässä johdonmukainen. Jos muuttaa linjaansa, on tämä tehtävä vähitellen väliasteiden kautta. Jos on tehtävä pahaa, se tulee tehdä valtakauden alussa kerralla ja sen jälkeen tehtävä hyvää. Tämä mainittu on tehtävä suotuisina aikoina, sillä huonojen aikojen koittaessa ei ole aikaa eikä uskottavuutta.

 

Jos julmuus saa aikaan yhteiskuntarauhan, turvauduttakoon siihen. Liiallinen lempeys saattaa kansan kurittomaksi. Kansalaiset antavat julmuuden anteeksi, jos se parantaa heidän elinolosuhteitaan. Machiavellilla korostuu jatkuvasti voimankäyttö keinona hallita valtiota. Hänellä voimankäyttö ei ole sama asia kuin pahuus, vaan kovaotteisuus on käytännöllistä politiikkaa.

 

Ruhtinaan tulee palkita niitä, jotka jollain tavoin haluavat lisätä hänen kaupunkinsa tai valtionsa arvoa. Machiavelli sanoo, että on kannustettava tuotantoa ja kauppaa, sillä se lisää hänen hallitsemansa alueen varallisuutta ja painoarvoa. Rajoitukset ja liiallinen verottaminen haittaavat kaupungin kasvua ja samalla sen poliittista ja sotilaallista voimaa. Tämä on ajatuksena varsin nykyaikainen, sillä tiedämme taloudellisen toimeliaisuuden arvon valtion voimalle.

 

Machiavelli sanoo, että kansan saa pysymään tyytyväisenä, kun vain varoo kajoamasta ihmisten omaisuuteen ja kunniaan. Kansan toiveet ruhtinaalle kiteytyvät oikeastaan yhteen asiaan: se haluaa, että ruhtinas suojaa heitä sorrolta. Ruhtinas suojaa kansalaisiaan ja kansalaiset ovat uskollisia omalle hallitsijalleen. Machiavelli kuvailee kunnioitetun miehen arvovaltaa sitä kautta, että tällaista kuunnellaan. Kunnioitetun miehen arvovalta hillitsee kiihtynyttä joukkoa. Kunnon mies voi puheellaan taivuttaa hillittömän ja levottoman kansan oikeille urille.

 

Sekä sisäpolitiikassa että ulkopolitiikassa pätee, että jos teet toisen vahvaksi, on riski, että hän kävelee ylitsesi. Se, joka tekee toisen mahtavaksi, joutuu itse häviöön. Ei tule luottaa toisiin, vaan pidettävä omaa voimaa yllä.

 

Harkitusta viekkaudesta ja tosiasiat tunnustavasta petollisuudesta on hyötyä. Oma etu ja valtion etu ovat rehellisyyttä tärkeämpiä, sanoo Machiavelli. Tosiasia on, että varsinkin hänen aikanaan valta ei perustunut hyveisiin, vaan oveluuteen, petoksiin ja julmuuteen. Valtaa tavoittelee moni ja se, joka sitä saa, on harvemmin hyvyydellään noussut asemaansa. Valtaan kuuluu pelko, joka vahvistaa sitä. Machiavelli jatkaa samalla linjalla ja sanoo, että jos lupauksiin vaikuttavat syyt ovat lakanneet vaikuttamasta tai niistä on ruhtinaalle pelkkää vahinkoa, viisas ruhtinas ei voi pitää lupauksiaan. Eli lupaustenkin suhteen on oltava käytännöllinen.

 

Jos antaa jollekin tärkeän tehtävän tulevaisuudessa, kannattaa kohdella häntä hyvin. Ruhtinaalle on etua, jos hänen lähipiirinsä arvostaa häntä ja luottaa häneen. Tosin luottomieskin on vain väline tehtävän hoitamiseksi, kuten kirja Ruhtinas omalla persoonallisella tyylillään asian esittää.

 

Machiavelli kehottaa olemaan varovainen puheissaan, sillä ihmiset janoavat palkkioita, joita he saavat ilmiantamalla puhujan. Tämän vuoksi salaliitot usein epäonnistuvat. Tämä ajatus kuvastaa hänen näkemystään ihmisluonnosta, jonka mukaan ihminen on petollinen, ahne ja vilpillinen.

 

 

Sodankäynti ja liittoutumat

 

Jos sota on välttämätön, on se samalla oikeudenmukainen. Sodankäynti on keino saavuttaa jotain arvokasta ja tämän voimme ymmärtää tarkastelemalla Machiavellin ajan Firenzeä ja muuta Italiaa. Alue ryöstettiin monta kertaa ja sitä tuhottiin. Machiavelli halusi, että joku nousisi ruhtinaaksi koko Italiaan, jotta alue voisi suurine armeijoineen puolustaa itseään. Jos joku hyökkää, on välttämätöntä ja suotavaa, että joku nousee hyökkääjää vastaan. Lisäksi hän sanoo, että ne aseet ovat pyhitettyjä, joiden varassa on ainoa toivo.

 

Sodankäynnissä on tärkeää, että kansassa ja armeijassa vallitsee yksimielisyys. Yksimielinen kansa, vaikka olisi heikompikin lukumääräisesti, kykenee torjumaan vahvoja uhkaajia, sillä sodassakin henki on vahvempi kuin aseet. Tärkeintä sodassa ovat hyvät sotilaat eikä kulta.

 

Sotajoukon päällikön tulee olla arvossapidetty, niin että hänen taitoonsa luotetaan. Machiavelli kiinnittää huomionsa siihen, että Rooman valtakunnassa sotapäälliköitä ei peloteltu rangaistuksella epäonnistuttaessa, vaan heitä kannustettiin rohkeuteen. Sotapäälliköille ei tuotettu ylimääräisiä huolia, vaan heidät vapautettiin taistelemaan parhaan näkemyksensä mukaan. Machiavellin ajatus sodasta on se, että rajuus ja rohkeus saavuttavat enemmän kuin tavallisuus.

 

Hän neuvoo sotapäälliköitä välttämään selviä ansoja. Tällainen voi olla kyseessä, kun vastustaja tekee operaation, joka vaikuttaa selvältä virheeltä. Taitavat strategit ja taktikot vaikuttavat vastustajan mieleen herättäen siinä varomattomia aikeita ja tunteita ja tällaisten ohjaillessa vastapuolta hänet on helppo nitistää.

 

Sodan sytyttyä valitse puolesi. Sodan päätyttyä voittaja ei kaipaa epäilyttäviä ystäviä, vaan pitää niitä pettureina, jotka eivät auttaneet hädän hetkellä. Ulkopuolisuus saattaa tuntua turvalliselta, mutta tarkasteltaessa sodan jälkeistä tilannetta huomataan, että pitkällä aikavälillä on edullisempaa, jos on ottanut siihen osaa jommallakummalla puolella. Mistään vaarasta ei ole pelastusta ilman vaaraa, sanoo Machiavelli.

 

Älä luota liittolaisiin tai palkkasotilaisiin, vaan perusta toimintasi maan omista kansalaisista koottuun armeijaan. Koska taistelutahto ja yksimielisyys ovat tärkeitä, kannattaa perustaa oma voimansa sellaisiin, joilla näitä ilmenee. Liittolaisten mieli on ailahtelevainen ja palkkasotilas ei halua uhrautua.

 

Mahtavinkin valloittaja tarvitsee maan asukkaiden kannatusta saadakseen maan haltuunsa. Valloittaja ei voi perustaa valtaansa pelkkään pakkoon, vaan hänen on saavutettava kansansuosiota, jotta hänen asemansa oli turvatumpi.

 

Ole rauhanaikana säästäväinen, jotta varasi riittäisivät sotiin niiden puhjetessa. Rauhanaikainen varautuminen ja valmistautuminen tuovat menestystä sodassa. Kansa ei halua, että sitä raskaasti verotetaan tuhlaavaisen ruhtinaan hankkeiden vuoksi.

 

 

Ihmisluonto

 

Machiavellilla ei ollut järin korkeaa kuvaa ihmisluonnosta. Hän uskoi, että yhteinen etu oli paras liittämään ihmisiä toisiinsa, muutoin he olivat luonteeltaan itsekkäitä. On kansoja, jotka ovat tässä suhteessa erilaisia.

 

Joutilaisuus aiheuttaa riitoja ja työnteko yhteisten tavoitteiden eteen lisää yksimielisyyttä.

 

Hänen mielenkiintonsa kohdistui hyvään valtakunnan johtamiseen, jossa tosin oli tärkeää myös kansanluonteen tarkka tuntemus. Eräs toteamus etevistä miehistä kuuluu, että he ovat rohkeita ja eivät pelkää koettelemuksissa. He eivät myöskään ole röyhkeitä voittaessaan. Hyvät johtajat ovat teräviä ja tyyniä, he ovat käytännöllisen järkeviä ja tehokkaita.

 

Hyvään ihmiseen tepsivät eri lait kuin pahaan. Sillä niin kuin hyvät tavat tarvitsevat säilyäkseen lakeja, samaten lait tarvitsevat säilyäkseen hyviä tapoja.

 

 

Etusivulle