Lähimmäisenrakkaus

–  sisältö ja analyysi

 

 

 

 

 

Oletukset, joihin käsitteen analyysi perustuu:

 

1    Ihminen elää useimmiten yhteisöissä, joissa on eriytynyt tehtävien jako

2    Ihminen pyrkii turvaamaan olemassaolonsa

3    Ihminen pyrkii elämään hyväksyttynä jäsenenä yhteisöissään

4    Ihminen pyrkii tasapainoon, terveyteen ja yleiseen hyvinvointiin

5    Ihminen haluaa toteuttaa itseään

6    Usko Jumalaan on yleinen kansojen keskuudessa

7    Ihminen haluaa kohtuullisessa määrin hallita ja ennakoida tulevaisuuttaan

8    Ihmisen vahingoittaminen millään tavalla on laajalti kriminalisoitu

9    Tapahtumien ennakointi maailmassa on vaikeaa

10  Elollinen olento kykenee sopeutumaan

 

 

 

1.

 

Ihminen elää yhteisöissä. Hänellä on oltava jonkinasteinen kyky ilmaista itseään, sopeutua yhteisöön ja ymmärtää toisten viestejä itselleen. Motivaatio viestiä, ymmärtää näitä viestejä ja sopeuttaa omaa käytöstään on perusta yhteisöelämälle. Yhteinen tavoitteenasetanta ja kyky saavuttaa tavoitteita ovat yhteisöelämän menestymisen edellytyksiä. Lähimmäisenrakkaus ilmenee siis tiedon vastaanottamisessa ja jakamisessa. Toisaalta se ilmenee kyvyssä toimia yhteisön ja sitä kautta itsensä hyväksi. Sopeutuminen omaan tehtäväänsä ja rooliinsa on edesauttamassa eriytyneistä tehtävistä suoriutumista.

 

2.

 

Ihmisen pyrkimys psyykkisen elämän stabiliteettiin on keskeinen osa pyrkimyksessä säilyttää itsensä. Ihminen vastustaa muutoksia. Jos muutos on pakollista, hän yrittää pitää sen siedettävänä. Tuhoutumisen pelko on perustana terveen ihmisen psyykkisissä toiminnoissa. Toisaalta ihmisen samastuminen johonkin kestävään aatteeseen voi käydä yli tuhoutumisen pelon. Erilaiset aatteet voimakkaasti sisäistettynä antavat kyvyn yltää itseään laajempiin näköaloihin. Ihminen pyrkii henkiseen eheyden ja johdonmukaisuuden tiloihin. Eheyden tunnetta auttaa muuttumaton ja hallittavan tuntuinen maailmankuva ja minäkuva. Psyykkisen jännitteisyyden matala taso ja toisaalta muuttumaton taso ovat psyykkisen toiminnan stabiliteettia. Lähimmäisenrakkauden kannalta tämä tarkoittaa: älä tapa, tuota fyysisiä vaurioita, kipua, pelkoa, janoa tai nälkää. Edesauta lähimmäisesi pyrkimystä itsesäilytykseen.

 

3.

 

Ihminen pyrkii saamaan hyväksynnän. Tämä edellyttää hyvää mainetta ja luottamuksen osoittamista. Maineen pilaaja kiistää yksilön tai yhteisön oikeuden hyväksyntään. Luottamuksen osoittaminen on ihmiselle merkityksellistä. Yksilön kyky toimia ja selviytyä eriytyneen työnjaon yhteiskunnassa edellyttää oikeuksia. Jos ihminen olisi täysin riippumaton toisista ihmisistä, hyvä maine ja toisten tunnustamat oikeudet olisivat merkityksettömiä. Hyväksyntää tarvitaan toisten työpanoksen yhdistämisessä omaan suoriutumiseen. Eriytynyt työnjako tarkoittaa suoriutumisen kannalta sitä, että itsellä on jotain, mitä muut tarvitsevat ja muut vaihtavat omia resurssejaan siihen. Resurssit pitää ymmärtää laajassa mielessä. Ihminen on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Ihmisellä on lisäksi taloudellinen ja hengellinen olemuksensa. Hyväksyntä on yhteisöelämässä kykyä hyödyntää yhteisöä, antaa sille omia resurssejaan ja käyttää sitä oman psyykkisen tasapainon tavoittelussa.

 

4.

 

Ihminen, kuten kaikki elolliset, pyrkii hyvinvointiin. Tosin on sanottava, että usein lyhyen aikavälin tunteelliset vaikuttimet ovat pitkän aikavälin etuja vastaan. Hyvinvointi edellyttää terveyttä, kylläisyyttä ja tasapainon tunnetta. Yhteisö voi tukea yksilön hyvinvointia varsin monella tavalla. Hyvinvointia on uudistettava jatkuvasti, jotta se säilyisi. Lisäksi on erotettava tunne ja tosiasiat. Ihminen voi olla tyytymätön hyvissä olosuhteissa tai tyytyväinen silloin, kun jokin asia vaatisi korjaamista. Lähimmäisenrakkaus ilmenee asenteena, joka sallii toiselle yksilölle terveyden, tasapainon tunteen ja hyvinvoinnin. Yksilö tai yhteisö ei saisi käyttää toisten vahingoittamista keinona säädellä omaa tasapainon ja mielihyvän tunnettaan.

 

5.

 

Ihminen haluaa toteuttaa itseään. Tämä halu itsensä toteuttamiseen ja ilmaisuun on ihmiskunnan pitkän kehityksen tulos. Tietoja ja taitoja on täytynyt siirtää seuraaville sukupolville. Yhteisö, joka joutui opettelemaan kaiken alusta, huomasi pian jäävän jälkeen yhteisöstä, jossa tietämys siirtyi tehokkaasti uusien sukupolvien käyttöön. Itsensä toteuttaminen voi olla myös tarpeellisten hyödykkeiden valmistamista. Motivoituminen työhön on aina ollut yhteisön selviytymisen ehto. Tarve toteuttaa itseään on psyykkistä alkuperää, sen olemus on mielihyvässä. Kun ihminen tekee sitä, mitä osaa, siitä hyötyy yhteisö ja hän itse. Lisäksi tekemisellä ja toiminnalla, mukaan lukien itsensä toteuttaminen, on terapeuttinen vaikutus.

 

6.

 

Ihmisellä on ilmeinen tarve uskoa Jumalaan. Tämä tarve on voimakkaimmillaan pakottava ja lievimmillään passiivinen. Jumalankieltäjän tarve uskoa Jumalaan on keskitasoa, hän taistelee omaa uskonnollisuuttaan vastaan. Ajatus kaikkivoivasta Jumalasta on perua luonnonvoimien ylivoimasta ja tulevaisuuden ennustamisen vaikeudesta. Usko voimakkaaseen ja oikeudenmukaiseen voimahahmoon tuo tunteen tarkoituksesta ja siten turvallisuuden tunnetta. Uskonnollisuus on intuitiivista ja tunteenomaista. Usein uskonnollisuus vaatii lähimmäisenrakkautta ja toisaalta auktoriteettiuskoa. Nämä asennoitumiset ja tunteet ovat palvelleet esihistorian varrella ryhmän ja yhteisön eloonjäämistä ja selviämistä.

 

7.

 

Ihminen haluaa kohtuullisessa määrin hallita ja ennakoida tulevaisuuttaan. Lähimmäisenrakkaus palvelee tätä pyrkimystä. Yhteisö voi edesauttaa tai haitata tunnetta tulevaisuuden hallittavuudesta. Kriisitilanteessa toimiva lähimmäisenrakkaus yhteisössä on kuin vakuutus. Julmuus ja aggressiot ovat yksilön mielensisäistä selviytymistaistelua, josta yhteisön etu tilapäisesti kärsii. Aggressiot ovat osaltaan taistelua omasta asemasta yhteisössä. Hyvyys ja lähimmäisenrakkaus ovat säilyttäviä ja aggressiot muuttavia, rakennetta murtavia motiiveja. Tulevaisuuden kannalta näillä motiiveilla ei ole suurta merkitystä, mutta hetkellisesti tarkasteltuna toinen tarjoaa turvallisuutta ja vakautta, toinen pelkoa, epäluuloa ja muutosta. Yhden vaikuttaminen omaan tulevaisuuteensa tarkoittaa usein toisten sopeutumista.

 

 

8.

 

Yksinkertainen, mutta varsin jalo periaate on se, että toisten vahingoittamisesta tulee pidättäytyä. Tasapainoiselle ihmiselle, jonka moraalinen rakenne psyykessä on toimiva, tämä on helppoa. Tosiasia on kuitenkin, että lakkaamaton olemassaolon taistelu ja ilmeisesti päättymätön taistelu vallasta (ja siten lisääntymisoikeudesta) johtavat kerta toisensa jälkeen aggressioihin ja julmuuteen. Voisi sanoa, että hyvinvointi on luonnonvastaista. Valtataistelun tuoma seksuaalinen mielihyvä on ratkaisevasti voimakkaampi motiivi kuin lähimmäisenrakkaus ja hyvinvointi. Tässä ilmenee voimakkaimmillaan yksilöiden ero. Ihmiset ja eläimet ottavat rooleja, jotka sanelevat ratkaisuja heidän valinnoissaan. Sama ihminen voi käyttäytyä eri tilanteissa aivan eri tavalla riippuen siitä, mitä rooleja yhteisössä on tarjolla. Vahingoittaminen on pyrkimystä muutokseen.

 

9.

 

Tapahtumien ennakointi on vaikeaa. Lähimmäisenrakkaus tekee ympäristöstä ennustettavamman. Äidin rakkaus luo turvallisen kasvuympäristön jälkipolville. Yhteisöjen toimintaan vaikuttavat monet mielensisäiset, yhteisölliset ja ympäristölliset tekijät. Kysymys on kaoottisesta järjestelmästä, jossa tunne-elämän ohjaama yksilö ja lauma pyrkii löytämään vaikeasti saavutettavan vakauden. Viisauteen mielletään kuuluvaksi mielenrauha. Tämä tarkoittaa sitä, että aikansa kamppailtuaan yksilö löytää oman asemansa maailmassa ja elää tyytyväisenä siinä. Vastaan taisteleminen on lakannut ja yksilö on löytänyt mielenrauhan. Tulevaisuutta ei voi hallita, yrityskin osoittaa tämän pian ilmeiseksi.

 

10.

 

Elollinen olento kykenee sopeutumaan. Ihmistä on vaikea järkevällä tavalla muuttaa (stabiliteettiin pyrkivä psyyke), yhteisö säilyttää oman dynamiikkansa (roolijako) muutosyrityksistä huolimatta ja ympäristö yhteisön ympärillä (luonto ja muut yhteisöt) tarjoaa koko ajan kaoottisia impulsseja. Tämä tietty jäykkyys järjestelmässä vaatii sen toisien osien sopeutumista, jotta järjestelmä ei murtuisi. Sopeutumattomat järjestelmät ovat hävinneet maapallolta. Sopeutuminen ja yhteistyö ovat välttämättömyyksiä pyrittäessä merkittäviin suorituksiin.

 

 

Etusivulle