Kunnioitus - ilmiön kaksi olemusta

 

 

 

 

 

Kunnioittamista on kahdenlaista. Toinen on nöyryyttä vahvemman edessä. Tällaiseen liittyy varovaisuutta, kenties pelkoakin. Ihminen voi välttää rangaistuksia tai hän on riippuvainen suosiosta, jotta saisi jotain välttämätöntä. Voimakas ja huonomaineinen voi herättää varovaisuutta ja tarvetta pitää häneen etäisyyttä. Ihminen varoo loukkaamatta tällaista ja välttää tämän suututtamista. Ihminen alistuu kunnioittaen toisen hallussa olevia voimakeinoja. Toinen kunnioituksen laji on luonteeltaan toiveikasta ja arvostavaa, siihen liittyy odotuksia. Tällainen kunnioituksen kohde on hyvämaineinen, häntä arvostetaan ja kunnioitetaan, ja häneltä voidaan odottaa jotain hyvää. Häneltä toivotaan ja häntä kohtaan tunnetaan kiitollisuutta.

 

Kunnioitusta voi esiintyä tietyissä tilanteissa, olosuhteissa ja tiettyjen henkilöjen läsnä ollessa. Toisaalta voi olla, että joku kokee kaiken kunnioituksen arvoisena. Hän suhtautuu tilanteesta riippumatta kaikkeen arvostavasti.

 

Kunnioitus on perinteisesti ollut tärkeä osa yhteisöjen säilymistä. Nykypäivänä ei ole samanlaista kunnioituksen henkeä, sillä nopeasti muuttuvassa maailmassa yksilö tarvitsee kykyä oppia ja innovoida. Perimätiedolla ei ole suurta merkitystä. Menestyvien mallilla ja yhteistyötaidoilla on ratkaisevampi merkitys. Yksilön oma oppiva ja innovoiva mieli on maailmassa suoriutumisen kannalta tärkeämpää kuin kunnioitus. Entisaikaisessa maailmassa ei ollut kiivasta muutosta, vaan taidot ja tiedot hankittiin kunnioittavassa suhteessa vanhemmilta asiat hallitsevilta taitajilta. Yhteisöissä oli enemmän kunnioitusta, sillä se mahdollisti toimeentulon. Nykypäivänä kontakteja on enemmän, ne ovat pinnallisempia ja niissä ei esiinny samalla tavalla kunnioitusta.

 

Kunnioituksen voima on luottamuksessa ja järjestyksessä. Se saa aikaan enemmän tai vähemmän tarpeenmukaista varovaisuutta, mutta myös myönteistä suhtautumista. Kunnioitukseen liittyvät toiveet ja pelot. Kunnioitus ja luottamus ovat sikäli tärkeitä, että niihin liittyvät palvelusten ja vastapalvelusten tekeminen. Edelleen on muistettava, että kunnioitus-käsitteellä on kahta eri asiaa tarkoittava luonne, jotka ovat selkeästi toisistaan poikkeavia. Toisessa ihmistä arvostetaan pelokkaasti, vaikka ei hyväksytäkään hänen tekemisiään. Toisessa tekemiset tuntuvat pyhimysmäisiltä ja ihmistä arvostetaan esim. hyvyytensä, rohkeutensa tai kyvykkyytensä vuoksi.

 

Ihmiset ovat eriarvoisia tai tasa-arvoisia? Ovatko nämä toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja? Uskon, että koko kokemus tasa- tai eriarvoisuudesta on ihmisen luoma ilmiö. Tosiasiassa ei ole mitään varsinaista arvoa, vaan sen kokee ihminen vain omassa mielessään. Ihminen on vain ihminen kaikkine piirteineen ja ominaisuuksineen. Arvostus tai arvostamattomuus, tasa- ja eriarvoisuus ovat vain tapoja kokea ja luokitella. Ne ovat ihmiskulttuureissa koettuja ja tiedostettuja asioita. Materiaalisessa todellisuudessa kaikki ovat samanlaisista molekyyleistä rakentuneita, hengittävät samaa ilmaa ja saavat osakseen samaa auringonvaloa. Hyvä ja paha, kykenevä ja kykenemätön, laiska ja ahkera ovat luokituksia. Mitä tämä tarkoittaa kunnioituksen osalta? Mielestäni tämä antaa pohjan ajatella kaikkien ihmisten arvoa, joskin muistetaan, että arvon kokeminen on mielensisäinen ilmiö. Meillä on syytä kunnioittaa, sillä me olemme samanlaisia kaikki. Ihmiset ovat melko tarkkaan kaikki samanlaisia, vaikka toteuttavat itseään vähän eri tavalla. Hyväksyminen ja kunnioitus ovat lahjoja, joita ihminen antaa toiselle, kaltaiselleen.

 

 

Etusivulle