Jean-Jacques Rousseau – yhteiskuntateoreetikko

 

 

Rousseau oli sveitsiläissyntyinen, paljolti Ranskassa vaikuttanut itseoppinut filosofi ja teoreetikko. Hän oli valistusajan yksi kuuluisimmista ranskalaisista ajattelijoista. Näinä aikoina luotiin Suurten Vallankumousten perusvaatimukset: Vapaus, Veljeys ja Tasa-arvo. Rousseaun teos "Yhteiskuntasopimuksesta" on vaikuttanut suuresti myöhempään poliittiseen ajatteluun. Lisäksi Rousseaun kirjallisella tuotannolla on ollut suuri merkitys sekä romantiikalle että naturalismille.

Hänen ajatuksensa oli, että ihmisen tuli elää luonnon mukaan, hän haaveili eräänlaisesta patriarkaalisesta yhteiskunnasta. Tämä ei tarkoita paluuta johonkin, vaan yhteiskunnan kehittämistä luonnonmukaiseksi.

Yhteiskunta on syntynyt kansalaisten vapaaehtoisesta sopimuksesta. Kansa ei sopimuksessa luopunut luonnollisista oikeuksistaan. Alistuminen yksinvaltiaan hallittavaksi on mieletöntä.

Valistusfilosofit olivat toisinaan yksinvaltaisten hallitsijoiden hoveissa neuvonantajina. He saattoivat ehdottaa seuraavanlaisia uudistuksia, joita hallitsijat usein itsekkäistä motiiveista lähtien toteuttivat:

yhdenvertaisuus lain edessä

maaorjuuden lakkauttaminen

uskonnollinen suvaitsevaisuus

aateliston ja papiston etuoikeuksien supistaminen, mm. verovapauden lakkauttaminen

Valistusfilosofit uskoivat järkeen ja suhtautuivat kriittisesti oman aikakautensa instituutioihin ja käytäntöihin. Euroopan sivistyneistö kiinnostui heidän ajatuksistaan politiikan ja yhteiskunnan alalla.

Rousseaun ajattelun mukaan omistaminen ja ajattelemaan alkaminen ovat vieraannuttaneet meidät luonnollisesta ympäristöstämme kehityksen ja pääomien yhteiskuntiin. Joka kerta, kun jotakin edistykseksi kutsuttua tapahtuu, jotain myös tuhoutuu. Työnjaosta johtui, että ihmiset pian tulivat riippuvaisiksi toisistaan. Siten heidän luonnollinen vapautensa katosi. Hänen mukaansa yhteiskuntasopimus on järjestely, johon rikkaat houkuttelevat köyhää kansaa uskottelemalla sen hyödyttävän yhtäläisesti kaikkia. Tämän järjestelyn tarkoitus olisi suojella vain rikkaiden omaisuutta.

Uudenlaisen yhteiskuntasopimuksen varaan voidaan rakentaa uusi kansanvaltainen valtio. Hyvässä valtiossa kansan tahto on kohonnut hallitsevaan asemaan.

Vallan tulee olla kansalla ja jokainen kansalainen on ylimmän valtiovallan jäsen.

Yhteiskunnallinen järjestys on pyhä oikeus, joka on kaikkien muiden perustus. Järjestys nojautuu sopimuksiin. Koska ainoallakaan ihmisellä ei ole luonnollista käskyvaltaa vertaisiinsa nähden ja koska voima ei synnytä oikeutta, jäävät sopimukset kaiken laillisen käskyvallan perustukseksi.

Yhteiskuntaa on hallittava yksinomaan yhteisen edun mukaisesti. Yksityinen tahto tahtoo etuoikeuksia, mutta yleistahto tasa-arvoa. Yleistahdon yksin tulee ohjata valtion voimia. Valtion perustamisella tavoitellaan yhtä päämäärää: yhteisen hyvän saavuttamista. Ylin valtiovalta tulisi siis olla yleistahdon toimeenpanemista. Yleistahto ei ole jonkun kansanosan tai puolueen tahtoa. Kansanosan tahto on yksityistahtoa. Yleistahto on jokaisen kansalaisen tahtoa, jota enemmistöpäätökset kuvastavat. Ollaan siis saavutettu yhteinen näkemys siitä, että enemmistöpäätös on ylimmän valtiovallan tahto. Päämiesten käskyt esiintyvät yleistahdon ilmauksina.

Ylin valtiovalta on kansan kokonaisuuden tahto. Jonkun kansan osan tahto on siis yksityistahto tai pelkkä hallitusteko. Lain voima on vain kansan kokonaisuuden tahdolla. Jotta yleistahto pääsisi selvästi ilmenemään, on tärkeää, ettei valtiossa ole osayhtymiä ja että kukin kansalainen noudattaa vain omaa mielipidettään.

Yhteiskuntasopimus antaa valtiolle ehdottoman vallan kaikkiin sen jäseniin nähden ja juuri tällä yleistahdon ohjaamalla vallalla on ylimmän valtiovallan nimi.

Ne sitoumukset, jotka liittävät meidät yhteiskuntaan, ovat velvoittavia vain siksi, että ne ovat molemminpuolisia. Työskentelemällä muiden hyväksi työskentelee myös omaksi hyväkseen. Oikeudenmukaisuus ja oikeuksien ja velvollisuuksien säätäminen edellyttävät sopimuksia ja lakeja. Korkeimpia lainsäätämisperiaatteita tulisi olla vapaus ja tasa-arvoisuus. Olojen voima pyrkii aina hävittämään tasa-arvoisuutta, joten lainsäädännön voiman täytyy aina pyrkiä pitämään tasa-arvoa pystyssä.

Kuninkaanvallan paradoksi on se, että kansa antaa kuninkaalle vallan itsensä yli, mutta myös elättää kuninkaan, hovin ja hallinnon. Vertauskohtana voidaan pitää orjuutta. Orjalla ei ole vapautta, mutta hän saa elatuksensa isännältään sen sijaan.

Kansalla täytyy olla vapaus hyväksyä tai hylätä hallitus. Sellainen sopimus on mitätön ja ristiriitainen, missä yhdelle puolelle tulee ehdoton käskyvalta ja toiselle rajaton kuuliaisuus.

Yhteisö puolustaa ja varjelee jokaisen yhteisön jäsenen henkilöä ja omaisuutta. Jokainen jäsen tottelee vain itseään ja pysyy vapaana. Ylin valtiovalta ajaa yhteistä etua. Ei ole kuviteltavissa, että yksilön hyvinvointi vaarannettaisiin perusteettomasti. Valtion puolustaminen edellyttää sen jäsenten osallistumista valtion puolustukseen ja toisaalta yksilöille ja yhteiskunnalle vaaralliset yksilöt ja ryhmät pakottavat soveltamaan itseensä rangaistuksia. Vapaus ja tasa-arvo ovat yhteisön valitsemien toimenpiteiden päämääriä tämän lähestymistavan mukaan.

Valtiolla tulee olla tahto ja voima. Tahto on lakiasäätävä valta ja voima on toimeenpaneva valta. Ylin valtiovalta on kansalla eli sen yleistahdolla.

Hallitus on välittävä virkakunta alamaisten ja ylimmän valtiovallan välissä. Hallitus avustaa näiden keskinäisessä yhteydenpidossa. Hallituksen tehtävä on lakien toimeenpaneminen ja hallitus suojelee kansalaisvapautta ja valtiollista vapautta. Hallituksessa yhdistyvät ne välittävät voimat, joiden suhteet muodostavat kokonaisuuden suhteen kokonaisuuteen eli ylimmän valtiovallan suhteen valtioon. Hallitus on yhdyskunta valtiossa, joka on erossa kansasta ja ylimmästä vallasta, sen paikka on niiden välissä.

Varmaa on, että asioiden suorittaminen tulee sitä hitaammaksi, mitä useammat henkilöt niihin sekaantuvat. Neuvonpito ja kritiikki parantavat päätösten laatua, mutta samalla hidastavat toimeenpanoa. Pitkällisellä tuumailulla menetetään usein tuumailun hedelmä.

Kaikissa maailman hallituksissa valtion henkilö kuluttaa, eikä tuota mitään. Sen tarveaineet tulevat sen jäsenten työstä. Kun ihmisten työn tuotto menee yli heidän omien tarpeiden, valtiohenkilöä pidetään yllä tällä ylituotannolla eli verotuksella.

Yksinkertaista hallitusta ei oikeastaan voi olla olemassa. Yksinäiselläkin päämiehellä täytyy olla alempia virkamiehiä ja kansanvaltaisellakin hallituksella täytyy olla päämies.

Jean-Jacques Rousseaun kirja "Yhteiskuntasopimuksesta" on teoria yksilön vapauden ja hallintojärjestelmän välisestä suhteesta.

 

Etusivulle