Ihmisyhteisöt

 

 

 

 

 

Miksi johtaminen on tärkeää yhteisölle?

Miksi yhteisöt eivät ole vakaita?

Miten selviytyä yhteisöissään?

 

 

Johtaminen lisää yhteisön vakautta ja suuntaa sen toimintaa tavoitteeseen, siis luo tarkoituksenmukaista toimintaa. Yhteisö ilman kunnollista johtajuutta ei pysy toimintakykyisenä. Ihmisyhteisöt eivät ole vakaita, sillä siinä vaikuttavat tunteet, perustehtävästä irrottautuminen, lyhytjännitteisyys ja uudelleenorganisoituminen. Tämän vuoksi yhteisö ja ryhmä tarvitsee henkilöitä, jotka ovat vastuussa tavoitteen saavuttamisesta. Ryhmällä voi olla virallinen, julkilausuttu tavoite ja myös ääneenlausumaton tavoite.

 

Yksi ryhmän jäseneen kohdistunut impulssi vaikuttaa muihin ryhmän jäseniin. Puheenvuorot, keskustelu ja määräysten antaminen siirtävät mielipiteitä, käsityksiä ja tavoitteita yhdeltä jäseneltä toisille. Yhteisöt ja ryhmät ovat eläviä järjestelmiä. Tunteet ovat nopeasti tarttuvia ja ohjaavat voimakkaasti ryhmän toimintaa. Oikea tunnetila edesauttaa ratkaisevasti tehtävistä suoriutumista.

Ryhmän jäsenenä yksilö voi toimia kritiikittömästi. Hän seuraa ryhmän mukana.

 

Johtamisen yksi tärkeä tehtävä on vaimentaa ryhmässä esiintyvä tarkoitukseton toiminta, joka vie huomion pois tehtävän suorittamisesta. Johtajan on kyettävä kiinteyttämään ja aktivoimaan ryhmää. Yhteisöt tarvitsevat esimiehensä, joka pitää yllä realistisia ajatuksenkulkuja ja jakaa tietoa. Esimies toimii mallina ja saa toiminnallaan aikaan suoriutumista edesauttavia tunnetiloja.

 

Ihmisyhteisöihin vaikuttaminen edellyttää selvää ja kyllin dramaattista sanomaa. Asian on oltava selkeä ja motivoiva. Jos vaikuttamisessa käyttää abstrakteja ajatuksenkulkuja ja liian pitkää esitystapaa, viestin perillemeno heikkenee. Puhuessa sanoma pitää kiteyttää ja välttää monimutkaisia johdantoja ja perusteluja. Lyhyt ja mieleen painuva, sekä dramaattinen ilmaisu on paras keino ohjata yhteisöjä ja ryhmää. Erityisesti voimakkaissa tunnetiloissa olevalle ryhmälle on esitettävä yksinkertaisia seikkoja. Ihmiset aistivat, jos heitä arvostetaan, joten hyvä ilmaisu edellyttää myös oikeaa asennetta yleisöä kohtaan.

 

Mitkä ovat ne perustekijät, jotka edesauttavat tai uhkaavat yhteisöjä ja mistä voimista niiden toiminta on kiinni, mikä motivoi?

 

Voimakas seikka on seksuaalisuus. Nyky-yhteiskunnassa ihmiset ilmaisevat seksuaalisuutta varovasti, mutta sitä on silti joka paikassa. Torjutut seksuaaliset motiivit ovat tavattoman voimakkaita motivoivia seikkoja. Toiminta kohdistuu joko jonkun asian tekemiseen sallituissa puitteissa tai halun torjumiseen ja sen kieltämiseen myös toisilta. Tässä kuviossa ihmisen osa on elää varsin monenlaisten seksuaalisten halujen ja niiden ilmaisemista kieltävien säännösten ristipaineessa.

 

Toinen voimakas tekijä on pelko ja sen tartuttaminen. Yhteisöt harvemmin menevät pakokauhuun, mutta silti kylvävät pelkoa huhuilla. Tässä kohden korostuu taitavan johtajuuden merkitys. Johtajan on katkaistava huhuilta siivet ja pidettävä ryhmä tyynenä ja tehtävään suuntautuneena. Realiteetit on pidettävä ryhmän tietoisuudessa silloin, kun tunnetilat alkavat vaikuttaa ihmisten tasapainoon.

 

Mielenkiintoinen yhteisöjä liikuttava tekijä on statuskamppailu. Demokratia ja tasa-arvo ovat aatteita, joilla hillitään statuskamppailua. Silti se vaikuttaa, huomataanhan ilmiö, jossa jonkun käytös tulkitaan ylimieliseksi ja ärsyynnytään voimakkaasti. Kateus on sekin osa kamppailua arvovallasta. Työelämässä monet tekevät paljon saavuttaakseen arvostusta ja mainetta. Tietyissä yhteisöissä pyrkimyksenä on turvallisuus ja toisissa saavutukset ja arvonanto. Statuksen tarpeelle on olemassa joukko hyväksyttyjä purkautumiskanavia, mutta myös hyvinkin kiellettyjä tapoja. Yhteisökohtaiset pyhät lehmät ja tabut kannattaa ottaa huomioon.

 

Ruokailu, rentoutuminen ja lepo ovat keskeisiä liikuttavia tarpeita. Ne tulee ottaa huomioon yhteisön toimintaa säädeltäessä. Ruokailu, rentoutuminen ja lepo ovat elintärkeitä sinällään ja toisaalta niiden ollessa kunnollisesti hoidettuja yksilöt jaksavat täyttää tehtävänsä yhteisöjen ja ryhmien jäseninä.

 

Suoriutuakseen tehtävistään on useimmiten liittouduttava toisten kanssa. Yhteiskunnan rakenteet normaalitilassa suorittavat kaikki perustoiminnot eriytyneen tehtäväjaon ja maksuvälineenä toimivan rahan turvin. Saadakseen jonkin asian tapahtumaan ei tarvitse tuntea jokaista siihen osallistuvaa ja vastapalvelus suoritetaan maksuvälineillä. Raha on merkki yhteisölle tehdystä palveluksesta. Sitten on tehtäviä, joiden suorittaminen vaatii organisoimista. On tunnettava oikeat ihmiset, jotka kykenevät tekemään toimintoja, joita tehtävän suorittaminen edellyttää. On oltava päämäärä ja resurssit päämäärän saavuttamiseen. Ihminen on yhteisöriippuvainen olento. Hän tekee jonkun työn ja toiset omansa. Yhdistettynä työpanokset tuottavat jotain. Tuotos myydään ja vastapalveluksena ostaja suorittaa maksun. Vastapalvelus voi olla myös työ, jonka ostaja suorittaa korvatakseen saamansa tuotoksen. Tällä tavalla talous on keskeinen osa ihmisyhteisöjen toimintaa.

 

Yksittäisellä jäsenellä yhteisössä on roolinsa, voimavaransa ja maineensa. Nykyään roolisidonnaisuus ei ole voimakas, omasta tehtävästään voi helposti siirtyä toiseen, jos voimavarat riittävät. Voimavaroja ovat omaisuus, osaaminen, terveys, asema yhteisössä ja maine. Maineen merkitys korostuu siinä, missä määrin toiset luovuttavat voimavarojaan yksilölle tämän pyrkiessä omiin tavoitteisiinsa. Maine on tärkeä, toisaalta tuhrimalla toisen maineen voi heikentää tämän kykyä suoriutua tehtävistään. Yhteisösidonnaisuus vaikuttaa silti vähän siihen, mihin yksilö yhteisössä kykenee. Nuorilla on paljon mahdollisuuksia, mutta hänen taustaryhmänsä voivat edesauttaa tai jarruttaa hänen edistymistään yhteisön jäsenenä. Rohkaisu saattaa auttaa paljon opiskelupaikan valitsemisessa ja ammatinvalinnassa.

 

Ihminen kokee asemansa yhteisössä omalla tavallaan ja ympäristö toisella. Yksilö pyrkii pitämään asemastaan koituvat tunteet itsetunnolle siedettävinä. Tarve alistaa on osa statuskamppailua ja yksilön mieltämästä omasta asemastaan riippuu miten hän kohtelee toisia. Toisilla on varaa olla jalomielisiä ja toisilla ei.

 

Lainsäädäntö, moraali, hyvät tavat ja lähimmäisenrakkaus ovat eri vahvuisina eri ihmisillä vaikuttamassa, miten hän toimii ja suhtautuu asioihin. Useimmiten ihmiset ajattelevat seurauksia mitä itselle koituu tietyn hankkeen läpiviemisestä. Taloudellinen hyvinvointi ja maineen vuoksi saatava yhteisön hyväksyntä ovat varmaankin tärkeimpiä valintoihin vaikuttavia tekijöitä. Psykologia tuntee mielihyväperiaatteen, jonka mukaan ihminen pyrkii maksimoimaan olosuhteissa mahdollisen mielihyvän. Valintoihin vaikuttavat sisäistetty moraali, lait ja käytännöt, joita yhteisössä ilmenee. Pehmeät arvot ovat tärkeitä, jotta yhteisö toimisi tarkoituksenmukaisesti.

 

Yhteisöissä on aina ryhmiä ja henkilöitä, joihin heijastetaan kielteiset tunteet. Toisia henkilöitä kielteisesti arvioivat heijastavat kielletyt yllykkeensä näihin ja saavuttavat tasapainon yllykkeiden ja omantunnon paineiden välillä. On olemassa yhteisön emotionaalista tasapainoa ylläpitävä syntipukki-ilmiö. Tällöin ongelma heijastetaan yhteen kohteeseen, jotta vältyttäisiin hankalan asian työstämiseltä laajemmin.

 

Etusivulle