Descartes

 

 

 

 

 

 

Rene Descartes oli ranskalainen monitaituri, joka eli 1596–1650. Hän oli koulutettu lakimies ja sotakokemusta omaava upseeri. Tunnetuksi hän on tullut kirjoillaan ja kirjeillään filosofian, matematiikan ja luonnontieteiden alalta. Ajan henki kuitenkin rajoitti julkaisemista, jos opit eivät sopineet katolisen kirkon opetuksiin. Kirkko oli muodostanut näkemyksensä maailmasta, johon ei mahtunut asioiden todellisen laidan selvittäminen.

 

Descartes yritti ajatella itse turvautumatta auktoriteetteihin. Epäily johti hänet perimmäisiin asioihin. Hän epäili tunnotta joka asiaa ja niinpä hän totesi, että mistään ei voi olla varma. Paitsi siitä yhdestä tunnetusta asiasta, että hän epäilee, joten hän itse on olemassa ajattelevana mielenä. Olen olemassa henkisenä olentona, koska jokin tuntuu muodostavan epäilyn ja kokevan epäilyä. Tästä voidaan edetä uusiin selvältä tuntuviin johtopäätöksiin. Ruumiin ja sielun välisen vuorovaikutuksen ongelmaa hän ei kyennyt ratkaisemaan ja opista tuli dualistinen. Tajunta on jyrkästi eri asia kuin sen ulkopuolinen mekanistinen ja geometrinen aineellinen maailma. Eli toisin sanoen musiikki, melodia on eri asia kuin soitin, jolla se soitetaan.

 

Descartes kehitteli uutta geometriaa ja oli jyvällä derivaatoista. Analyyttisessa geometriassa geometriaa käsitellään koordinaatistossa laskutoimituksina. Tämä oli uusi ja sovelluksiltaan tehokas matematiikan ala. Derivaatat keksittiin vasta myöhemmin, mutta niiden itu oli jo Descartesin tutkimuksissa. Niillä voidaan tutkia funktion kulkua ja ääriarvoja. Descartesin ansioihin kuului myös oivalluksia optiikan ja mekaniikan aloilla.

 

Tämä ranskalainen upseeri käynnisti ajattelussa uuden ajan. Skolastis-aristoteelinen maailmankuva sai antaa tilaa rationalismille. Descartesin filosofia ei ollut täydellinen maailmanselitys, mutta nyt nousi johtotähdeksi järki. Asiat tulee todistaa aukottomasti järjellä. Perustelut syntyvät järjenkäytöllä ja perustelematonta asiaa ei ole pakko uskoa. Seurauksena syntyi 1700-luvun valistusfilosofia. Tämä johti eurooppalaisen hallintomuodon vääjäämättömään liikkeeseen kohti demokratiaa. Yksinvaltius ja kirkon valta tuli perustella järjellä. Tämä ei enää onnistunut ja alkusysäys kohti maallistumista ja demokratiaa oli annettu.

 

Descartesin filosofia oli puettu kiinnostavaan ja taitavaan ranskankieleen. Ajatukset olivat älyllisesti laadukkaita. Ne olivat kirjoissa ja hänen käymässään kirjeenvaihdossa, joita molempia on julkaistu. Järjen nostaminen keskipisteeseen loi uudelle ajalle selkeän ihmiskuvan ja maailmankuvan. Esille nousi ajattelu, jota suorittaa yksilö ja jolta edellytetään perusteltavuutta. Hänellä oli mielessään rationalismiksi kutsuttu malli, jonka seurausta voidaan sanoa nykyisyyden olevan.

 

 

Etusivulle