Ajattelu psyykkisenä ja sosiaalisena aktiivisuutena

 

 

 

 

 

 

 

 

1. Psyyken rakenne

 

Psyyke on sisäisesti organisoitunut. Se toimii haluavana, päättelevänä ja itseään hillitsevänä kokonaisuutena. Tiedostamaton on se osa psyykkisiä toimintoja, joka ei ole aktiivisessa työmuistissa. Syvätajunta on viettipohja, josta halut ja muistikuvat nousevat ajoittain tietoisuuteen. Dynaaminen tiedostamaton sisältää ainesta, joka on aktiivisesti torjuttu tietoisuudesta. Esitietoinen osa psyykessä tarkkailee ja käsittelee aistihavaintojen sisältöä. Se ei ole tietoinen, mutta sopivassa tilanteessa se alkaa informoimaan tietoisuutta. Esitietoiset prosessit eivät ole tietoisia, mutta sen toiminta esimerkiksi ongelmanratkaisussa tuottaa tietoisia lopputuloksia. Yliminä sisältää moraaliset ohjeet, jotka on omaksuttu ympäristöstä ja jotka vaikuttavat toimintaan. Yliminä kontrolloi viettipohjan tietoisuudelle antamia yllykkeitä. Tietoisuus, minä, ohjaa toimintaa. Tietoisuus hyödyntää toiminnassaan työmuistia. Tietoisuus sovittelee viettipohjan ja yliminän ristiriitoja ja tuottaa tietoista toimintaa.

 

 

2. Psyyken toiminta

 

Skeema tarkoittaa pitkäkestoiseen säilömuistiin muodostettavaa sisäistä mallia itsestä tai toiminnan kohteesta. Skeeman avulla voidaan tuottaa kohteeseen liittyviä mielikuvia. Skeemojen viriäminen muodostaa ajattelun elämyksellisen puolen. Ajattelu on hermoston toimintaa, jossa sisäisiä malleja ketjutetaan assosiaatioina ja toisaalta näistä malleista etsitään yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia. Psyyke pyrkii toiminnassaan säilyttämään mielihyvän sävyisen ja johdonmukaisuuden kokemuksen. Psyyke pyrkii säilymään itsenään tai ainakin pitämään muutoksen nopeuden siedettävänä. Henkinen kriisi ahdistuksen ja stressin tunteineen on seurausta psyyken sopeutumispyrkimyksistä. Ihmisen tietojärjestelmä on dynaaminen ja elävä järjestelmä, joka pyrkii ylläpitämään sisäistä tasapainoaan.

 

Ihminen poimii tietoja ympäristöstään, yhdistää ne aiempiin kokemuksiinsa ja kykenee sen perusteella toimimaan järkevällä tavalla. Tietoisuuden ulkopuolella olevat asiat vaikuttavat suuresti kognitiivisiin prosesseihin. Ihminen poimii ympäristöstään tietoa suuresti valikoiden ja tuo tieto muokkaa jatkuvasti hänen aiempia tietojaan. Tietopohja vaikuttaa siihen, miten ihmisen tarkkaavaisuus suuntautuu. Ihminen toimii, jolloin hän kokeilee ja havainnoi. Tällöin hän saa uutta tietoa. Uusi tieto menee muistiin ja luo uusia skeemoja ja täydentää ja korjaa entisiä. Tästä muodostuu tavoitteita, jotka suuntaavat havainnointia.

 

Psyykessä on puolustuskeinoja, defenssejä. Puolustuskeinojen tarkoituksena on suojella itseä ja omaa hyvinvointia. Puolustuskeinoilla on myönteinen tarkoitusperä, mutta itse niitä on vaikea tiedostaa.

 

-         torjumme ikävät asiat mielestämme ja keskitymme aivan muihin asioihin ollaksemme huomioonottamatta niitä

-         järjettömiä tekoja ja ajatuksia voidaan perustella järkisyin

-         älyllistäminen on asioiden ja tunteiden erottamista toisistaan, tunteiden eristämistä

-         siirtäminen tarkoittaa esimerkiksi saadun huonon kohtelun kostamista jollekin sopivalle kohteelle

-         reaktionmuodostus tarkoittaa esimerkiksi kielteisten tunteiden herättämää ylettömän ystävällistä käytöstä; ilmiö aiheuttaa tunteen herättämää tunteen vastaista käytöstä

-         korvaamisessa esimerkiksi heikkous voidaan kehittää ylivoimaiseksi vahvuudeksi

-         projektiossa oma vaikea tunne tai kielletty yllyke siirretään sopivaan kohteeseen; ilmiön projisoiminen toiseen ihmiseen tai ryhmään auttaa hallitsemaan ilmiötä turvallisesti, sekä työstämään ajatuksiaan ja tunteitaan ilmiötä kohtaan

 

 

3. Ajattelu

 

Ajattelu on mielikuvien tasolla tapahtuvaa henkistä toimintaa. Tarkemmin ajattelu tarkoittaa henkistä toimintaa, jossa havainnosta ja muistista saadun aineksen perusteella tavoitellaan tietyn ongelman ratkaisemista. Ajattelu voi irrottautua konkreettisesta tilanteesta, olla abstraktia. Ajattelu tapahtuu yleensä käsitteiden varassa.

 

Ajattelu on käsitteiden eli symbolien, mielikuvien ja mielleyhtymien varassa tapahtuvaa tietojenkäsittelyä. Ajattelu on osaltaan oletusten testaamista.

 

Ihminen kohtaa yhtenään tehtäviä, joista hän yrittää selvitä ajattelun avulla. Ajattelu on ihmisen ja ympäristön vuorovaikutuksen olennainen tekijä. Käsitteet ovat tärkeitä ajattelun työkaluja. Ajattelemme kielen avulla ja kommunikoimme sillä ajatuksemme muille. Ajatteluaan voi kehittää muodostamalla ja käyttämällä abstrakteja käsitteitä.

 

Ajattelu ja syväprosessointi yhdistettynä kertaamiseen lisää oppimista. Muisti on sitä parempi, mitä enemmän sitä käytetään.

 

Ajattelu ja osaaminen ovat sidoksissa ympäristöön, jossa toimitaan. Tutussa ympäristössä ajattelu voi olla abstraktimpaa, monimutkaisempaa ja vapautuneempaa. Ympäristö antaa tosin virikkeitä, mutta tuttu ympäristö on lisäksi turvallisempi ja siten vapauttaa mielensisäistä energiaa ajatteluun.

 

Ongelma on tilanne, jossa on tavoite, mutta ei keinoja. Ongelmanratkaisu on osittain tietoista ja osin tiedostamatonta toimintaa. Ongelma esittäytyy ratkaisijan mieleen polkujen muodostamana abstraktina rakenteena. Eri polut ovat eri vaihtoehtoja ja risteykset valintatilanteita.

 

Ongelma on ensin mallinnettava ennen kuin se voidaan ratkaista. Vaikeus mallintaa ongelmaa on sen ratkaisemisen hidaste. Ongelman syiden pohtiminen vaikeutta siihen pureutumista, ratkaiseminen jumiutuu. Ongelmanratkaisua voi vauhdittaa se, että ongelma pyritään määrittelemään uudella tavalla. Luovat ja pätevät ongelmien ratkaisut ovat pitkäaikaisen prosessin tulosta.

 

Heuristiikka on malli, jota ongelmanratkaisutilanteeseen rinnastamalla saadaan summittaisen käyttökelpoinen ratkaisu. Heuristiikka on yleinen malli, joka vertauskuvallisesti ja arviolta ilmaisee ongelman ratkaisuun tarvittavan päättelyrakenteen.

 

Konvergentti ajattelu pyrkii löytämään monesta vaihtoehdosta yhden käyttökelpoisen.

 

Divergentti ajattelu luo yhdestä lähtökohdasta monia vaihtoehtoisia ideoita ja ratkaisuja.

 

 

4. Luovuus

 

Luomisprosessi on pitkään jatkuvaa työtä, se voi edetä useiden välitavoitteiden kautta. Se vaatii laajojen tietokokonaisuuksien hallintaa. Korkeatasoinen luovuus rakentuu pitkälle kehitetyille kognitiivisille taidoille. Luova ratkaisu edellyttää aikaisempien elämänkokemusten yhdistelyä, syntetisoivaa ajattelua. Ympäristö voi ratkaisevasti tukea luovaa ajattelua.

 

Luovuuden lähtökohtia on havainnoida ympäristöään. Havaintoja ja kokemuksia tutkitaan ja tuloksia sovelletaan ennakkoluulottomasti ja kurinalaisesti.

 

 

5. Asiantuntijuus

 

Nykyaikana tehtävät ovat pitkälle eriytyneitä, sillä ne vaativat suuren määrän osaamista ja tietämystä. Tällainen pitkälle vietyä osaamista tuloshakuisesti käyttävä henkilö on asiantuntija.

 

Aloittelija tutkii asiaa irrallisina osina, asiantuntija kokonaisuuksina.

 

Asiantuntijan mielessä tieto on organisoitunut tavalla, joka tekee helpommaksi ymmärtää asia ja löytää nopeasti sen olennaiset osat. Asiantuntija, ekspertti, näkee ongelman ja tehtävän laajemmassa yhteydessä kuin aloittelija. Hänen mieltämisyksikkönsä ovat laajempia, osuvampia ja yleisesti kehittyneempiä. Asiantuntija tajuaa asiat kokonaisuuksina ja hänen mieltämisensä on nopeampaa. Kokemus on käytännön kautta kehittänyt hänen mieltämisyksikkönsä osuviksi ja tehokkaasti asiaan pureutuviksi.

 

Asiantuntijalle on tyypillistä ongelman joustava käsittely ja monitasoinen tarkastelu ja rajaaminen. Ekspertin käyttämä tietämys on huomattavasti konkreettisempaa kuin aloittelijan tietämys. Kokemus ohjaa hänen toimintaansa. Kokemuksen muodostamat toimintaskeemat suuntaavat ajattelua ja toimintaa hyvin kokonaisvaltaisesti.

 

Asiantuntijan taito ja osaaminen kehittyvät välillä pysähdellen ja välillä edeten. Välillä ammattitaito voi jopa taantua ja urautuminen on täysin mahdollista.

 

 

6. Viestiminen

 

Ihminen kykenee tehokkaasti seuraamaan vain yhtä sanomaa kerrallaan. Informaatio on riippuvaista vastaanottajasta. Informaatio on eri asia kuin tieto. Informaatio on ohjausjärjestelmässä tapahtuva muutos. Muutos voi olla pysyvä tai tilapäinen.

 

Viestintä on vuorovaikutustapahtuma, jossa osapuolet vaikuttavat jatkuvasti toisiinsa ja viestinnän lopputulokseen. Viestinnän syntymiseen tarvitaan monia edellytyksiä: henkiset edellytykset, kyky viestintään, kanavat, yhteinen kieli ja viestimet.

 

Sanoma on sekä otettava vastaan, että ymmärrettävä. Havainnollinen sanoma on ymmärrettävämpi kuin käsitteellinen. Viestinnän kieliasun tulee olla ymmärrettävä ja sama asia voidaankin sanoa vaikeasti tai helposti.

 

 

7. Hyvä elämä lisääntyneen ymmärryksen tuloksena

 

Ajatteluun perustuva päättelytaito on ominaista nimenomaan ihmiselle. Ihmisen menestys perustuu joustavuuteen ja monipuolisuuteen. Ihmisen toiminnan virikkeenä ovat useimmiten inhimilliset tarpeet.

 

Yhteiselämän piirteisiin kuuluu yhteisön tapojen noudattaminen. Ihmisyhteisössä on monia sääntöjä, joita pitää noudattaa. Yhteisössä eläviltä ihmisiltä odotetaan normien mukaista käyttäytymistä.

 

Yhteisöissä on pyhiä lehmiä, joita tulee kunnioittaa, jos aikoo selviytyä siinä tulevaisuudessa. Yhteisöissä on myös tabuja, jotka sinällään voivat olla vähämerkityksisiä asioita, mutta joiden rikkomisesta yhteisö saattaa rangaista.

 

Eläinkunnassa on käynnissä jatkuva statuskamppailu. Eläimillä ei ole muuta tehtävää kuin lisääntyä ja hankkia ravintoa, lopun aikansa ne voivat käyttää väliensä selvittelemiseen. Ihminen on kiinni jatkuvassa elintasokilvassa – sillä ei ole aikaa jatkuvaan kamppailuun statuksesta. Ihmisillä on lait, jotka päättävät, kumpi on oikeassa. Ihmisillä on demokratia tasaamassa statusta, joten niukkoja resursseja ei tarvitse uhrata jatkuviin konflikteihin. Työelämässä ovat organisaatiot, jotta tiedetään, kuka päättää.

 

Hyvä elämä on kohtuullisuutta pyyteissä, sopeutumista ja lähimmäisensä arvostamista. Rehellisyys ja hyväsydämisyys tekevät yhteisöstä toimivan, sillä silloin ei tarvitse jatkuvasti suojella itseään. Luottamus on yhteisöjen voiteluainetta. Rikkomalla yhteisiä sääntöjä saa aikaan sen, että yksilöt alkavat puolustaa itseään ja perustehtävän suuntainen toiminta heikkenee. Sisäistetty moraali on arvokasta varallisuutta itselle ja yhteisölle. Luottamus ja turvallisuus antavat mahdollisuuden korkeammantasoiselle toiminnalle eli luovuudelle ja tehokkuudelle.

 

Menestys vaatii nöyryyttä. Se vaatii myös kykyä saavuttaa järkeviä tavoitteita. Rakentaminen kulttuurisessa ja henkisessä mielessä on vuosikymmenien työn tulosta. Tulokset voidaan hävittää hetkessä, se on toisaalta vakava uhka, mutta joskus myös tarpeellinen mahdollisuus. Nöyryys ja kunnioitus ovat viisautta, mutta varautuminen ongelmiin ja niiden tehokkaaseen ratkaisemiseen on selviämisen kannalta kauaskantoisinta sijoittamista.

 

Etusivulle