Arjen ajatuksia

 

 

Perustan tämän artikkelin aforismeihin, joita olen koonnut kirjallisuudesta. Mielestäni hyvät aforismit ovat timantteja, ne kiteyttävät pitkän elämänkokemuksen sanalliseen muotoon.

"Yhtä paljon kuin huolehdimme siitä, että puhumme totta, meidän tulee huolehtia ihmisistä, joille puhumme."

Ihminen unohtuu aika usein. Puhumme kyllä, mutta ihmisen hyvinvointi kiinnostaa harvemmin. Me olemme kaikki yhtä, kuten itämainen filosofia ajattelee. Ihmiset tarvitsevat toisiaan, siksi meidän on kannettava huolta lähimmäisestämme muutoinkin kuin puhumalla hänelle tai hänestä.

"Totuuden puhuminen ei ole sitä, että puhuu julki kaikki ajatuksensa."

Rehellisyys arvostaa totuutta. Mutta ollaksemme rehellisiä tarvitsemme jotain muutakin kuin totuutta. Rehellisyyskin tarvitsee jotain muuta, reiluutta. Jos hyvyys on unohtunut, jos reiluudella ei ole merkitystä ihmiselle, hänen pitäisi vaieta. Yhteisön hyvinvointi edellyttää rakentavaa tahtoa.

"Rehellisyyden parina olkoon rakkaus."

Ihminen kykenee lähimmäisenrakkauteen. Ihminen kykenee elämään hyvää elämää ja antamaan sen toisille. Hyvä ihminen antaa hyvyydestään hyvää ja paha myrkkyä omasta pahuuden varastostaan.

"Ainoa Oikea Mielipide saattaa sulkea pois ainoan oikean ratkaisun."

Pomot ovat päteviä, sillä joillakin ansioilla heistä on tullut pomoja. Silti on uskottavaa, että moni osaa ajatella, vaikka ei uskaltaisi ilmaista ajatuksiaan. Monilla on aivan varmasti hyviä ideoita, heidän on etsittävä keino saada asiansa esille.

"Hyvä itsetunto on meidän ja läheistemme yhteistyön kaunis hedelmä."

Ihmisillä on valta palkita ja rangaista, sitä valtaa pitäisi käyttää tarkkaan harkiten. Suvaitsevaisessa ilmapiirissä, jossa sallitaan innostua, ajatella ja puhua, kasvaa ihmisiä, joilla on hyvä itsetunto.

"Heikkoutensa tunnustavat vain vahvat."

Heikkouksien kanssa eläminen on suuri elämäntaito, niiden tunnustaminen lujan itsetunnon merkki. Itsetuntoa ei voi vahvistaa voimalla, vaan joustavuudella.

"Moni suostuisi kasvuun vaan ei kasvukipuihin."

Kukaan ei ole kiinnostunut seuraamaan urheilijan harjoittelua, mutta maailmanmestaria juhlivat kaikki. Muutenkin pitkäaikainen vaivannäkö kiinnostaa harvoja. Ihmiset haluavat monia asioita, mutta sinnittely niiden saamiseksi koetaan epämiellyttävänä. Pitäisi löytää helpompi tie, mutta uskon, että menestymiseen ei ole helppoa tietä. Huipulle on yksi raskas, kivinen tie. Itsekieltäymys, itsekuri ja kova harjoittelu mestaruus mielessä tuottavat tuloksia. Menestyäkseen on jatkettava vielä silloin, kun muut ovat jo hellittäneet. Se, joka voitti, se kesti kovimman harjoittelun.

Nöyryys tosiasioiden edessä on suurta viisautta. Elämä ei ole ratkaistava ongelma, vaan se on seikkailu, joka on elettävä. Myönnän, se saattaa olla tylsä seikkailu, mutta jokaisen elämä sisältää niitä asioita, joita hän itse siihen poimii. Nöyryys ja rohkeus, lempeys ja valppaus.

       

"Henkisen kasvun päämäärä ei ole tulla paremmaksi kuin toiset, vaan elää heidän kanssaan antoisaa elämää."

Siis kasvaminen ei ole suurenemista, vaan sisäistä kypsyyttä. Tietomäärä ei kasva, vaan olemassaoleva kokemus on paremmin tutkiskeltu. Rauhainen mieli ja terävä ajattelu ovat henkisesti kasvaneen ominaisuuksia. Henkiseen kasvuun tarvitaan paljon sietokykyä ja vaivannäköä.

"Vaikeudet hiovat särmiämme – nostettuaan ne ensin esille."

"Kolhittu astia ei kelpaa pöydän kaunistukseksi, mutta kolhiintunut ihminen kelpaa hyvinkin toisen auttajaksi."

Se, joka on kulkenut matkoja, tietää kulkemisen kivut ja nautinnot.

"Elämän todellisuus ei voi kirkastua meille pettymyksittä."

Se on varmaa, että elämä osoittautuu kovaksi. Onko tämä jotenkin typerästi sanottu? Joka tapauksessa matkalla kolhiintuu. Mitä enemmän elää, sitä enemmän on mahdollista kasvaa.

"Voimme nähdä asioiden valoisan puolen, vaikka olemme tietoisia siitä pimeästä."

Myönteisyys on hyvän elämän käyttövoimaa. Myönteisyys avaa maailman toisen näköisenä. Sellaiselle ihmiselle on paljon mahdollisuuksia, hänellä on ystäviä, hän on terveempi. Myönteinen ihminen on ilo yhteisölleen, hänen seuransa saa kaikki voimaan hyvin.

"Ken panettelee toista, kertoo samalla myös jotain itsestään."

Ihmisestä ahdistavat toisessa hänen omat sisäiset yllykkeensä. Hyökkäys toista kohtaan on hyökkäys itseä kohtaan, jossa välineenä käytetään toista. Panettelu, vainoaminen ja kiusaaminen ovat itsetuhoisia merkkejä, joissa toinen kärsii. Lähimmäisenrakkaus ja itsetuntemus ovat panettelijan keinoja päästä pois toimintamallistaan. Yhteisönsä kanssa on osattava elää ja pidettävä läheiset ihmiset ystävinään.

Ihmisen ei tarvitse olla täydellinen. Työtä on tehtävä ja on kehityttävä. Kannattaa pyrkiä parempaan ja tulla taitajaksi omalla alallaan, mutta virheet kuuluvat kuvioon. Mestarit muistetaan huippusuorituksistaan, mutta he ovat päässeet siihen harjoittelemalla, tekemällä virheitä ja oppimalla niistä. Ihmisyyteen kuuluu oikeus mielenrauhaan, siihen kuuluu oikeus hyvään elämään. Mutta ihmisen osa on myös kärsiä. Kärsimys kasvattaa ja ihmisen osa on myös olla voimakas. Ihminen vahvistuu vastoinkäymisistä. Kohtuuttomat vastoinkäymiset voivat musertaa, mutta kohtuullinen rasitus on pitemmän päälle siunaus.

Mieti mistä voit olla kiitollinen. Jos aiheita on paljon, olet myönteinen ihminen. Kaikesta ei voi olla kiitollinen. Elämä on arvaamaton, ihan riippuu itsestäsi ja vähän ehkä onnekkuudestasikin. Elämä on kaunis asia, vaikka osaansa ei voikaan valita. Meillä on velvollisuutemme toisia kohtaan. Tämä velvollisuus tarkoittaa oman asemansa löytämistä ja lähimmäisemme aseman arvostamista.

 

Etusivulle