MASTIFFI

"As a lion is to a cat, so is a mastiff compared to a dog."


Alunperin Englannin Mastiffia käytettiin varojen vartijana. Elisabethin aikana Mastiffi oli enemmänkin gladiaattori,
joka kuningattaren iloksi joutui taistelemaan erilaisten villieläinten kanssa (karhut, tiikerit, leijonat jne...)
Sotien aikana Mastiffia käytettiin myös sota-tavaroiden kantajana. Siispä Mastiffien esi-isät olivat tyypillisesti taistelu- ja vartiokoiria.
Näissä tehtävissä tarvittavia, koviakin, luonteenpiirteitä on 1900-luvulla tietoisesti jalostettu "kiltimpään" suuntaan. Nykyisin mastiffi on rauhan perikuva, sopeutuvainen, omistajiinsa syvästi kiintyvä ja ehdottoman luotettava perhe- ja näyttelykoira.

KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE:

Mastiffeja kutsutaan hyväntahtoisiksi jättiläisiksi nimenomaan tyynen rauhallisen ja maltillisen käytöksensä sekä mahtavan koonsa takia.
Mastiffit ovat älykkäitä ja oppivaisia ja omistajaansa mielellään palvelevia. Silti varmaan jokainen mastiffin omistaja on jossain vaiheessa huomannut miten uppiniskainen tämä ihana perheenjäsen voi olla. Mastiffit ovat kovapäisiä ja "tarvittaessa" tilapäisesti täysin kuuroja. Aikuisena valtaisan kokoista ja -painoista mastiffia ei voi pakottaa eikä alistaa mihinkään, mitä se ei itse vapaaehtoisesti halua tehdä.

Tärkeintä kasvatuksessa on kärsivällisyys ja perusteellinen sosiaalistaminen muihin eläimiin, ihmisiin sekä erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin... Mastiffit ovat erinomaisia vahtikoiria, vaikka moni mastiffi toimittaakin vahtikoiran virkaa vain mahtavalla koollaan, intensiivisellä katsellaan sekä kunnioitettavan itsevarmalla olemuksellaan. Mastiffit eivät ole kuitenkaan agressiivisia. Tervepäinen, oikeanlaisen sosiaalisen kasvatuksen saanut mastiffi todennäköisesti ottaa kaikki kulkijat riemuiten ja häntä heiluen vastaan. He ovat erittäin herkkiä vaistomaan outoja ja uhkaavia tilanteita, ja usein asettuukin omistajan ja vieraan ihmisen väliin tarkkailemaan tilannetta. Tosipaikan tullen mastiffi puolustaa epäröimättä perhettään. Eikä hän tarvitse siihen erillista suojelukoulutusta, vaan tekee sen aivan luonnostaan. Mastiffi leimautuu perheeseensä, jopa liiankin suojelevasti; ja sillä on sisäänrakennettu vahtimis- ja puolustamistaipumus. Hyökkäämisen ja kimppuun käynnin sijasta mastiffi kuitenkin mieluimmin kaataa vihollisen valtavalla massallansa ja löhöilee raukan päällä kunnes toisin sanotaan..

Mastiffilla ei ole metsästysviettiä juuri lainkaan, omistajansa ihmetykseksi se usein vain istahtaa kuin ihailemaan metsässä yllätettyä jänistä tai peuraa.

Mastiffi ei yleensä hauku kovin herkästi, vaikka se muuten kotioloissa saattaa olla hyvinkin äänekäs. Tahtoessaan jotain mastiffi monesti tehostaa vaatimustaan lyhyellä, mahtavan syvällä haukahduksella. Moninaiset ärinät, naukumiset ja paljon puhuva huokailu, sekä varsinkin äänekäs kuorsaus ovat mastiffinomistajalle tuttuja. Kuorsaamisen taidollansa ovela mastiffi saattaakin teeskennellä nukkumista. Katso tarkkaan, todellisuudessa hän voikin olla tarkkailemassa "menoa"... ihminen se vaan nyt menee niin halpaan lankaan ja uskoo sen nukkuvan.

YLEISVAIKUTELMA JA OMINAISPIIRTEET:

Mastiffi on maailman suurin (painavin), lihaksikas ja kunnioitusta herättävä koirarotu. Pää on sen "tavaramerkki". Pään tulee olla niin suuri, leveä ja neliömäinen joka suunnasta katsottuna, ettei se voi olla herättämättä huomiota. Otsa on muutoin sileä, mutta poimuttuu koiran ollessa tarkkaavainen.

Massiivisuus muodostuu vankasta luustosta ja voimakkaista, selvästi näkyvistä lihaksista. Mastiffi on hieman korkeuttaan pidempi, tiivisrunkoinen koira, jonka nahka ei ole aivan bullmastiffimaisen tiivis, vaan päässä, kaulalla ja usein myös vatsan alla on jonkin verran löysää nahkaa.

Mastiffit korvat ovat pienet, päänmyötäiset, silmät mahdollisimman tummanruskeat ja kynnet mustat. Häntä on tyvestä paksu, kärkeään kohden kapeneva, kintereeseen tai hieman sen alapuolelle ulottuva, ja suorana alaspäin roikkuva.

Rotumääritelmä ei anna rajoja mastiffin koolle, ja suuri koko onkin toivottavaa, kunhan suurikin koira on tasapainoinen ja sopusuhtainen. Tasapainoisuudella tarkoitetaan sitä, korkeuden tulee olla lähtöisin syvästä rungosta; rungon tulisikin muodostaa korkeudesta noin 2/3.

Mastiffi saavuttaa korkeutensa jo noin 7kk ikäisenä, jonka jälkeen hän alkaa ottamaan myös leveyttä. Lopullisen mittaansa kasvaakseen mastiffi tarvitsee kuitenkin 3...4 vuotta. Suurena ja nopeakasvuisena koirarotuna mastiffi on varsinkin nuorena altis erilaisille luuston ja nivelten kasvuhäiriöille. Joten oikea ruokinta ja liikunta ovat erityisen tärkeitä. Pientä mastiffiapentua ei siis kannata juoksuttaa rapuissa, eikä kannata antaa hänelle kaikenlaisia "ihmisten herkkuja"... tärkeintä on, että mastiffipennun luut pääsee kasvamaan rauhassa ilman turhia rasituksia.

Paino on luonnollisesti paljolti riippuvainen luuston ja lihaksiston koosta, mutta jonkinlaisen käsityksen mastiffin massiivisuudesta saa kuvittelemalla eteensä vähintään 75 cm (uros)koiran, joka aikuisena painaa n. 90-110 kg. Nartut ovat hieman pienempiä; korkeus n. 70 cm ja paino 70-90 kg. Maailman suurin mastiffi painaa 146 kiloa.

Aikuinen ja vanhempikin mastiffi voivat olla alttiita tapaturmille (mm. polvien ristisiteet), vatsalaukun kiertymälle ja sydänvioille.
On myös muistettava, että mastiffit ovat melko lyhytikäisiä (n. 6-10 v)

KARVAPEITE JA VÄRITYS:

Mastiffin turkki on lyhyttä ja ihonmyötäistä, mutta lapojen, niskan ja selän päällä päällyskarva saa olla hieman karkeampaa ja pidempää. Liian pitkä, laineikas tai kiharainen turkki eivät ole sallittuja.

Virallisia värejä on kolme: apricot (aprikoosin tai hieman punertavan kellertävä), fawn (kellertävä) ja brindle (tummankellertävän juovikas). Sävyissä voi kuitenkin olla runsaastikin vaihteluja. Esimerkiksi Fawn voi olla hyvinkin vaalea, lähes hopean värinen, tummemman vaalea, kellanruskea tai lähes aasin ruskea. Brindle on pohjaväriltään fawn tai apricot, ja kauttaaltaan tasaisesti tummilla raidoilla juovittunut, mutta se voi olla niinkin tumma, että se vaikuttaa lähes kokonaan mustalta.

Kuono, korvat, silmänympärykset ja kirsu ovat aina mustat. Musta ulottuu otsapenkereestä otsalle asti. Mastiffilla on siis "maski", vaaleaa väriä toivotaan vain pään sivuille ja aivan päälaelle.
Valkoiset merkit rinnassa tai käpälissä ovat sallitut, mutta ei toivotut.

TAKAISIN