Koirat ovat palkitseva, mutta myös vaativa harrastus. Ehkä juuri tämän vuoksi isäni ei koskaan suostunut hankkimaan lapsilleen koiraa, vaikka tyttö aloitti sellaisen vaatimisen jo 6-vuotiaana… Unelma omasta koirasta kyti edelleen opiskelun alkaessa ja omaan asuntoon muuttaessa. Totta unelmasta tuli tammikuussa 2002, jolloin ensimmäinen koiramme Joli muutti taloon ja mullisti elämämme. Toinen koiramme Kaita on meillä sijoituksessa ja tuli taloon syyskuussa 2004. Molempien koiriemme kasvattajat ovat Kennel Veinriver’sin Jorma ja Kaarina Konttinen Oravikoskella.

Vehnäterrieriin päädyimme pitkän pohdinnan ja harkinnan tuloksena. Eräs ystäväni kertoi minulle rodusta, joka olisi allergiaystävällinen, josta ei lähtisi karvaa ja joka olisi silti pehmoisen siliteltävä. Jo silloin epäilin, josko tämä pitäisi paikkaansa. Kotona vanhempieni luona on kolme kissaa, joista karvaa lähtee kuin lehtiä puista syksyllä: kasapäin. Tänä päivänä tiedän paremmin. Jokaisella ihmisellä on erilaiset oireet tai oireettomuudet erilaisiin ärsykkeisiin, tässä tapauksessa allergeeneihin, joita eläimet ”hilseilevät”. Joku, jolla on todettu esim. eläinallergiaa saattaa jättää oireilematta vehnäterrierin allergeeneille, mutta joku toinen, jolla eläinallergiaa ei edes todistettavasti ole, saattaa saada hyvinkin vakavia oireita. Kaikki on yksilöllistä eikä uutta karvaista perheenjäsentä kannata ottaa niin heppoisin perustein kuin että ”sellainen on saatava ja koklataan, josko tästä rodusta ei oireita tulisi.” Vehnän turkki vaatii myös paneutumista. Kerry- ja vehnäterrierikerho järjestää ajoittain trimmikursseja.

Karvaiset kaverimme ovat meille todella perheenjäseniä, mamman vauvoja ja ispän isoja tyttöjä, ipanoita, jne. Ja kuten lapset, koiratkin tarvitsevat kuria ja rajoja. Tästä huolimatta koiraa ei voi kasvattaa kuten lasta. Vaikkakin vehnäterrieristä puhutaan lempeänä terrierinä, on se silti terrieri. Se voi olla itsepäinen, sillä todennäköisesti on hyvin valikoiva kuulo ja joskus se saattaa jättää tottelematta. Mutta se on myös terrierinluonteen rikkaus: Sillä on oma mieli. Se ei automaattisesti tottele käskyä, joka sen mielestä tuntuu järjettömältä. Ja pientä nakkipalaa koiralle vilauttamalla saa tehtävä heti mielekkyyden ja tuntuu erittäin järkevältä tehdä se mitä pyydetään. Näin ainakin yleensä… Joka tapauksessa vehnästä kasvaa omistajalleen mainio kaveri ja kiva kumppani arkeen ja harrastuksiin. Pelkäksi sohvalla löhöileväksi sylikoiraksi vehnästä ei yleensä ole, vaan se tarvitsee elämäänsä vauhtia ja virikkeitä esim. agilityn tai näyttelyiden muodossa.

Emme ole pelanneet vehnäpeliä tai puhuneet vehnää vielä kovinkaan kauan, vaan olemme hyvinkin alussa ja paljon on vielä opittavaa. Kasvatuksessa tavoitteenamme on iloinen, hyväluontoinen ja terve, toisin sanoen onnellinen koira.

Salla sekä Ari, Joli ja Kaita