Risto Vallius
YK:n rauhanturvaamisjoukoissa
Kyproksella 20.4.-19.10.1964.

5.JK/YKSP1

           

Muisteluita

 

         


Kotisivulle
 


 

Huhtikuun loppupuolella 1964 valmistauduttiin ainutlaatuiseen toimintaan Suomen armeijan historiassa: lentokuljetukseen, jonka yhteydessä siirrettäisiin pataljoonan vahvuinen osasto Kyprokseen. Siirto jaettiin kolmeen kuljetuserään. Oma komppaniani lähti 29.huhtikuuta 1964 Hercules-koneella kohti Kyprosta. Ranskan Evreux:ssa tehdyn välilaskun jälkeen saavuimme Nicosian länsipuolella olevalle lentokentälle. Komppaniamme, kuten suurin osa pataljoonasta, siirrettiin 40 kilometrin päähän Fomagustan alueen Dhekeliaan. Aika kului liikuntaharrastuksissa, englannin kielen opiskelussa ja muissa toimintakelpoisuuteen tähtäävissä toimissa.

Pyörämarssilla Dhegeliasta
Nicosiaan toukokuun alussa.
       

Toukokuun alkupäivinä koko pataljoona siirrettiin Nicosiaan. Siirtyminen tapahtui pyörämarssina, joka huomioitiin maailman lehdistöissä ainutlaatuisena sisukkuuden ja vaatimattomuuden osoituksena.

Komppaniamme oli sijoittunut kartassa

keltaisella merkitylle alueelle.

Komppanian muisto standaari

 

Oman joukkueemme johtaja sijoitti ryhmämme, johon kuuluivat minun lisäkseni ryhmänjohtaja Komi, sekä Summanen, Aalto, Pöllänen, Savinainen, Partanen ja Harju, vaativalle vartioalueelle vihreälle linjalle. Majoituimme siviiliväestöltä autioksi jääneeseen taloon, joka sijaitsi noin parinsadan metrin päässä toisistaan olevien kreikkalaisten ja turkkilaisten rintamalinjojen välissä.

Vasemmalla Harju oikealla Vallius.
Vieressä Vallius Mehmedin kuvaamana

       

Tehtävämme oli ehkäistä aseellisten yhteenottojen syntyminen. Uusien pesäkkeiden perustaminen ja miehityksen lisääminen piti saada loppumaan ennen kuin vastapuoli niitä huomasi, koska se olisi voinut aiheuttaa tulen avaamisen. Oman rauhanomaisuutemme osoitimme ns "Good offices"-toiminnalla sekä mm sillä, että emme esiintyneet vartio- ja valvontatehtävissä lippaat aseissa. Aseinamme oli pistoolit, konepistoolit, rynnäkkökiväärit ja kevytkonekiväärit. Merkkinä riiteleville osapuolille kannoimme pimeän aikana rinnallamme vihreää lamppua.

Tiukempien tilanteiden varalle oli YK:n käytössä järeämpääkin kalustoa.

 

Raportointi havainnoistamme tapahtui
puhelimella asuintalomme parvekkeelle
sijoitetusta päivystyspaikasta. Vasemmal-
la Vallius, joka on juuri vapautunut päivystysvuorosta. Tehtävät vastaanottanut Partanen.Taustalla näkyy turkkilaisten vartioasema

       

Talomme oli suhteellisen hyvä majapaikka ryhmällemme. Siinä oli neljä huonetta, joihin majoituimme kahden miehen ryhmissä. Joukkueenjohtajamme hankki kaupungilta panssarilevyt ulkoseinille petiemme suojaksi aika-ajoin seiniin napsahtelevien luotien varalta. Takapihalla olevaan autotalliin rakensimme sisään lämpiävän savusaunan. Kiukaan teimme vanhasta peltitynnyristä. Vesi lämpisi Kyproksen kuumassa auringonpaisteessa katolle viritetyissä peltitynnyreissä, joista alas johdetusta letkusta voi ottaa suihkun.

Ryhmämme majapaikka
vihreällälinjalla.
       

Vartiovuoro kesti kolme tuntia, jonka jälkeen seurasi yhdeksän tuntia vapaata. Vapaa-aikoina saimme kulkea vapaasti kaupungilla tutustumassa paikallisen väestön elämään. Ystävystyimme sekä turkkilaisten että kreikkalaisten kanssa. Turkkilaisille opetimme juuri Suomessa muotiin tullutta letkajenkkaa. Katselimme miten vanhat ukot kerääntyivät "marjapussin" peluuseen ja grillaamaan ulkogrilleilleen, joista voi ostaa paikallisia herkkuja.

Kuvassa turkkilaisten poliisien kanssa
talomme edustalla. Eturivissä vasem-
malta Vallius, Mehmed ja Partanen.
       

Erityisesti ystävystyin erääseen turkkilaiseen poliisiin, nimeltään Mehmed. Hänen kanssaan kävin mm turkkilaisessa saunassa, joka olikin elämys sinänsä. Ensin mentiin pyyheliina vyötäisillä loikoilemaan löylyhuoneeseen. Huoneen keskellä oli koroke, johon mahtui useita miehiä kerrallaan. Huoneen kupolikatossa oli värillisiä lamppuja, kuin tähtiä taivaalla. Täällä opin muutaman sanan turkkiakin ystävällisiltä saunakumppaneiltani. Seuraavaksi siirryttiin pesuhuoneeseen, jossa mies-pesijä teki puhdasta jälkeä. Lopuksi mentiin lepohuoneeseen, missä taas loikoiltiin akvaarion ympärille sijoitetuilla vuoteilla ja nautittiin virvokkeita.

Vapaa-aikana kävimme tietysti myös uimassa, joko kaupungilla olevalla uima-altaalla tai Välimeren rannalla Kyreniassa. Uinti olikin virkistävää, sillä mittari näytti usein varjossakin 38-40 astetta, puhumattakaan auringonpaisteesta, joka paahteli ruskettunutta pintaamme. Kuvamme Kyrenian rannalta, yhdessä kolmen muun Pohjois-Karjalaisen pojan kanssa, ennätti myös sanomalehti Karjalaisen sivuille Suomeen heinäkuun 16. päivänä.

Kuva Pohjois-Karjalan pojista
Välimeren rannalla Kyreniassa
oli Sanomalehti Karjalaisen
artikkelissa: " Ohraa korjataan Kyproksella suomalaisten turvatessa rauhaa" heinäkuun 16. pnä 1964
       



Pohjois-Karjalan poikia uimarannalla Kyreniassa Välimeren rannalla. kuvassa vasemmalta jääkäri Mauri Ahvanainen Nurmeksesta, kersantti Paavo
Sinkkonen Joensuusta, kirjoittaja, jääkäri Kauko Pelli Polvijärveltä ja jääkäri
Risto ValliusPielisjärven Vuonislahdesta.

Urheilu kuului myös harrastuksiimme. Muodostimme ryhmästämme viestijoukkueen, johon kului minun lisäkseni Komi, Aalto ja Pöllänen. Voitimme oman joukkueemme mestaruuden ja kilpailimme menestyksellä muitakin joukkueita vastaan. Palkkioksi voitosta saimme kaupunkiloman.

Kirjeenvaihto kotimaahan täytti myös osan ajastamme. Yhdessä Komin ja Partasen kanssa laitoimme kirjeenvaihtoilmoituksen "Maaseudun Tulevaisuus"- lehteen Suomeen. Laitoimme motoksi: " Tarkkana kuin porkkana ja terävänä kuin vanha mono" ja nimimerkeiksi: "Isäntä", "Renki 1" ja "Renki 2". Ilmoitus tuotti runsaasti vastauksia paitsi Suomesta, myös muualtakin Euroopasta, jossa ilmeisesti oli luettu suomalaisia lehtiä.

Kuusi kuukautta Kyproksella tuli täyteen lokakuulla ja oli aika palata kotimaahan ja siviilielämään. Paluumatka oli tarkoitus tehdä suorana lentona, mutta konevian vuoksi jouduttiin tekemään välilasku Ranskassa ja vaihtamaan konetta. Kotiin selvittiin kuitenkin kunnialla. Matka oli antanut runsaasti elämyksiä, joita on ollut mukava muistella ja kertoa lapsillekin. Teimmekin perheen kanssa kesällä 1990 muistelumatkan Kyprokselle katsomaan vanhoja "taistelupaikkoja" . Vihreälle linjalle tosin ei ollut asiaa, vaan saimme tyytyä kaupungin Kreikan puoleiseen osaan.

Päiväkäskyllä 25.8.1964/ YKSP1 13/64 myönnetty YK-mitali Kypros

Oikealla  Nobel 1988 Muistoristi nro 2069

Nobel-risti kunniakirjoineen jaettiin 29.5.2012

 


Alkuun

Kotisivulle