MURROSIÄN VALTATAISTELUA
Tehi täytti vuoden marraskuussa
2004. Murrosiän temppuilua oli syksyn mittaan esiintynyt muutaman
kerran. Esimerkiksi yhtenä lokakuisena iltana Tehi ei antanut
ottaa itseään kiinni takapihalla, vaan juoksi yli puoli
tuntia ympyrää. Yritin olla mahdollisimman
välinpitämätön. Kutsuin sitä luokseni vain
kolmesti ja lopulta kävelin sisälle. Tehi tuli kuitenkin
mielellään mukaani, eikä toistanut tätä - sen
kannaltahan mukava lenkki jäi tekemättä.
Varsinainen ongelmakäyttäytyminen alkoi joulun jälkeen. Tehi alkoi murahdella vihaisesti kaikille perheenjäsenille, kun sitä komensi. Varsinkin "Väisty"-käsky oli sille vaikea - samaa tuttua käskyä se oli noudattanut mukisematta aivan pikkupennusta alkaen.
Ärähdysten voima kasvoi päivä päivältä ja lopulta oli pyydettävä apua koiria paremmin tuntevilta. Luin myös Kaimion kirjaa ja huomasin, mitä virheitä olin tehnyt.
Vähän ennen joulua Tehi ensimmäistä kertaa hyppäsi yllättäen syliini, kun istuin nojatuolissa. Minusta se oli mukavaa, mutta todennäköisesti Tehi piti elettä enemmän valta-aseman osoituksena kuin mukavana yhdessäolona.
Samaan aikaan ilmat kylmenivät ja päästin Tehin ovesta takapihalle ilman, että menin itse ensin - säästyin kenkien jalkaan laittamiselta.
Lisäksi kouluttaminen ja muu touhuaminen olivat vähentyneet. TOKO-kurssit olivat päättyneet aiemmien syksyllä ja kurjat ilmat ja joulukiireet veivät lopunkin innostukseni.
En tiedä, mistä yksittäisestä syystä Tehi koki saaneensa valtaa perhelaumassaan, joten noudatin mahdollisimman tarkasti kaikkia saamiani neuvoja.
Parin päivän jälkeen tein seuraavat testit:
1) Pyysin väistämään. Ei ärähtänyt ja väisti.
2) Avasin takaoven ja käskin istumaan. Ulos sai mennä vasta, kun annoin luvan. Odotti nätisti.
3) Laitoin ruokakupin lattialle. Käskin istumaan ja mm. kiersin koiran.
Ei tehnyt elettäkään mennäkseen kupille ennen kuin sanoin "vapaa".
4) Menin lattialle koiran viereen makaamaan ja laitoin käteni sen päälle. Rentoutui ja antoi minun olla siinä.
5) Tuijotin ja murisin, kun Tehi lenkillä kiihtyi ja yritti ottaa nilkastani kiinni. Väisti katseeni ja laski hännän alas melko nopeasti.
Toistin nämä joka päivä, en päästänyt päälleni, kuljin ovista ennen koiraa ja lisäsin Tehin aivovoimistelua opettamalla noutoa ja ripottelemalla nameja takapihalle etsittäväksi.
Tilanne rauhoittui nopeasti, eikä aiemmin päivittäistä ärähtelyä enää
kuulunut kenenkään kohdalla.
Opinpahan taas paljon koirastani ja kuinka herkkä se on minun eleilleni. Pääsimme näin helpolla, koska tilanne ei ollut kestänyt
kuin pari viikkoa ja olin noudattanut näitä tapoja aiemmin pentuna. Vuoden iässä kuvittelin Tehin olevan "valmis" ja aloin itse lepsuilla.
Varsinainen ongelmakäyttäytyminen alkoi joulun jälkeen. Tehi alkoi murahdella vihaisesti kaikille perheenjäsenille, kun sitä komensi. Varsinkin "Väisty"-käsky oli sille vaikea - samaa tuttua käskyä se oli noudattanut mukisematta aivan pikkupennusta alkaen.
Ärähdysten voima kasvoi päivä päivältä ja lopulta oli pyydettävä apua koiria paremmin tuntevilta. Luin myös Kaimion kirjaa ja huomasin, mitä virheitä olin tehnyt.
Vähän ennen joulua Tehi ensimmäistä kertaa hyppäsi yllättäen syliini, kun istuin nojatuolissa. Minusta se oli mukavaa, mutta todennäköisesti Tehi piti elettä enemmän valta-aseman osoituksena kuin mukavana yhdessäolona.
Samaan aikaan ilmat kylmenivät ja päästin Tehin ovesta takapihalle ilman, että menin itse ensin - säästyin kenkien jalkaan laittamiselta.
Lisäksi kouluttaminen ja muu touhuaminen olivat vähentyneet. TOKO-kurssit olivat päättyneet aiemmien syksyllä ja kurjat ilmat ja joulukiireet veivät lopunkin innostukseni.
En tiedä, mistä yksittäisestä syystä Tehi koki saaneensa valtaa perhelaumassaan, joten noudatin mahdollisimman tarkasti kaikkia saamiani neuvoja.
Parin päivän jälkeen tein seuraavat testit:
1) Pyysin väistämään. Ei ärähtänyt ja väisti.
2) Avasin takaoven ja käskin istumaan. Ulos sai mennä vasta, kun annoin luvan. Odotti nätisti.
3) Laitoin ruokakupin lattialle. Käskin istumaan ja mm. kiersin koiran.
Ei tehnyt elettäkään mennäkseen kupille ennen kuin sanoin "vapaa".
4) Menin lattialle koiran viereen makaamaan ja laitoin käteni sen päälle. Rentoutui ja antoi minun olla siinä.
5) Tuijotin ja murisin, kun Tehi lenkillä kiihtyi ja yritti ottaa nilkastani kiinni. Väisti katseeni ja laski hännän alas melko nopeasti.
Toistin nämä joka päivä, en päästänyt päälleni, kuljin ovista ennen koiraa ja lisäsin Tehin aivovoimistelua opettamalla noutoa ja ripottelemalla nameja takapihalle etsittäväksi.
Tilanne rauhoittui nopeasti, eikä aiemmin päivittäistä ärähtelyä enää
kuulunut kenenkään kohdalla.
Opinpahan taas paljon koirastani ja kuinka herkkä se on minun eleilleni. Pääsimme näin helpolla, koska tilanne ei ollut kestänyt
kuin pari viikkoa ja olin noudattanut näitä tapoja aiemmin pentuna. Vuoden iässä kuvittelin Tehin olevan "valmis" ja aloin itse lepsuilla.