MILLAINEN ON PAPILLON?
HISTORIA
Papillonit polveutuvat Euroopan kuninkaallisista kääpiöspanieleista. Vaikka rodun alkuperämaasta onkin monenlaisia tulkintoja (Italia, Belgia, Ranska ja Espanja etupäässä, myös Aasiaa ja Latinalaista Amerikkaa esitetty), nämä pikku spanielit olivat Euroopan hovien suosikkeja renessanssin aikana. Niitä esiintyy eurooppalaisessa taiteessa jo 1300-luvulta asti, ja monissa suurten mestareiden (esim. Rubens, Watteau, Fragonard ja Boucher) maalaamissa muotokuvissa esiintyy papillon tai pari. Ranskalaiset Madame Pompadour ja Marie Antoinette, Saksan kuningatar Sofia Dorothea ja Itävallan kuningatar Ann ovat niitä aristokraattisia ladyjä, joilla tiettävästi oli papilloneja. Kuitenkin myös miespuoliset kuninkaalliset palvoivat näitä elegantteja pikku koiria: Ranskan kuninkaan Henri III:n on sanottu kantaneen koiraansa pikku korissa hovissaan.
Papilloneja ei ole aina kutsuttu papilloneiksi. Vuosien saatossa ne on tunnettu nimillä epagneul nain, kääpiö- tai mannermainen spanieli, pieni oravakoira tai belgialainen kääpiöspanieli. Enimmäkseen historiansa aikana papilloneilla oli alaspäin riippuvat korvat, joiden perusteella saattoi hyvin tunnistaa niiden spanieli esi-isät. Pystykorvainen papillon lienee geneettinen muunnos 1800-luvun lopulta. Joissakin Euroopan maissa tätä pystykorvaista muotoa kutsutaan nimellä papillon (perhonen ranskaksi), ja rodun aikaisempaa riippuvakorvaista muotoa phalèneksi (yöperhonen ranskaksi), ja niitä pidetään eri rotuina. USA:ssa ja Iso-Britanniassa näitä kahta muotoa pidetään saman rodun eri versioina, ja ne esitetään näyttelyissä samassa luokassa (Suomessa ne esitetään omissa luokissaan).
Toinen, melko uusi muutos rodussa liittyy väriin. Aikaisemmin papillonit olivat useimmiten yksivärisiä. Nykyään niiden pääväri on valkoinen, jossa on värillisiä merkkejä. USA:n kennelliitto, AKC, rekisteröi papilloneille seuraavat väritykset: valkoinen-musta, valkoinen-sitruuna, valkoinen-soopeli, tai tricolor (valkoinen, musta ja tan). Ennen hyvin yleinen merkkien väri, "maksa", on nykyään harvinainen.
PAPILLON NYKYÄÄN
Vuonna 1999 papillon rotuinen koira voitti ensimmäistä kertaa Best In Show (näyttelyn paras) tittelin - ja myös monia sydämiä puolelleen - Westminsterin Kennel Clubin näyttelyssä USA:ssa. Tämä papillon, Ch Loteki Supernatural Being eli Kirby, joka on rodun historian voittoisin koira, voitti myös maailmannäyttelyn Helsingissä 1998, ja samana vuonna "Kuninkaallisen kutsunäyttelyn" Kanadassa, joiden ansiosta Kirbystä tuli "kolmoisvoittaja" maailman koiranäyttelyissä, ja sen mukana rotu sai monia uusia ihailijoita.
Papillonin hienostunut, keveä ulkomuoto, pieni koko ja helppo koulutettavuus tekevät siitä sopivan seurakoiran. Kuitenkin papillon on monien mielestä "suuri koira pienessä koossa". Papillonit kilpailevat menestyksekkäästi suurempien rotujen kanssa tottelevaisuuskokeissa, agilityssä, jäljestyksessä ja jopa paimennuksessa. Niillä on kaikkien kääpiörotujen joukosta huippusaavutuksia useissa lajeissa. Papilloneja koulutetaan usein terapiakoiriksi, ja niitä käytetään enenevässä määrin vammaisten apukoirina.
LUONNE
Papillon on pieni, siroluustoinen koira, joka luetaan Suomessa ryhmään 9 seura- ja kääpiökoirat. Sen säkäkorkeus on noin 28cm ja se painaa 2...4 kiloa. Papillonien koko voi vaihdella, mutta se ei mitenkään vaikuta niiden luonteeseen tai arvoon seurakoirana.
Monestakin syystä papillon soveltuu hyvin lemmikiksi. Kokonsa puolesta ne ovat helppoja käsitellä. Niiden hieno, kiiltävä turkki vaatii vain vähän hoitoa, lukuunottamatta säännöllistä korvahapsujen kampaamista ja turkin harjaamista. Tyypillinen papillon ei "haise koiralle". Ne soveltuvat yhtä hyvin kerrostaloasuntoon kuin maalaisympäristöönkin. Vaikkakin ne tulevat toimeen ilman suurempia liikunnallisia vaatimuksia, ne nauttivat ulkoilusta, ja kuvittelevat olevansa suuria lintujen, oravien, hämähäkkien ja jopa perhosten jahtaajia. Jotkut jopa hiirestävät! Papillon on helppo ottaa matkalle mukaan, koska sen häkki mahtuu hyvin lentokoneenkin istuimen alle, ja siten se saattaa säästyä rahtina matkustamisen vaivoilta.
Useimmat papillonit ovat ulospäinsuuntautuneita, iloisia koiria, joiden mielestä on ihanaa tavata ihmisiä, istua sylissä ja antaa suukkoja. Ne eivät yleensä ole hermostuneita tai pelokkaita. Yleensä ne pitävät paljon lapsista, kissoista ja toisista koirista, jos kasvavat niiden parissa. Papillon saattaa kuitenkin olla omistava ja määräilevä toisten (usein isompien) koirien kanssa, ja liikkuva papillon saattaa olla toisten koirien mielestä sopiva saaliseläimeksi. Vastuullisen omistajan pitääkin aina ottaa huomioon tällaisissa tilanteissa mahdollisesti esiin tulevat ongelmat. Monet papillonit eivät tunnu tajuavan, että ovat haavoittuvaisia pienen kokonsa vuoksi. Ne ovat kovia hyppimään, ja etenkin pentuja on estettävä hyppäämästä kovin korkealta. Papilloneja täytyy myös suojella lasten liian kovakouraiselta käsittelyltä, ja eloisa papillonin pentu voi helposti tipahtaa lapsen sylistä ja katkaista jalkansa tai pahempaa. Tästä syystä jotkut kasvattajat eivät halua myydä koiriaan koteihin, joissa lapset ovat liian pieniä ymmärtämään pikkuisen pennun haavoittuvuutta.
Papillonit ovat viehättäviä, huvittavia ja iloisia seuralaisia, ja koska ne ovat älykkäitä ja miellytämis haluisia, ne voidaan helposti kouluttaa talon tavoille. Jotkut papillonit pitävät haukkumisesta, ja kuten muidenkin pienten rotujen kanssa, sisäsiistiksi oppiminen saattaa kestää kauemmin kuin isommalla koiralla.
Tottelevaisuuskoulutus on hyväksi kaikille papilloneille, koska se saattaa olla arvokas apu mahdollisen itsepäisyyden voittamisessa ja siinä, ettei tätä ihastuttavaa perheenjäsentä hemmoteltaisi piloille!
TERVEYS
Papillon on tunnettu terveenä ja pitkäikäisenä rotuna. Useimmat säilyvät vilkkaina ja nuorekkaina toiselle kymmenelle asti. Vaikkakin niillä on vain vähän perinnöllisiä/synnynnäisiä sairauksia, tyypillisiä pienten rotujen ongelmia (kuten patella luxatio eli polvilumpion sijoiltaan meno, "avoin" aukile tai purentavikaa) saattaa esiintyä. PRA (etenevä verkkokalvon surkastuma, joka johtaa sokeuteen) on perinnöllinen monien rotujen silmäsairaus, jota on viime aikoina löydetty papilloneistakin. Tunnolliset kasvattajat tarkistuttavat siitoskoiriensa silmät ja polvet, ja käyttävät jalostukseen vain terveitä yksilöitä.
PENNUN HANKKIMINEN
Viisas pennunostaja haluaa terveen ja iloisen koiran, jonka luonne sopii hänelle parhaiten. Yritä olla joustava koiran koon, sukupuolen, värin ja jopa iän kanssa. Juuri sinulle sopivan koiran löytäminen on tärkeämpää. Älä ole malttamaton. Monilla papillon kasvattajilla on jonotuslistat, ja unelmiesi koira ei ole ovellasi vielä ensi viikolla. Vastuuntuntoiset kasvattajat (ja muunlaisten kanssahan et halua olla tekemisissäkään?) kyselevät sinulta kysymyksiä ennen kuin suostuvat myymään sinulle koiriaan. Valistunut pennunostaja ei loukkaannu tästä, tietäen että sellaista kasvattajaa on syytä välttää, joka on kiinnostunut ainoastaan kaupankäynnistä!
Suomeksi kääntänyt ja Suomen oloihin osaksi soveltanut Marja Uotila (Beverly Millerin luvalla).
Copyright 1996-1999 Beverly Miller, bmiller@boisestate.edu
Jos haluat tietää enemmän, katso "Linkit" sivulta lisätietoa (esim. Papillon ja phalèneyhdistyksen kotisivuilta), tai kysy minulta sähköpostitse!