Järin Möyremä eli Murder In Art -mies Tomi Kankainen siirtyy ajassa ja ulottuvuudessa pois 2000-luvulta ja tästä todellisuudesta. J.R.R. Tolkienin maailmoista jo nimensäkin mukaisesti ammentava keskiaikais-fantasiamainen doomrock nojaa saatekirjeen mukaan musiikillisesti 80-lukulaiseen Bathoryyn tummanpuhuvine seuralaisineen. Itselle mieleen tulee ajoittain länsinaapurin ehdoton doom-päällikkö Candlemass, varsinkin näiden ensimmäinen levy Epicus Doomicus Metallicus, vaikka JM ei aivan samantasoiseen suoritukseen vielä ylläkään. Tomi Kankaisen laulussa oma korvani kuulee aimo annoksen Timo Rautiaista, ehkä siksi että mies laulaa selkeän melodisesti vanhan koulun tyyliin. Ja vieläpä ihan osaavasti. Taustaörähtelijä Mikko Nurmen panos tuo musiikkiin miehistä ulottuvuutta, mutta hirviömäisyydessään myös väistämättömän huumoriaspektin. Sama vaikutus on myös ajoittain korniuden puolelle lipsahtavilla miekkailupainotteisilla sanoituksilla.

Doomahtavaksi musiikiksi tempo säilyy aivan siedettävällä keskitasolla, mutta esimerkiksi temponvaihteluita ei yllättäen käytetä. Biisit on sävelletty ajatuksella ja asiaankuuluvalla melodiatajulla, ja soitettukin kohtalaisen tyylikkäästi vakaalla kädellä. Kankainen on selvästi myös ajatellut kokonaisuutta sijoittamalla akustisen Varjo lähestyy -välisoiton jaksottamaan puolituntista levyä. Soundipolitiikka on tietenkin mitä on, mutta jos kuunnellaan vaikkapa Cathedralin ensimmäistä levyä, niin tuskinpa siitäkään minään Hi-Fi -merkkipaaluna voidaan puhua. Sinällään demosoundit eivät haittaa, koska biiseistä saa kuitenkin sen kuvan, että asianmukaisesti edes pienellä rahalla tuotettuna niistä saisi vallan mainiota kamaa aikaiseksi. Pienten piirien musiikiksi Järin Möyremä luultavasti valitsemallaan linjalla jää, mutta suomenkielisen metallin nousuun se tuo tervetullutta fantasiamieltä ja tuoretta perinteikkyyttä.

Kimmo K. Koskinen, Rockmusica.net, 29-05-2003