Jos omaa keskimääräistä järvisimpukkaa suuremman älykkyysosamäärän, eikä ole elänyt viime vuosia tynnyrissä tahi muussa vastaavassa paikassa, ei pitäisi olla epäselvää mistä Möyremä on nimensä napannut. Tuo tieto synnyttää luonnostaan odotuksen powermetalliksi kutsutusta ilmaisusta, mutta voi sitä hölmistyksen määrää kun korville raikaa jotensakin Timo Rautiaisen poppoon mieleen tuovaa metallia. Idea bändillä on vähintäänkin kelvollinen, samoin biiseissä on selkeitä nyansseja ja hyviä melodioita. Huonot soundit ja monotonisuus kuitenkin heikentävät kuunneltavuutta. Varsinkin kitarat on soitettu hyvin yksinkertaisesti, miltei Black Sabbath -henkisesti. Sille osastolle olisi toivottavaa saada hieman lisää paksuutta ja ulosantia. Saman voi todeta myös rumpujen osalta. Sovitusten kanssa on tehtävä vielä paljon työtä, mutta lopputuloksesta voi tulla hyvinkin onnistunut. Jos bändi siis suuntaa kotistudiosta ihan oikeaan studioon. Levy-yhtiötä lähestyessä demo on liian pitkä, studiodemoksi sen sijaan juuri sopiva. Kunniamaininta loistavista lyriikoista, niissä on todellista runoutta!

Antti Huttunen, Inferno magazine #10