Järin Möyremä. Siinä ainakin lemmon hyvä nimi bändille. Nimihän viittaa Tolkienin Keski-Maahan ja sama tunnelma jatkuu kansitaiteessa sekä osittain sanoituksissa. Itse musiikki ei ole pelkästään sinfonista fantasiametallia, vaan vahvasti wanhan koulukunnan makuista, simppeliä suomenkielistä heavy metallia, josta henkii eeppinen ja jylhä ote - suuntaviivaa antaa esimerkiksi jo saatekirjeessä mainittu Bathory. Järin Möyremä on Morningstar- ja Murder In Art -bändeissä vaikuttaneen Tomi Kankaisen hengentuote, mies vastaa lauluista, soitosta, sävellyksistä, sanoituksista ja sovituksista - vain rummuissa ja murinoissa on mies joutunut turvautumaan vieraileviin tähtiin. Tempo pidetään läpi tämän kuusi kappaletta sisältävän demon hitaana ja keskitempoisena, jota lyijynraskaat riffit ja yksinkertaiset syntikat ja lead-kitarat tukevat. Laulut ovat pääosin puhdasta ja kaihomielistä maalailua, jossa on kyllä kantavuutta ja tunnelmaa, mutta pidemmän päälle käy tämä tyyli kyllästyttämään - muutama Quorthonmainen repäisy ei olisi ollut pahitteeksi. No, onneksi pääosin taustalla pysyvät murahdukset piristävät laulupuolta. Ja mitä sanoituksiin tulee - no, ei mitään elämää suurempaa, mutta tähän konseptiin sopivat. Levyn katkaisee neljäs biisi, "Varjo Lähestyy", joka fiilistelee syntikoilla ja akustisilla kitaroilla lopun ajan tunnelmia - näppärä ratkaisu muuten tasapaksun materiaalin keskellä. Raskasta ja suomenkielistä metallia. Tietenkin tässä kohtaa pakostikin yrittää vetää yhtymäviivoja tänä päivänä suosittuihin suomenkielisiin metalliyhtyeisiin ja ei käy kieltäminen, etteikö joskus Järin Möyremässä maistuisi Lyijykomppania tai jopa Mana Mana. Mutta näiden bändien mainitseminen vain osoittaa, että tässä liikutaan wanhan koulukunnan tunnelmissa ja täten "Tuhon Aikaa" voidaan pitää onnistuneena demona: ei suurempia hittibiisejä, mutta kautta rantain sotavasaran lailla kallot murskaavaa moukarointia.

4/5 Klemi, 18.01.2003 Imperiumi