HULLUUTEEN TAI PERIKATOON

Kylmän seinän väliin mahtuu rotta poikineen
Niiden sieltä käsin on helppo meitä ryöstää
Kattoparrut kauan sitten suojaa varmaan toi
Silloin satoikin vain harvoin
Nyt ei muuta saadakaan
Vettä kaatamalla vihmoo
Jumalat on vihoissaan

Tunnen nahoissani voimat
Jotka meitä koettelee
Myrsky hetkeksi vain laantuu
Alkaakseen uudelleen

Ei mitään rajaa
Ne meidät ajaa
Hulluuteen tai perikatoon

Haudattuna majan alle uneen ikuiseen
Kylänvanhin seuraa kuinka selviämme
Kirottu se päivä jolloin hänet tuoni vei
Siitä alkoi tämä vitsaus
Jota loppumaan ei saa
Päivä päivän jälkeen
Painajaista jatkuvaa

Katson ylös pilvimuuriin
Kuin porttiin viimeiseen
Vajoan vailla voimaa
Maahan mutaiseen

Taas uusi uhri
Puolesta muiden
Käy alttarille kohti varmaa kuolemaa…