NWOBHM-pohjaista musisointia tarjolla! Tinkimättömällä asenteella soittava äänekoskelainen Heathen Hoof luottaa ilmaisuissaan alavireessä juntattuun kitaratyöskentelyyn ja vahvasti Cloven Hoofilta kuulostavaan asenteikkaaseen laulantaan. Bändin asenne pääsee hyvin oikeuksiinsa Demo 2004 -promolla. Orkesterin soundi on vahvasti old school-henkinen, ja siihen on otettu mausteeksi Paul Di'Annon aikaisia Iron Maiden -vaikutteisia kitaramelodioita, mutta kokonaisuutena bändin runttaava tyyli kuulostaa silti sopivan omaperäiseltä. Lisää särmää musiikkiin tuovat asennetta uhkuvat lauluosuudet, jotka rupisen karhealla toteutuksella tuovat musiikkiin roppakaupalla luonnetta. Bändin voimahahmo Ari Honkonen, joka tunnetaan myös Morningstarista ja Minotaurista on saanut työstettyä promolle tasaisen, vanhalta rupiselta brittiheavyltä kuulostavan kokonaisuuden, jonka biisimateriaali on läpeensä laadukasta. Heathen Hoof hoitaa asiansa kaunistelematta ja valtavirtoja kosiskelematta. Bändin materiaali on selvästi suunnattu vanhan liiton diggareille, Cloven Hoof, Satan ja Angel Witch kunniaan. Ne, jotka eivät tiedä mitä NWOBHM tarkoittaa, niin kipin kapin ottamaan asiasta selvää! 4+ Olli Rinnekangas, Imperiumi Aikakoneella 80-luvulle! Morningstar/Minotauri-mies Ari Honkoselta eivät bändit lopu, ja tällä kertaa miehen sävellyskynästä on irronnut perinteistä NWOBHM-nostalgisointia. Kyseessä ei siis ole mitään herkistely-heviä, vaan riffivoittoista rehaamista, jota tasapainotetaan tyylikkäästi Iron Maideniin viittaavilla melodisilla väliosioilla. Ainoastaan laulaja jää mietityttämään; miehen äijämäinen urahtelu on tietenkin hyvä keino erottua, mutta joissakin tunteikkaimmissa kohdissa menee homma jo (tahattoman?) komiikan puolelle. Eli petrausta sille osastolle tai sitten musiikkia vieläkin railakkaammaksi. Nyt ristiriita särähtää korvaan, vaikka muuten kelpo kamaa Heathen Hoof onkin. Inferno #24 Forget about 2004 and think 1982! HEATHEN HOOF is back with four smashing songs that has a scent of, no stinks NWOBHM. Everything characteristic is here, guitars to kill for, and a small flirt with the powers of evil. The riff of "F.W.O.D” (Finnish Vikings of Death) could make Steve Harris & Co. cry over the fact that they didn't conceive it first. "Modern Inquisition” sounds like WITCHFYNDE meets WITCHFINDER GENERAL both musically and lyrically. Vocals-wise Mikko Nurmi is neither Chalky White, Harry Harrison or Zeeb Parkes but a huskier variety. The ending isn't entirely British, "The Dying Soldier” is inspired by Johan Ludvig Runeberg´s "Kuoleva Soturi”. But don't start thinking it's paced to Finnish humppa! Where is the contract? This is what the masses need and want. Miggo, Metal-only