14.7.2001

Toijala, Valkeakoski, Kylmäkoski, Viiala, Lempäälä, Pirkkala, Tampere

Kesän ensimmäinen kunnon ns. Chaseday

Whale's mouth??? Overshooting top

  • Klo. 12 vedän unta palloon kun puhelin alkaa soida. Herään...onneksi (!), löydän puhelimen sekä onnistun jopa vastaamaan siihen.... Ollihan se siellä soittelee Valkeakoskelta ja kyselee, että missä mennään. No, kerron missä mennään ja hämmästys on suuri (ei vähiten minun puoleltani), kun Olli kertoo että meneillään on kesän paras myteri ja samaan hengen vetoon ihmettelee, että mitä ihmettä minä teen nukkumassa.... Tänä "aamuna" saavat aamukahvit odottaa, heitän vaatteet niskaan ja ryntään autolle!!!

    Ensimmäinen stoppi oli bussipysäkillä Metsäkansassa Valkeakoskella ja on kyllä sanottava, että voisi se päivä huonomminkin alkaa... Sillä idässä Valkeakosken päällä oli ukkospilvi, suoraan päällä sen alasin ja Mammatus pilviä sekä lounaasta oli tulossa uusi ukkossolu ja sadetta. Otin muutaman kuvan Mammatuksista sekä seurasin hetken lounaasta lähestyvää salmointia, kunnes päätin häipyä pois sateen tieltä ja otin suunnan kohti etelää. Ensin U-käännös Ilolan maatila matkailun kohdalla ja nokka kohti Konhon liittymää ja moottori tietä. Melkein saman tien rankka sade rupesikin piiskamaan maisemaa ja ohittaessani Toijalaa salamat välkkyivät tien vasemmalla Rauttunniemen ja Rauttunselän yläpuolella. Sitten pois moottoritieltä ja parkkiin "Päivölän peltoaukealle" Valkeakoskella. Suoraan edessä kohosi pystysuorana taivaisiin ukkossolu, joka oli tuottanut äskeiset salamat ja lounaasta lähestyi yhä lisää salamointia. Tässä vaiheessa taisin olla kahden lähekkäin olevan ja salamoivan solun välissä, sillä lähellä pohjoisessa / koillisessa satoi ja jyrisi, kun taas lounaassa satoi ja salamoi, mutta juuri kohdallani oli kuitenkin sateetonta ja tarkka rajaiset pilven pohjat kiehuivat erittäin julman näköisesti. Toijalasta päin nimittäin lähestyi jonkinlainen pieni vyörypilven poikanen, jonka yhteydessä riekaleet kurottelivat kohti maanpintaan. Kun vastaavasti kolmostiellä ja Valkeakoskella päin pilven alapinta oli kuin pienten tummien rakkuloiden peitossa ja kun tie sattui nousemaan sinne päin. Näytti kuin tie oli noussut ja kulkenut suoraan jonkin pedon kitaa. Vyörypilven tultua kohdalle oli vuorossa taas yksi rankkasade ja hieman salamointia. Hetken aikaa istuin autossa katselin tilanteen kehittymistä, kunnes päätin käydä Viidennumerolla (noin 1 km päässä) vilkaisemassa miltä maailma näytti sieltä katsottuna. Päästyä kolmostielle ja Viidennumerolle viettävälle järven keskellä kulkevalle kannakselle oli vuorossa vaistomainen vilkaisu vasemmalle eikä näkymä ollut lainkaan huono. Sillä lännessä, jossain urjalan tienoilla taivas näytti jälleen kukkivan. Mukana näytti olevan ainakin yksi täysin kehittynyt ja melko hyvän näköinen ukkospilvi. Suunnistin takaisin Toijalaan ja bensa-asemalle.

    Bensa-asemalla käynnin jälkeen päätin ajella Urjalaan päin katsomaan, josko Viidennumerolla näkemistäni soluista tulisi jotain ja josko ne liikkuisivat minun kantomatkani ulottuviin. Ajaessani läpi Toijalan ja kohti Kylmäkoskea näytti siltä kuin kohdalle olisi tullut taas uusi ukkossolu, sillä salamointi näytti jälleen kiihtyvän. Hieman Toijalan jälkeen pysähdyin Sontulan peltoaukeille katselemaan noita lännessä (?) kohoavia ukkossoluja sekä ihailemaan päivän toisia Mammatus pilviä, jotka tällä kertaa syntyivät parhaillaan Toijalan päällä ukkostavan pilven alasimeen. Lännessä kohosi nyt hyvinkin yli puolen kymmentä Cumulunimbus pilveä, joista parilla oli alasin (Incus), kun muut olivat vielä Calvus vaiheessa. Alasinpilvistä suurempi näytti varsin mielenkiintoiselta. Pilvi oli varsin pitkä, sen sivussa näytti kasvavan vinoja torneja, mutta alasin ei näyttänyt hyvältä...ainakaan vielä, sillä se oli lähinnä pieni huntuinen nysä. Päätin ajella lähemmäksi Kylmäkoskea katsomaan josko pilvi näyttäisi sieltä paremmalta ja lähes saman tien kun olin päässyt liikkeelle ja Turun tielle, pilvi muuttui. Alasin muuttui hyvin kiinteäksi (cumuliform) JA pilven etuosaan kohosi komea ns. over shooting top. Merkkinä poikkeuksellisen voimakkaasta nousuvirtauksesta, joka saa osan pilvestä nousemaan stratosfäärin puolelle. Pari kilometriä Kylmäkoskelle päin, PITKÄ kirous huonosta reittivalinnasta ja U-käännös Viialaan päin. Viialan kohdalla jouduin jälleen hetki sitten Toijalan yläpuolella takoneen ukkospilven alle ja taas oli edessä rankkasadetta sekä salamoita. Samoihin aikoihin pilvi kehitti uuden komean over shooting topin ja Olli Haukkovaara sai minut puhelimitse vakuuttumaan siitä, että monster oli kantomatkan päässä. Eli kiireeni vain yltyi...

    Ennen Lempäälään suunnistamista otin pilvestä muutaman kuvan Valkeakosken ja Toijalan väliltä sekä huomasin, että nyt pilven etupuolelle oli ehkä kehittymässä uusi solu. Saapuessani Lempäälään tuo uusi solu oli jo kehittynyt komeaksi alasinpilveksi, kun itse jahdattava monsteri oli edelleen TODELLA voimakkaan näköinen kiinteine alasimineen! Muutama kuva taas yhdeltä peltoaukeamalta sekä havainto kolmannesta komeasta alasinpilvestä, joka edellä mainituista vain hieman vasemmalle. Ajoin läpi Lempäälän keskustan, jonka jälkeen suuntasin Pirkkalaan. Lähes koko etapin ajan pilvi näkyi joko suoraan edessä tai vasemmalla sekä ennenkaikkea, se pysytteli EDELLEEN todella rajun näköisenä. Nyt olin jo niin lähellä, että pilven tumma alaosa oli näkyvissä sekä pystyin näkemään kuinka pilven alasin pullisteli pahaenteisesti alaspäin ja sivuille. Ehdottomasti kesän ilkeimmän näköinen tapaus! :-) Puhelu Ollille sai minun ottamaan suunnan kohti Rajasalmen siltaa Pirkkalassa. Kuitenkin vielä Pirkkalan lentoaseman risteystä tuli eteen lentokoneiden varalaskupaikka (ilmeisesti...), jonka alkupäässä oli pieni lampi suoraan monsterin nousuvirtauksen kohdalla. Pieni varmistus ettei ketään tullut takaa, kova jarrutus ja auto parkkiin tien sivuun. Siitä sitten juosten lammen kohdalle, josta oli upea näkymä pilven etupuolelle. Alhaalla oli siis tuo pieni, sen yläpuolella hieman metsää ja niiden yläpuolella olikin sitten jo monsterin nousuvirtaus torni! Otin tilanteesta pari kuvaa, sitten juoksujalkaa autolle ja kaasua. Ennen Rajasalmen parkkista pysähdyin vielä kerran ottamaan muutaman kuvan pilvestä ja sitten olikin patikointi parkkikselta sillalle, jossa Haukkovaaran Olli jo odottelikin. Päästessäni sillalle pilvi oli jo menettänyt "killer lookkinsa", mutta näytti edelleen ihan suht. hyvältä. Vasemmalla näkyi sateeton alue pilven alapuolella ja siitä hieman oikealle melko tarkkarajainen tuulen vaikutuksesta vino sade seinämä. Seuraavaksi monsteri peittyi pienten alapilvien taakse ja havainnointi kävi mahdottomaksi. Kun alapilvien tulva lopulta hellitti oli monsteri menettänyt dynaamisen ulkomuotonsa kokonaan ja muuttunut lähinnä kokoelmaksi toisissaan kiinnin olevia konvektio soluja.

    Seuranneen kahvitauon aikana paikalle ilmestyivät myös myrskybongarit; Jori Hämäläinen ja Timo Leponiemi, sekä päivän kolmannet Mammatuspilvet! Kyseiset mammatukset synnytti ukkosolu, joka Lempäälässä ollessani oli näkynyt jo hiipuneen monster pilven vasemmalla (lounais) puolella. Hieman tämän jälkeen tuli lounaasta/lännestä näkyviin jälleen uusi ukkossolu ja neljännet (!) mammatukset, joita sitten porukalla ihailimme. Kaiken kaikkiaan sillalta oli varsin hyvät näkymät, mutta se että saatoimme nähdä niin monet mammatukset tarkoitti vain yhtä asiaa.... Nimittäin sitä, että ko. rajuilmojen keskukset olivat kaukana meidän etelä puolella. No mammatukset olivat nättejä ja olihan se toki kiva tavata myös muita bongareita pitkästä aikaa! :-) Sitten olikin aika suunnata kohti kotia ja ruoka kauppaa. Matkan aikana näin vielä muutamia kaukaisia ukkospilviä, mutta arvelin niiden olevan aivan liian kaukana, joten en lähtenyt perään ja sitä paitsi, nälkä kurni jo aika pahasti. Olinhan ollut liikkeessä nyt noin 5 tuntia ja aamukahvitkin tuli juotua vasta Rajasalmen sillalla. ;-) Kotiin päästyäni kello oli noin 17.00.

    Myöhemmin illalla lähdin vielä käymään mökillä Valkeakoskella ja sain seurata kuinka selkeälle taivaalle kauas luoteessa / pohjoisessa alkoi 21 ja 22 välillä kasvaa alasinpilviä. Pilvistä lähimmän (ja massiivisimman) päällä näkyi parin kymmenen minuutin aikana useita over shooting toppeja sekä juuri ennen kuin pilvi näytti rupeavan hiipumaan, sen alasimen yläpuolelle muodostui lähes viideksi minuutiksi ISO kupoli (over shooting top). Siinä vaiheessa näytti siltä kuin tuolla kaukana pohjoisessa olisi käynnissä oikein kunnon myräkkä, mutta kun kotiin päästyä etsin netistä vititeitä tuosta pilvestä. En niitä juurikaan löytänyt. No, ainakin minulla pitäisi olla kuvat todisteena tuosta melko isosta over shooting topista....

    Muiden havaintoja:

  • Timo Leponiemi

    Arvosana

  • Päivä oli täynnä upeita uhkaavan näköisiä pilviä sekä aitoa chaseday tunnelmaa. Hieno kokemus!

    Season 2001

  • Myrskykeskuksen etusivulle


    Kommentteja ja parannus ehdotuksia otetaan vastaan....

    tom.eklund@pp2.inet.fi