Mussuprosessi

Viimevuotista hyväntekeväisyyttä

On ollut niin kamala kiire koko vuoden, että en ole ehtinyt näitä Mummunmussu-juttuja tekemään kuin ihan minimaalisesti. Katsotaan, löytyykö jatkossa enemmän aikaa.

Viimekesäisistä projekteista tekee mieli kertoa sen verran, että täällä meillä Iisalmessa oli Radiolähetystyötä tekevän Sansan kesäpäivät kesäkuussa. Sain idean hakea Lähetyskirpusta pikkutyttöjen mekkoja ja tuunata ne kesäpäivillä myytäväksi. Hinta oli halpa, mutta kuitenkin moninkertainen siihen verraten, mitä niistä olisi kirppiksellä saanut. Myyntimenestyskin oli odottamaton, minun piti toisena päivänä hakea "omia" mekkoja hallista ja myydä nekin. Taloudellisesti oikeastaan siis itse menetin, mutta ehkä mainosarvo korvaa tappion. Joka tapauksessa sain tosi hyvän mielen kampanjastani - ja se kai se on pääasia!

Tässä kuvia tuunauksista, sekä edestä että takaa.

Ja tässä vielä kuva tekijästä myyntihommissa...

Lisää Prinsessoita

Lähetyskirppuun oli joku ystävällinen 'sielu' jättänyt minulle laatikollise sekalaista materiaalia. Prinsessainnossani katsoin kankaita 'sillä silmällä'. Ja löytyihän sieltä!

Tämä mekko inspiroitui harmahtavanlilasta taftinpalasesta. Tafti kun on ihanteellista leveisiin helmoihin. Värin kanssa passasi ruusukuviollinen puuvilla, jota oli yksi pitkä suikale ja palanen, jonka reunassa oli kuminauha. Kuminauhapalanen halusi hihoiksi. Tosin minun olisi kannattanut purkaa koko kuminauha pois ja laittaa uusi - olisin päässyt paljon pienemmällä työllä - mutta en minä taida koskaan sitä oppia.Hyvät hihoista näinkin tuli. Pitkästä palasta tuli salsahelma ja muut osat tilkuista. Vyö on verhopitsiä ja reunan koristenauha vanhaa varastoa. Koska kankaan kuviointi oli niin huomiota herättävä, piti koristeiden olla vastaavasti neutraaleja.

Tässä koko lopputulos - ensin edestä ja sitten takaa.

Toista mekkoa ajattelin Irenelle, kun hänen lempivärinsä on keltainen. Valitettavasti tyttö oli kuitenkin jo isompi kuin mekko. Täytyy tehdä Irenelle toinen keltainen.

Tässä on käytetty kolmenlaisia kankaanpaloja, joista mitkään eivät olleet kovin suuria: suurimmat noin 35x40 cm ja noin 13x80 tai 13x50 cm suikaleita, jotain kiiltäväpintaista melko tukevaa keinokuitukangasta.

Kellohihat ja helman volangit kukikasta kangasta. Vyön rusetti luonnonvalkoista sifonkia.

Miehusta Jacquard-kuvioista - kirjailut peittämään jatkopalojen poikkiliitosta.

Tähän mekkoon piti laittaa myös vuori ja kovikenauha vuorin helmaan, rimpsun yläpuolelle. Lopputulos muistuttaa krinoliinia, ja sen vuoksi mekossa on ikään kuin kasvunvaraa. Myös vyö toimii kasvunvarana, koska sen voi sitoa joko miehustan tai helman päälle. Lopuksi koko komeus täydessä loistossaan.

Prinsessoita

Olen pitkään haaveillut prinsessamekkojen ompelemisesta, ja nyt vihdoin on aikaa siihen ryhtyä.

Tuloksena oli yksi prinsessamekko yhdestä verhosta - siis kaksi kappaletta prinsessamekkoja. Kuvassa ensiksi pienempi edestä ja takaa...

...sitten isompi edestä ja takaa.

...ja vielä kuva molempien yläosasta.

Mielestäni prinsessamekossa kuuluu olla kapea vyötärö ja leveä helma. Vyötärön saa itsekullekin prinsessalle sopivaksi vyöllä. Helma onkin sitten konstikkaampi juttu. Näissä mekoissa - kun materiaali on melko topakkaa puuvillakangasta - poimutettu helma jonkin verran leviää luonnostaan, mutta ei kuitenkaan riittävästi. Siksi olen laittanut helmaan vuorin, jossa on kahdessa kohtaa poikittainen tukinauha. Ilman prinsessaa tulos vaikuttaa onnistuneelta - todennäköisesti se on sitä prinsessan päälläkin.

Pääsiäiseksi tipun väristä

Pääsiäinen kerkesi olla ja mennä - mutta kerkesin minäkin muutaman pääsiäismussun ommella!

Nämä kaksi mekonhelmaa ovat samaa voilee-tyyppistä puuvilla/ polyesteriruutukangasta, jostain lahjaksi saatu palanen. Yksivuotiaalle sopivan liivimekon miehusta on valkoinen ja siinä on käsin painettu "onnenlintu". Kaksivuotiaan mekon miehustan etuosa on tehty puuvillanenäliinasta. Sen väri kun sattui olemaan juuri passeli keltaiselle kankaalle. Molempien mekkojen miehusta on ommeltu pussiin kaksinkertaiseksi, koska kankaat olivat niin ohuita, että ajattelin niiden kaipaavan vahvistusta.

Vielä "tipumpi" on tämä kokonaisuus: kolmevuotiaan essumekko ja mamelukit (puuvillaisesta miesten paidasta).

Pienelle tytölle

Sain alkuviikosta mekkotilauksen tammikuussa syntyneelle tyttövauvalle. Samaan satsiin pyydettiin myssyä ja röyhelöpöksyjä. Mekko ja myssy ovat tässä.

En tehnyt ihan pientä, kun ajattelin, että kesä on tulossa ja silloinhan tämmöistä asua tarvitaan. Pituutta mekolla on 40cm, levennysvaraa kainalolaskoksissa. Myssynkin pitäisi sopia sekä vähän pienempään että vähän isompaan päähän, kun siinä on kiristysnauha otsalla.Kangas ja brodyyri näkyvät alla olevissa kuvissa paremmin.

Pöksyt ovat ihka ensimmäiset tekemäni. Saa nähdä, millaiset nämä ovat käytössä. Minun sovitusnukkeni kun ei ole ihan oikean vauvan mallinen.

Isommille tytöille

Tässä on kuvia muutamasta isommasta mekosta, oikeastaan tilauksesta tehtyjä.

Mallina minulla oli tämä mekko ja mittana Katariina, joka täyttää kohtapuoleen viisi vuotta.

Tulokset tässä:

Ylemmän värit näkyvät tässä...

...ja alemman tässä.

Molemmissa on napitus takana helmaan asti. Materiaalina on puuvilla; essu vain on puuvilla-polyesterisekoitetta. Ylemmässä mallissa on vielä lisävarusteena vyö. Pituutta molemmilla mekoilla on 70cm, ympärysmittakin on melkein sama, ylemmässä 64cm, alemmassa 62cm. Pituus oli Katariinalle puolipohkeeseen.

Yhteen vielä isompaan löytyi kankaat, helma viskoosi-polyamidi sekoitetta luultavasti, koska väri tarttui yllättävän hyvin (viskoosia jokatapauksessa painosta päätellen).Essu ja miehusta ovat pussilakanapuuvillaa, joka väriltään oli ihan nappiin helman kanssa. ongelmana on vain se, että kangas oli jokseenkin pehmeää, niin että kestäminen huolestuttaa minua hiukan. Toisaalta miehusta ei joudu kovin suurelle rasitukselle ja sitä paitsi se on kaksinkertainen, pussiin ommeltu - kuten kaikissa muissakin tämän mallisissa mekoissa.Tämän mekon pituus on 83cm ja ympärys 66cm; Katariinalle tämä ylsi nilkkaan.

Näperryksiä

Esittelenpä taas uusia tekeleitäni.

Marjapuuronpunaisia...

...on edelleen syntynyt. Tässä yksi.

Kukikas mekko...

...on tehty 'lahjapaidasta'. Kaulus on mummulan kätköistä löytyneestä vanhasta kauluksesta muokattu, kangas on kovin toisenlaista kuin nykyiset kankaat, mutta sopii kokonaisuuteen todella mainiosti. Mekossa on lisäksi sen alkuperäisestä kauluksesta tehty 'tamppi'. Noin kaksivuotiaalle sopiva.

Vihreä essumekko...

...on myös 'lahjapaidasta' tehty. Raikkaat värit ja raikasta viskoosia. Valkoiset pitsit antavat vähän "romanttisuutta". Koko vuodesta puoleentoista.

Ja vielä sinistäkin...

...olen ommellut.

Tämän mekon miehusta on kirppariliina, painettu puuvillainen, johon on virkattu reunapitsi. Helmaosa on viskoosisekoitetta; painavaa ja kauniisti laskeutuvaa. Niskassa napitus.Tämä mekko on isolle tytölle - ehkä 5-vuotiaalle - sopiva.

Helmaan ompelin koristeraidan pituutta jatkamaan, kun yltiöpäisyyksissäni ensin leikata 'hurrautin' mekon liian lyhyeksi.

Pitkästä aikaa

Onhan aikaa vierähtänyt viimeisestä prosessikirjoittelusta. Ei ompeluakaan ole kauhean runsaasti ollut. Nyt otin itseäni niskasta kiinni.

Jokunen viikko sitten yllätyin iloisesti, kun yksi ihan tuiki tuntematon Teija otti yhteyttä ja halusi lähettää R-kirjan ilmaiskuljetuksessa minulle käytettyjä miesten- ja naistenkin - paitoja.

Tässä niistä tehty ensimmäinen essumekko. Kaksi - kolmivuotiaan kokoa. Puna-valkoviiruista puuvillaa - väritys menee näköjään sekaisin tämä tyyppisistä kankaista otetuissa kuvissa. Reilu tasku, huivi ja somisteena valkoista kapeaa pitsiä. Nätti tuli ja sopii moneen menoon.

Tässä mekossa on helma lähetyksessä olleen valkoisen paidan hihoista. Jätin sen kaarevaksi, kun malli sopi niin nätisti miehustaan. Koristenauhaa laitoin helmaan, että vältyin hankalalta päärmäämiseltä. Miehusta on joskus kirppikseltä ostettu kankaanpalanen, jossa oleva kukkakranssi viehätti minua. Eteen piti ommella hiuslaskoksia, että taakse jäi vetoketjuvara. Materiaali puuvillaa, voi pestä millaisessa lämpötilassa vain. Kaksi-kolmivuotiaalle tämäkin kesäjuhliin ja helteellä käytettäväksi.

Omista varastoista

Omia vanhojen paitojen varastoja siivoilin - aikamoiset määrät löytyy muinoin 'valkoisiksi' luokiteltuja paitoja ja paitapuseroita. Aikojen saatossa ne ovat kellastuneet - liekö polyesteri syypää? Valkoisiksi niitä ei kuitenkaan saa kloorillakaan. Niinpä liottelin muutamaa paitaa punaisessa väriliemessä. Väri oli vanhaa, eikä siinä varmaan ollut riittävästi ytyä -vaikka eiväthän polyesterisekoitteet kirkasta väriä saakkaan. Joka tapauksessa tuloksena oli kolmea erilaista vaaleanpunaista sävyä (kahdesta olen ehtinyt ommella). Hiukan sävyerot näkyvät kuvissakin.

Vasemmalla puolitoistavuotiaalle; oikealla kolmevuotiaalle.

Yksityiskohtia molemmista.

Ja pisteeksi ii:n päälle, vielä yksi ensimekko.

Muutos

Iiriksen äiti ei tykännyt isoruusuisesta miehustakankaasta, joten vaihdettiin pikkukukkaista tilalle. Tosi vaikeaa oli löytää sävyyn sopivaa kangasta. Tällainen mekosta lopuksi tuli. Väri on huikan enemmän vanhaa roosaa kuin tuossa kuvassa. Nättihän tämäkin on, mutta minun makuuni alkuperäisessä oli 'sitä jotakin', joka tästä uudesta nyt puuttuu!

Tilauksesta

Sain tänä aamuna valmiiksi kolmen 'setin' tilaustyön. Yksi mekko, pusero ja hattu 5-vuotiaalle Essille ja sama satsi kahdelle 1-vuotiaalle, Anniinalle ja Iirikselle. Kaksi tytöistä on sisaruksia ja kolmas on serkku; tarkoitus oli siis saada kaikista yhteensopivia.- Voitte varmaan arvata kuka on serkku!

Prinsessainen olisi ollut 5-vuotiaan mieleen, vaaleanpunaista ja pitsiä ja ruusu hattuun. Taskuja myös toivottiin. Nämä nyt ovat vähän semmoista 'Pieni talo preerialla'-tyyliä. Toivottavasti silti miellyttää.

Kaikki ovat puuvillaisia, luullakseni vain essuissa on vähän viskoosia kiiltoa antamassa. Kaikki mekot voi pestä 60*C:ssa ja puserot myös 90*C:ssa. Kaikkien mekkojen liiviosat ovat pussiinommellut vuoripuuvillan kanssa. Kaikissa on takana helman yläosaan ulottuva napitus.

Essin mekko: Valitettavasti vaaleanpunaista ei ollut riittävän isoa määrää. Minusta tuo punertavan hiekan ruskea on kuitenkin tosi kaunis, se omn aikaisemmin palvellut sisareni kesähameena. Liiviosa on jostain tulleesta palasta, ruudutus sointui niin kauniisti helman väriin. Vaaleanpunaisen puutetta korvaamaan panin helmaan koristenauhaa, joka minulla on ollut iät ja ajat jemmassa. Samaan nauhaan ripustin pussukkataskun.

Anniinan mekko: Helmaksi löytyi pikkuruutuista beeigensävyistä flanellia paidasta, liiviosa samaa kangaspalaa. Essun pitsi oli välipitsiä, joten ompeluratkaisu on vähän erilainen - saattaapa olla nätimpikin - kuin tavallisesti.

Iiriksen mekko: Tähän löytyi vaaleanpunaista (ei pinkkiä, vaan mieluummin lohen sävyistä, oli toiveena), kirpparilta löydettyä puuvillajacquardia. Roosat ruusukankaan palaset halusivat ehdottomasti liiviosaksi.

Mummunmussupuseroita en ole ennen ommellutkaan. Nämä syntyivät valkoisista naisten puseroista. Essin puseroon meni yksi, pienille tytöille riitti yksi pusero yhteensä. No, oli alkuperäisten koossakin eroa. Essin hihat olivat valmiiksi sopivan kokoiset ja näköiset. Pienille tytöille rustasin oman maun mukaan. Kaulusratkaisut olivat myös erilaiset: Esille brodyyrireunus, Anniinalle pitsikaulus ja Iirikselle rusetti. Napitus on kaikissa puseroissa edessä.

Hatuissa oli pyrkimyksenä käyttää mekkojen tilkkuja - toisaalta yhtenäisyyden vuoksi, toisaalta siksi, että tilkut tulisivat käytetyiksi. Tulos tässä.

...ja lopuksi vielä ruusu!

Haalarihommia

Matkoilla käyn mikäli mahdollista kaikissa eteen osuvissa lastenvaateliikkeissä. Nyt sain uuden haalari-idean: kiinnitys laitetaankin taakse - ainakin ryömimisikäisille mainio juttu! Yläosana samassa haalarissa oli kaareva 'hinkseliosa'. Tietenkään yksityiskohdat eivät jääneet riittävän tarkasti mieleen, joten ompeluratkaisuja on mietittävä ja harjoiteltava. Ja haalaria pukkaa...

Mittamieheksi sain lomalla olevan Patrickin.

Miesväelle tuo takatasku on niin tärkeä - ja paremminhan tasku tietysti ryömiessä takaa näkyykin kuin edestä!

Tiplakasta puuvillaa. Taskuksi kirpparilta löytynyt käsin painettu kuva viljantähkistä ja ruiskaunokista; sai siis nimekseen Elonkorjuuhaalari. Takana yksi nappi. Puolivuotiaalle sopiva.

Käytössä pehmentynyttä käsinvärjättyä puuvillasatiinia. Uusi puuvillasatiini tuppaa usein olemaan pikkulastenvaatteiksi liian jäykkää ja kovaa. Kankaassa on jotain merielukkakuvioita, ja kun värikin on sinivihertävää, sai haalari nimen Merihaalari. Takana vetoketju. Tarkoitettu puolivuotiaalle, mutta lahkeissa on senverran pituutta, että saattaa mahtua vielä vuosikkaallekin.

Tämä on nimeltään Keväthaalari - värin mukaan. Kangas on peräisin sopivasti pehmeäksi pestystä puuvillapaidasta. Olalla on napit ja paidan napituslista on jätetty sivulle avattavaksi. Myös takatasku on paidan alkuperäinen - rintatasku siis. Koko riittänee yksivuotiaalle (mittamieshen pesti loppui, joten mummun on vähän arviokaupalla toimittava!)

Sinivalkoinen

Välillä muutakin kuin punaista. Puuvillainen helle- tai liivimekko. Essu on paitakangasta, jacquard-viiruista. Aika vanhanaikainen kokonaisuus!

Kesäisiä lisää

Toinenkin pompulikas. Ja vielä tulee yksi, löysin nimittäin palan samaa kangasta Lähetyskirpusta.

Tätä vadelmanpunaista oli ilo tehdä, kankaat eivät erikseen olleet oikein minkäännäköisiä, mutta yhdessä niistä kehkeytyi herkullinen koknaisuus. Materiaali on puuvillaa, essuna sateenvarjokuvioinen nenäliina./p>

Korjaustyö

Tähän vaaleanpunaiseen essun en ole ollut tyytyväinen (eikä ilmeisesti ole ollut kukaan muukaan, kun se ei ole maailmalle lähtenyt) ja niinpä laitoin siihen rimpsun helmaan. Nyt se sopii vähän isommalle tytölle ja on mielenkiintoisempikin, kun ei koskaan tiedä, kuka seläntakana kurkii...

...mutta onneksi Pikkukarhu rummuttaa yhä edelleen taskussa.

Lempimekko

Yhden pienen tytön äiti tilasi uuden mummunmussun, kun entinen oli käynyt pieneksi ja olisi ollut niin mieluinen pitää. Koko kolmevuotiaan ja väriksi mikä tahansa pastellisävy, pienikuvioinen. Tärkeää olivat kädentieröyhelöt ja pitsit niiden reunassa. Tässä toiveet nähtävillä.

... ja vieläkin kukkaisia

Vielä vain löytyy kukkakankaita. Toinen toistaan nätimpiä. Tässä taas yksi valmis.

Tämä essumekko on peräisin vanhanmalliseksi käyneestä viskoosipuserosta. Essuksi se rupesi melko mielellään.
Tämmöisen valuvan viskoosin kanssa pitää olla tosi tarkkana, että lankasuorat ovat kohdallaan - muuten virhe kertautuu ja vaate alkaa kiertää.

Käytin tässä valmiin napituksen hyväkseni, eikä sen lankasuora ihan täsmännyt, joten oikaisutyötä piti vähän tehdä. Lopputulos on ihan onnistunut. Kukkia vielä lähikuvassa.

Kukkaisia

Punaista ja kukkaista on ollut työn alla. Tässä muutama valmis.

Korjausprosessia nähtävillä.

Tämä essu on tehty viskoosikesämekosta. Pesin sen vasta ompelun jälkeen - ja kuinka ollakaan, entisen sauman kohdalle oli tullut pieniä reikiä. Eikä siinä sitten muu auttanut kuin tarttua neulaan ja lisätä kukkien määrää entisestään! Tästä kankaasta on tulossa toinenkin mekko, vähän isompi. Ja sitä paitsi 'tähteeksi' jäi vielä Ellille kesähame.

Seuraavien kahden mekon helma on ohutta englantilaista puuvillaa, luultavasti paitakangasta. Se on jo hameena hyvän tovin palvellut - ja pääsee siis jatkamaan entistä virkaansa!

Alemman punainen kangas on värjättyä, samoin ylemmän kukkakangas. Ylemmän essu puuvilla-polyesterisekoitetta. Applikaatiot ovat tyynyliinan koristeita.

Kevättä kohti

Voiko vuosi vierähtää näin nopeasti! Ihan vastikään tein viime kesää varten Mummunmussu-mekkoja - ja nyt taas.

Olen kyllä ihan hyvissä ajoin kesämallien kanssa liikkeellä. Olen nimittäin menossa Jyväskylään pitämään 'Mummunmussu' -kutsuja poikani perheeseen, ja sitä varten olen yrittänyt ahertaa uusia mekkoja ja vähän muutakin.

Syksyllä keskeneräisiksi jääneet ovat valmistuneet...

Tämän nimi on 'Ruusu' ja tämä lähtikin jo samantien maailmalle. Hiihtolomalla vieraisilla käynyt ystävättäreni halusi sen lahjaksi sukulaisvauvalleen. Hihat voivat olla ongelma, mutta lupasin tarvittaessa korjata. Kangas ohutta puuvillaa/ viskoosia, kirpparin 'Ota tästä' -laatikosta löytynyttä.

Tämä puolestaan on omista varastoista etsittyä puuvillasatiinia, hento jacquard-ruudutus ei näy kuvassa. Koriste jostakin minulle etsiytynyttä kukikasta puuvillasuikaletta.

Tämän mekon lähtökohtana olivat taskut, jotka olin tehnyt aikaisemmin yhtä halaria varten, mutta joita en sitten ollutkaan siihen käyttänyt. Taskukangastilkkuja oli vielä miehustaksi, helmaksi löytyi intian puuvillapalanen ja essuksi kukikasta puuvillaa.

... ja kokonaan uusia on syntynyt.

Kesäisen vilpoisaa puuvillapopliinia paitapuserosta; oikealla oleva miehustasta, vasemmalla - kuten kuvasta voi nähdä - hihoista. Pusero oli 80-luvun mallia, siinä oli runsaasti kangasta!

Vasemmalla oleva essu puuvillaa, oikeanpuoleisen helmaosa ohutta, luullakseni PV/PE-voileeta, essu ja miehusta puuvillaa.

Joulu joutuu

Punaista, punaista ja vielä kerran punaista!Niin paljon löytyi viime vuodelta jääneitä, etten varmaan ehdi kaikkea ommella - ja pienen sortumuksen tein kirpputorillekin. Se, mitä minulta puutuu, on joulunpunainen yksivärinen peruskangas, johon voisi kaikkea muuta yhdistellä, mutta kangaskaupassa en taida kuitenkaan käydä. Vihreitä ja harmaita saisi myös olla vähän runsaammin, mutta eiköhän tässä pärjätä näinkin.

Tässä näytillä valmista satoa.

Tilkkuja olen käyttänyt koristeena aika monessa. Tilkkuilu on oikeastaan yksi lempitekniikoistani. Täytyy vain olla monia sävyjä ja kuoseja, että lopputulos olisi mielenkiintoinen.

Värjäystäkin kokeilin,tällä kertaa värjäsin pari jo valmista mekkoa kirkkaanpunaisella. Ne olivat kyllä puuvillaa, niin että värin olisi pitänyt tarttua, mutta todellista joulunpunaista en saanut - kankaan ja värin suhteet eivät olleet kovin tarkkaan laskettuja. Kauniita näistä tuli kuitenkin.

Mummunmussu-kaavat

Lupasin laittaa nämä kaavat tänne kaikkien tarvitsevien saataville. Kaavat ovat muotoiluparerilla, yksi ruutu on siis 5x5cm. Koon muuttaminen ja varsinkin kuosittelu vaatii tietenkin taitoa, mutta perusensimekkoja näillä kyllä saa, kun tarkistaa vain pituuden. Eikä yksivuotiaallekaan paljon tarvitse leveyttä lisätä, reilut saumanvarat melkein riittävät.

Syksykö saa?

Ainakin siltä tuntuu, kun koko ajan sataa - vaikka ihan äsken ompelin viimesyksyisiä mussuja! Tämmöistä kai se on se vanhojen ihmisten nopea ajankulku. Onneksi joistakin toisenlaisista asioita tuntuu sitten vastaavasti olevan todellista pitempi aika.

Ensimmäiset uudet syksyiset näyttävät tällaisilta edestä...

...ja tällaisilta takaa.

Materiaali on puuvillaa, kangas vähän flanellimaista. Nämä on tehty tyttäreltäni jo ammoin kesken jääneiden kesähousujen osista. Essu on ohutta puuvillaa, jossa ilmeisesti viskoosilla kudottuja koristeraitoja. Satiinivyö, kaulus ja olkatärrät purkutavaraa.

Kesän viimeisiä?

Vielä muutama kesäinen mussu, vaikka kaupassa taitavat odotella jo vähän syksyisempiä värejä. Nämä kuitenkin ovat kesken, joten halua saada ne vielä tämän kesän nimiin valmiiksi.

"Kesä jatkuu...kesä"

...ja niin jatkuu ompeluintokin. Aina vain mieli rientää uuteen, ja siksi olen yrittänyt saada aina valmiiksi sen, minkä aloitan. Melko hyvällä menestyksellä! Langan vaihtoa on ollut ja se mättää edelleenkin. Aika paljon olen nykyisin alkanut saumata valkoisella, eikä lopputulos sen epäsiistimmältä yleensä näytä. Poimulankojen ompelijan kun jostain vielä löytäisin!

...kesä jatkuu sinisenä ihan pienille...

Sisareni muinoin Italiasta tuliaisiksi saamasta punaisilla ruusuilla kirjotusta puserosta oli vielä pitsein ja lisäkirjonnoin koristeltuna pikkuiseksi ensimekoksi jollekulle pikkuiselle.

Tämän mekon helma on intianpuuvillaa, miehusta sini-valkoraitaisesta tilkusta ja koristeena ruusunauhaa.

...ja vaaleanpunaisena vähän isommille

Tämä mekko on taas yksi omista suosikeistani. Helma ohutta puuvillaa, miehusta puuvillapopliinia, essuna 'Sarah Kay'-kangasta 70-luvulta. Takana rusettivyö,jolla voi säädellä hiukan leveyttä.

Tämä on tosi isotöinen mekko. Pitsi- ja nauhasommitelmat vievät paljon aikaa, koska materiaaleja on sen verran kuin sattuu olemaan ja lopputuloksen pitäisi kuitenkin olla tasapainoinen ja kiinnostava. Mielestäni onnistuin hyvin. Helmaosaakin jouduin tässä mekossa toden teolla rustaamaan, että sain pituuden ja leveyden toisiinsa sopiviksi.

Välillä vähän helpompaakin: tässä osa laskoksista ja taskut olivat valmiiksi paikoillaan.

Valkoinen on kestosuosikkini kesäksi

...toivottavasti muidenkin. Valkoinen on niin ilmava ja ylellinen. Ja helppohoitoisiakin nämä mekot ovat, ne voi pestä oikeastaan missä lämpötilassa tahansa ja sitten vaan vähän silitysrautaa vilauttaa.

Veden värejä...

Keltaisessa kevättä kohti

Aurinko alkaa lämmittää ja pääsiäinen lähestyy -
ja kummasti kiehtoo keltainen mieltä...

Jouluksi punaista. Tottakai.

Lisää syksymekkoja

Eläinaiheet ovat aina mukavia ja ajankohtaisia. Tässä muutama uusi...

Papukaija

Pantteri

Nalle

Kissa

Syksyksi uutta

Alkoi syksyyn käännyttäessä Mussutanko näyttää tosi värittömältä. Piti siis katsella varastoja, josko syksyn värejä löytyisi - ja jotainhan sieltä löytyi. Lämpimiä ruskean sävyjä, oranssia... Oranssin mekon helmaan painoin lehtikuvioita muiden painotöiden yhteydessä. Ruskeat langat koneessa, joten samalla syntyi pojille pari uutta Liivipukua.

Perinteitä

Mummulan kellarista löytyi vanha pusero, jonka olin ommellut nuorena tyttönä oman mummuni antamasta kankaasta. Vaikka minun lisäkseni myös pikkusiskoni oli puseroa pitänyt, oli kangas vielä uuden veroista. Olin yliluotellut ja ommellut napinlävet käsin - siihen aikaan oli käytössäni vain poljettava Singer. Halusin siirtää vaatetta taas sukupolven yli ja niinpä tein puserosta pojantyttärelle syysmekon. Eikö hän näytäkin siinä ihanan vanhanaikaiselta pikkutytöltä.

Liivihame

Uusi kokeilu, liivihame, jossa on vetoketju niskassa. Toinen kokeilu tässätyössä oli pääntien ja kädenteiden huolittelu kokonaan nurjalle kääntyvällä vinonauhalla. Onnistuihan tuo, mutta ei luultavasti tässä firmassa tule kovin runsaaseen käyttöön, sen verran hakalaa oli. Liivihameen helmassa on koristeena käsinmaalattu kukkakuvio.

Mussuja pienille pojille

Pitkin kesää on myös pienille pojille kyselty 'jotain mukavaa'. Olen kyllä silloin tällöin halarin tai pari ommellutkin, ne ovat vain isotöisempiä kuin essut ja mekot ja niiden mitoitus on hankalampi, lisäksi kankaiden pitää olla vähän toisenlaisia, tukevampia. Nyt tein valmiiksi tilkkukasasta löytämäni osittain leikatun flanellisen haalarin ja 'Mäkimies'-haalarin . Innostuin kokeilemaan myös uutta mallia, liivipukua. Niitä on tarkoitus tehdä useampia, kankaiden kuosit vain ovat erilaisia.

Pukineita college-palasista

Vasemmalla oleva vaate löytyi osittain leikattuna Lähetyskirpun varastosta. Kehittelin palasista hupullisen nutun, jota voi käyttää kesällä ulko- ja talvella sisävaatteena. Samantien tein collegepalasista mekon ja parit haalarit.

Konttausmekko

Vuoden täyttävä veljentyttäreni on kova konttailemaan, eikä siinä helmoja riesana tarvita, siksipä - ja siksikin, että hänen mummunsa aina haikailee pikkutyttöjen lyhyiden mekkojen perään - ompelin hänelle 'Muumi'-kankaan palasesta konttausmekon ja vaaleanpunaisen aurinkomyssyn - jos tässä vielä kesäilmoja tulisi.

Kirjottu mekko

Viime kesänä lomalta mentyään avusti tekstiileistä innostunut serkkuni Mummunmussu-yritystä muutamilla kirpparilöydöillään. Tämä on yksi niistä; luonnonvalkoiselle lakanakankaan palaselle kirjottuja kukkakuvioita. Olen pitkään harkinnut helmakangasta tähän malliin, ja viimein päädyin kellertävään satiiniraitaiseen lakananhelmaan. Lopputulosta voi suositella helteiseen kesäsunnuntaihin. vaikka kirkkoon tai evasretkelle. Vaikka mekko onkin vaalea, ei tahroja tarvitse pelätä, pestä voi valkopyykissäkin. Niskasta napitettava malli.

Keltaruusu

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut jotain juhlavampaa mallia, koska minulla on varastossa sellaisiakin kankaita, joihin 'arkimalli' ei oikein sovellu. Yhden tällaisen kankaanpalan - kastemekosta tähteeksi jääneen - olen saanut kauan kauan sitten ystävältäni Päiviltä. Tilkkuja, pitsiä ja vinonauhaa kaveriksi ja mekko odottaa pientä juhlijaa. Keltaruusutilkku on peräisin ruotsalaisesta tapettikirjasta, jossa oli myös kangasnäytteitä. Niskasta napitettava malli.
(Pituus 57 cm, ympärys 58 cm)

"Uudella" koneella uudet kujeet

Hankin pääasiassa tyynyliinojen ompelua ajatellen "uuden" eli siis käytetyn koneen, sellaisen, joka tekee ketjutikin ja huolittelun yhdellä ompelulla. Uudella koneella on aina uudet kujeet ja sen käytön joutuu opettelemaan. Siinä tarkoituksessa etsin kangas-lootasta kesäkankaan reunasuikaleita, joista ompelin mekkoja eri tekniikoilla. Vähin erin jälki alkaa nousta vaatimusteni mukaiseksi. Harjoittelukappaleet myyn normaalihintatasoa halvemmalla. Kangas on nähdäkseni viskoosi-polyesterisekoitetta, helteellä viileää ja raikkaan väristä. Tässä mallissa on vetokeju niskassa, mutta yksityiskohdat ovat näissäkin mekoissa erilaiset.

Hempeää

Vaaleanpunaiseen oli palaaminen - aina se vain on suosittua pienille tytöille. Koska kaikki vaaleanpunaiset kankaat oli käytetty, värjäsin valkoisen puuvillapopliinipaidan unikonpunaisen ja violetin sekoituksella. Asiakkaan toivomus oli, että helmaan tulisi pitsiä, mutta minulla ei ollut sopivan hentoa valkoista, joten laitoin brodyyria. Samaa brodyyria tuli myös valkoisen myssyn reunaan ja kaulukseen. Koko 55-60 cm.

Sinisarja

Vaaleanpunaiseen kyllästyneenä levittelin lattioille sinisiä vaatteita ja kankaita -ja vaihdoin koneeseen siniset langat, saumuriin laitoin neutraalit harmaat. Ensimmäinen sininen ei kuitenkaan ottanut onnistuakseen, joten siirsin sen odottelemaan aikaa parempaa ja kaivoin naftaliinista so. sekalaisista siivoamattomista kasoistani taas keskeneräisen. Siihen siniset rihmat olivat kuitenkin liian kirkkaat, ja minun piti nöyrtyä vaihtamaan harmaat. Koska harmaalla ommeltavat eivät ollenkaan ole olleet mielessäni, en yhtäkkiä osannut löytää tälle kavereita, ja jouduin ompelemaan kerrallaan vain tämän yhden 'Mummunmussun'. (Koko 100cm/ 3v)

Sinisarja jatkuu vaaleampana

... ja ompelulangatkin ovat vaaleansiniset. Vauvan farkkumekko syntyi kirpparin kangassiivouksessa käsiin osuneesta brodyyrein koristetun farkkuhameen helmasiivusta. Miehustaksi samansävyistä farkunpalaa ja sinikukkaista vinonauhaa - poppanakuteiden seasta joskus kauan sitten kilohinnalla ostettua - piristykseksi. Lopuksi vain napit niskaan ja valmista on. (Koko 80cm/ 1v)

Viiruhelma - luullakseni maria. Valetasku yksitoikkoisuutta rikkomaan. Takaa napitettava. (Koko 100cm/ 3v)

Violettia välipalaksi

Halusin kokeilla uutta mallia, sellaista, jossa on päällyshame jostain ohuesta 'höterökankaasta'. Tässä tapauksessa kyseessä oli lila/roosa kukikas huivi polyesterisekoitetta. Alahelma - siis ihoa vasten tuleva - on puuvillalysteriä, lilan väristä, mikä on sikäli jännittävää, että kansgas on kudottu turkoosinsinisestä ja karamellinpunaisesta. Lopputulos on i-ha-na.
(Koko 80cm/ 1v)

Vielä löytyy vaaleanpunaista - vieläpä semmoista, jossa on Pikkukarhuja - ja siitä syntyy ihan yksinkertainen poimuhelmainen mekko. Koristeraitojakin kokeilin, mutta eivät ne sopineet. Pikkukarhut ovat kyllä niin tärkeitä, että ne kelpaavat ihan ilman kruusailuja. Tämän mekon koko on 100cm, joten kolmivuotiaalle pitäisi sopia.

Samoilla rihmoilla valmistuu toinenkin vaaleanpunainen mummun-mussu, joka on ollut odottamassa langanvaihtoa jo melkoisen tovin. Jouluvärjäyksiä tehdessäni värjäsin unikonpunaisen laimentuneella liemellä vaaleansinivalkoisen popliinipuseron ja tässä on lopputulos.
(Koko 80cm /1v)

Unikonpunaista sarjaa syntyy vielä yksi essumekko. Mallin olen kehitellyt miesten paidasta. Tässä esussa saan hyödynnetyksi helman, taskun, napituslistan - jopa kaikki napit ovat lujasti paikoillaan. Paidasta tulee ihan hyvän kokoinen mummunmussu, tämän suurempia en juuri teekään.
(Koko 110cm/ 4-5v)

Valkoiset langat koneessa

Tämän lähtökohtana on kirpparin kangassiivouksessa löytynyt lakanakankainen painoharjoittelupala. Lisäsin siniset kukat piristykseksi ja malli löytyi, kun kankaan nurkasta oli kaareva kappale mennyt muihin tarkoituksiin. (Koko 70-80cm/ 6-18kk)

Tämänkin lähtökohtana on kirpparilöytö, valkoiselle palttinasuikaleelle painettuja hevosia hameen koristeena. Ratkomistyötähän siitä seuraa ja kangaskavereiden odottelua, ostin hameen muistaakseni kaksi - tai kenties kolme - vuotta sitten. Kaveriksi ilmaantui vaaleanpunaviiruinen vauvan lakana ja pisteeksi iin päälle palanen itse painamaani pionikangasta. Tilkuista vielä helmaan kukkaraita hevosten juosta, eikä sitten muuta kuin pientä pitäjää odottelemaan. (90cm/2v)

Vähän käytetyn essun helmastakin saa pikkuruisen mummunmussun, kunhan se vain on riittävän ruusuinen. Kun helma on vielä kantattu nauhalla, säästyy vähän vaivaakin. (Ensimekko - 55-60cm)

Lisää vaaleanpunaisia ruusuja, raitoina tällä kertaa. Kangas puuvillasatiinia mummulan vanhoista varastoista. (Koko 80cm /1v)

Viime kesänä kesken jäänyt mummunmussu valmistui vihdoin valkoisten lankojen ansiosta. Lakanakangasta ja tilkkutyötä. (Koko 90cm /2v)

Vielä vaaleanpunaista

Marimekon ruusuraitoja ja unikonpunaisella värjättyä mariraitakangasta. Työssä tarvittiin välillä vaaleanpunaisia, välillä valkoisia rihmoja. Sellainen on vähän vaarallista - työ saattaa jäädä roikkumaan. Tällä kertaa oli kuitenkin muutenkin sopivasti langanvaihtotarvetta. (Ensimekko - 60cm)

Varmaan viisitoista vuotta on komerossani viertänyt painettu 'Vanamo' -batistipalanen. Aikoinaan siitä piti tulla yöpaidan miehusta pikkutyttärelleni, mutta ei sitten tullutkaan. Kavereita sekin on kaivannut - ja kirppariltahan niitä löytyy, kuinkas muuten.Intianpuuvillainen tyynyliina pääsi helmaksi, marikankaankappale miehustaksi ja itse 'Vanamot'pitsillä reunustettuna essuksi.Vielä vyönauhat rusetiksi, nappi niskaan - ja taipaleelle. (Koko 70cm/ 6kk)

---

Vanhanaikaisia vauvanlakanoita uudessa uskossa.