Norjalainen metsäkissa on kehittynyt luonnollisen valinnan tuloksena Skandinavian ankarassa ilmastossa. Vain terveimmät ja voimakkaimmat yksilöt selviytyivät jatkamaan sukua. Norjalaiset kiinnostuivat rodusta jo 1930-luvulla. Suomeen ensimmäinen metsäkissa tuotiin vuonna 1979.

Norjalainen metsäkissa on kookas, voimakasrakenteinen, jäntevä ja pitkävartaloinen. Sen takajalat ovat etujalkoja korkeammat. Pää on tasasivuinen kolmio ja profiili suora. Silmät ovat suuret ja ovaalin muotoiset. Korvat ovat suurehkot ja niitä suojaa edestä vahva karva. Korvien kärjessä on karvatupsut. Alusturkki on pehmeän villava ja sitä peittää pitkä, öljyisen tuntuinen peitinkarva. Kauluri, poskiparta ja villahousut ovat pitempää karvaa. Häntä on pitkä ja erittäin tuuhea. Lähes kaikki värit ovat sallittuja. Näyttelyissä metsäkissat jaetaan yhdeksään väriryhmään.

 


 

Norjalainen metsäkissa on luonteeltaan erittäin ystävällinen, leikkisä ja seurallinen. Se on usein puheliaskin, mutta ääni ei ole häiritsevän voimakas. Nimestään huolimatta norjalainen metsäkissa viihtyy hyvin sisäkissana ja oppii helposti kulkemaan valjaissa ulkona.

Norjalainen metsäkissa on yksi Suomen suosituimmista kissaroduista ja niitä on näyttelyissä esillä paljon. Joukossa on myös todella hyvin menestyneitä kissoja.

 


 

Norjalaisen metsäkissan pentuja syntyy Suomessa kohtalaisen runsaasti, eikä sopivan kissan löytäminen yleensä ole vaikeaa.

 

 


FIFe standardi




 





Webmaster