Päivitys: 16.01.2004
Luonnontuotteet LUOMUksi hanke Etelä-Savossa
Sisällys
Uusille urille,
vanhoille jäljille
Taustaa
Keruutuotteiden luomutuotantoa säätelevät EU:n luomusäädökset (ETY N:o 2092/91). Luomutuotteita ostava ja/tai jalostava yritys liittyy Elintarvikeviraston ylläpitämään valvontarekisteriin. Jalosteissa ei saa käyttää luomutuotannossa kiellettyjä aineita. Yrityksen on pidettävä kirjanpitoa ostetuista ja edelleen myydyistä tuote-eristä. Tarkastajat valvovat luonnontuotteiden luomutuotantoa haastattelemalla ostohenkilökuntaa sekä tekemällä satunnaisotannalla tarkastuksia.
Kemikaalien vähäinen käyttö Suomessa mahdollistaa laajojen ja yhtenäisten luomukeruualueiden muodostamisen. Suur-Savon 4H-piirin hallinnoiman Luonnontuotteet LUOMUksi hankkeen tehtävänä on selvittää Etelä-Savon alueella luomukeruuseen soveltuvat metsät ja hoitaa alueiden rekisteröiminen luomuvalvontaan.
Vastaavia osahankkeita on ollut Lapissa ja Kainuussa sekä Pohjois-Karjalassa.
Vuonna
2000 luomukeruualue vahvistettiin Etelä-Savoon kahdeksan kunnan alueelle
(Enonkoski, Kerimäki Savonlinna, Savonranta, Haukivuori, Kangasniemi, Jäppilä
ja Joroinen). Keväällä 2002 tehtiin luomuselvitys Juvan, Pieksämäen mlk:n,
Puumalan ja Sulkavan alueella. TE-keskuksen vahvistettua uudet alueet on koko
Etelä-Savon alueella nyt luomusertifioituja alueita yhteensä noin 863 300hehtaaria.
Vuoden 2003 aikana ovat luomukeruualueeseen liittyneet Mäntyharjun, Pertunmaan
sekä Ristiinan kunnat.
Jotta
keruutuotteet voivat saada luomutunnuksen, tulee koko tuotantoketjun
metsänomistajasta poimijaan, ostajaan ja jalostajaan toimia
luomutuotantoehtojen mukaisesti. Hankkeen tavoitteena on myös luonnontuotteiden
kerääjien koulutus ja rekisteröiminen luomupoimijoiksi sekä
luomuluonnontuotteita ostavien yritysten neuvonta.
Luomukeruualueeksi
soveltuvalla alueella ei ole käytetty luomutuotannossa kiellettyjä aineita
kolmen edellisen vuoden aikana. Kaikki suurmetsänomistajat (metsäyhtiöt ja
valtio) sekä yksityiset metsänomistajat metsänhoitoyhdistysten kautta ovat
lähteneet mukaan metsien luomusertifiointiin jo vahvistetuilla alueilla.
Käytännössä yli 90 prosenttia kaikista metsänomistajista sertifioitujen kuntien
alueella kuuluu luomukeruualueeseen. Siihen liittyminen on metsänomistajalle
vapaaehtoista, eikä se aseta rajoituksia metsänkäytölle. Metsänomistajat ovat
ainoastaan sitoutuneet ilmoittamaan ennakolta kiellettyjen aineiden käytöstä.
Jos esim. terveyslannoitus on jossakin alueella tarpeen, kyseinen alue voidaan
poistaa luomukeruualueesta ennakkoon karttoja vuosittain päivitettäessä. Metsien
hakkuutoiminta voi jatkua normaalisti myös luomukeruualueella. Kiinteistöä,
jonka omistajaa ei ole tavoitettu, ei ole voitu liittää luomukeruualueeseen.
Yksityismetsät
liitetään luomualueeseen ns. ryhmäsertifioinnilla, mikä tarkoittaa että
metsänhoitoyhdistys sitoutuu noudattamaan luomuehtoja. Luomukeruualueen
perustamisen yhteydessä metsänhoitoyhdistys tiedottaa jäsenkirjeessään kaikille
yhdistyksen jäsenille valtuuston päätöksestä. Kieltäytyvät maanomistajat jäävät
alueen ulkopuolelle. Nyt vahvistetuilla alueilla kieltäytyneitä maanomistajia
on kunnasta riippuen muutamasta yksittäisestä henkilöstä muutamaan kymmeneen
maanomistajaan, eli vain promillen osia kaikista maanomistajista. Luomuehtojen vastaisia käsittelyitä (lähes
yksinomaan terveyslannoituksia) on Etelä-Savossa alle yhdellä
prosenttiyksiköllä koko metsäpinta-alasta.
Kaikki
alle 4 ha kiinteistöt ovat jääneet automaattisesti pois luomukeruualuetta
muodostettaessa, koska ne eivät ole metsänhoitoyhdistysten jäseniä. Suomessa
luonnontuotteiden luomukeruuseen soveltuvat metsät on selvitetty Etelä-Savon
lisäksi myös Kainuun ja Koillismaan alueella, Lapissa ja Pohjois-Karjalassa.
Vuonna 2002 sertifioitua luomukeruualuetta Suomessa oli yhteensä noin 12 milj.
hehtaaria, joista valtaosa sijaitsee Lapissa ja Kainuussa.
Luomukeruualueet on esitetty luomukeruualuekartoilla. Karttoihin on merkitty punaisella rasteroinnilla ne alueet, jotka ovat jääneet luomukeruualueen ulkopuolelle. Keruutuotteen alkuperä osoitetaan vastaanottajalle ilmoittamalla sen karttalehden numeron, jonka alueelta tuotteet on kerätty. Luomukeruualuekartat päivitetään vuosittain.
Laajojen,
useita tuhansia kiinteistöjä käsittävän luomualueen karttatuotantoa varten on
Maanmittauslaitoksen ja 4H-liiton kanssa yhteistyössä kehitetty järjestelmä,
jossa kartat tuotetaan kiinteistötunnusten avulla ATK:ta hyväksikäyttäen.
Oheisessa
karttamallissa luomualueeseen kuulumattomat tilat näkyvät punaiseksi
rasteroituna.
Kartat,
joiden mittakaava Etelä-Savossa on 1:30 000 (Kainuussa ja Lapissa 1:50 000),
ovat nähtävillä luomukeruutuotteiden ostoasemilla. Myös monet Etelä-Savon
kunnat ovat mukana rahoittamassa hanketta, joten voit tiedustella myös oman
kuntasi maaseutuosastolta karttoja nähtäväksi, mikäli asut luomukeruualueella.
Luomupoimijat ja luomupoimijakortti
Luomukeruutuotteita
voi poimia ja myydä vain luomupoimijaksi rekisteröitynyt poimija.
Luomupoimijaksi rekisteröidytään siten, että poimija tutustuu keruutuotteiden
luomupoimintaa sääteleviin ohjeisiin ja sitoutuu allekirjoituksellaan
noudattamaa niitä. Poimijalle myönnetään luomupoimijakortti, joka on voimassa
koko maassa yhden vuoden ajan. Kortin voimassaolo uusitaan vuosilukutarralla.
Kortin myöntäjällä on valvontanumero, ja hänen velvollisuutensa on pitää
luetteloa myönnetyistä luomupoimijakorteista.
Luomupoimijaksi
voi rekisteröityä ja poimijakorttinsa uusia luomukeruutuotteiden ostopisteellä
tai 4H-järjestön koulutustilaisuuksissa. Luomupoimijakortti on esitettävä
myytäessä keruutuotteita luomutuotteina. Etelä-Savossa on useita kymmeniä
luomupoimijoita ja koko maassa on noin 5 000 luomuluonnontuotteiden poimijaa.
Pääosa poimijoista on Lapissa ja Kainuussa, missä keruutoiminnalla on
huomattavasti suurempi taloudellinen merkitys kuin Etelä-Savossa
Jokaisesta
ostotapahtumasta kirjataan tuodun tuote-erän paino, poiminta-alue karttalehden
tarkkuudella sekä poimijan nimi ja allekirjoitus. Näin varmistetaan luomukeruutuotteiden valvontamahdollisuus.
Tällä hetkellä eniten kysyntää näyttäisi olevan luomumerkityllä
mustikalla, sienillä ja luonnonyrteillä. Lyhyellä aikavälillä markkinat eivät
juurikaan ole kyenneet maksamaan korkeampaa hintaa luomutuotteista. Tärkeämpi onkin pitkän aikavälin kehitys,
joka auttaa suomalaisten keruutuotteiden pysymistä markkinoilla yleensä ja näin
turvaa kysynnän tulevaisuudessakin.
Poimijakortin
kääntöpuolella on kortin juokseva numero sekä poimijan nimitiedot. Samoin kortista käy ilmi myöntäjän
valvontanumero, myöntämispäivä sekä myöntäjän allekirjoitus. Myös poimija varmentaa kortin omalla
nimikirjoituksellaan.
Palaa
alkuun
UUSIA MAHDOLLISUUKSIA KÄDEN ULOTTUVILLA
Luomusertifiointi
on valmiuksia rakentavaa toimintaa, jonka avulla toivottavasti löytyy uusia
mahdollisuuksia maaseudun yritystoiminnalle.
Pohjois-Suomessa ovat metsät olleet luomusertifioituina jo joitakin
vuosia, ja yritystoiminta 
luomukeruutuotteiden
jatkojalostuksesta on hyvässä alussa.
Monipuolinen elintarvikkeiden valmistus yhdistettynä matkailuelinkeinoon tuo jo runsaasti työtä Lapissa. Meillä on yhtä hyvät mahdollisuudet hyödyntää oman kotiseutumme tarjoamia mahdollisuuksia.
Herkkutatti on kysytty tuote jo nykyisellään, joten luomualue
ei sinällään välttämättä tuo lisäpotkua tatille.
Hyvälaatuisesta 1. luokan tatista maksetaan hintoja, jotka hyvänä tattivuonna nostavat hehtaarisadon jopa puun tuottoa suuremmaksi. Vuosi 2003 on hyvä esimerkki siitä, millaisen yllätyksen herkkusieni voi tuottaa. Juuri kun kaikki uskoivat, että herkkusienen ensimmäinen pääsato on menetetty, sieni yllätti kaikki asiantuntijatkin tarjoamalla kaikkien aikojen runsaimman sadon hetkessä. Niinpä sadon loppukauden talteenotossa ostajat ottivat vastaan käytännössä vain parasta laatuluokkaa normaalin kolmen laatuluokan sijaan.
Sienet tarjoavat runsaan raaka-ainereservin,
joka on lähes kokonaan vielä hyödyntämättä. Vuosittain metsiimme mätänee
miljoonia kiloja ensiluokkaista ruokaa, jota emme osaa hyödyntää. Syötävien
sienten vuosisadon arvioidaan olevan n. 1 500 - 2000 miljoonaa kiloa; parhaina
sienivuosina jopa 4000 miljoonaa kiloa, josta kaupan piiriin on viime vuosina
tullut lähinnä kantarelleja, tatteja ja rouskuja yhteensä vuosittain hieman
alle tai parhaimmillaankin hieman yli 1 miljoona kiloa. Kotitarvepoiminnasta ei
luotettavia lukuja ole saatavilla, mutta vaikka se olisi peräti satakertainen
(mitä se ei tietenkään ole) kaupalliseen poimintaan
nähden niin silti hyödyntäisimme vain selvästi alle 10 prosenttia
mahdollisuuksistamme. Todellisuudessa poiminnan määrä lienee yhden – kahden
prosenttiyksikön verran kokonaissadosta!! Metsäsienten arvoksi on arvioitu 105
milj. € vuonna 1998, mikä on noin 30% arvioidusta luonnontuotealan
kansantaloudellisesta arvosta. Tuo luku on moninkertaistettavissa kunhan
ryhdymme määrätietoiseen toimintaan keruutuotteiden hyödyntämisessä.
Yritystoiminta sienialalla:
Sienialalla arvioidaan olevan noin 50 - 100 päätoimista yritystä. Alalla on paljon pieniä yrityksiä joista monet ovat monialayrityksiä. Eniten tuoresieniä vastaanottavia ja pienimuotoista jalostusta harjoittavia yrityksiä on Pohjois-Karjalassa. Teollista jatkojalostusta tehdään Etelä-Suomessa, jossa täyssäilykkeitä valmistaa kolme yritystä. Suolasienien ja kuivattujen sienien sekä sienipakasteiden valmistajia on useita. Merkittävimpiä sienten pakastajia ovat italialaissuomalaiset yritykset.
Metsäsieniä poimii 25 – 65 -vuotiaasta
väestöstä 46 %. Innokkaimpia sienestäjiä ovat 55 - 66 -vuotiaat itä-, keski- ja
pohjoissuomalaiset. Sienistä saadut tulot ovat verottomia. Kotitalouksissa
sienten kulutus vaihtelee vuosittain 0,5 - 2 kiloon/hlö. Innokkaimmat sienten
ystävät hallitsevat lukemattomia sienireseptejä ja syövät runsaasti sieniä,
mutta toisaalta on valitettavan paljon ihmisiä jotka eivät lainkaan syö sieniä
vaikka ne ovat sekä maukas että terveellinen osa hyvää ruokavaliota.
Vuosikymmenien ajan useat järjestöt ovat
opettaneet sienten poimintaa, säilömistä ja
valmistusta. Moni onkin kauppasienipoimijakurssin suorittanut vaikka olisi vain
kotitarvepoimija. Kuitenkin meillä on
hyvät mahdollisuudet myös jalostaa herkullisia ruokasieniämme valmiiksi
tuotteiksi aina vientimarkkinoille saakka.
Ravintotietämyksen lisääntyessä myös sienten ravinto-opillinen arvo on korostamassa sienten merkitystä
ruokavaliossamme. Missä viipyvät
herkulliset sienimarinadit ja kotimaisista metsäsienistä esivalmistetut ruokalajit kauppojemme (ja Keski-Euroopan
kauppojen) hyllyiltä? Kuka kaipaa enää
teollisia herkkusieniä kunnon metsäsieniä maistettuaan?
Erikoistuminen
luomuun ja lähiruokaan voi tarjota
monelle maatilalle kaivattuja lisäansioita.
Erilaiset hillot, makeiset, säilykkeet, yrtit ja mehut aina koivun mahlaa myöten ovat nyt tarjolla myös
luomutuotteina. Raaka-ainetta on
runsaasti, markkinoita on runsaasti.
Puuttuu vain tekijöitä. Niitä,
jotka puurtavat jo nyt valmistuksessa olevia tuotteita markkinoille ja niitä
jotka kehittävät yhä uusia herkkuja, niille edustavia pakkauksia ja niitä jotka
organisoivat kokonaisuuksia.
Uuteen arvoon nousevia
uusvanhoja marjoja voisi olla vaikkapa vanha tuttu pihlajanmarja. Ehkäpä
luomumerkki vähentäisi senkin happamuutta sanoi ….
Pihlajan osalta on kuitenkin muistettava, että se ei kuulu jokamiehen oikeuksien piiriin, vaan vaatii aina maanomistajan luvan poimintaan.
KAUPPAYRTIT, POHJOLAN LUONNON YLELLINEN LAHJA
Pohjolan valoisat kesäyöt antavat luonnonyrtteihimme keskimääräistä korkeammat eteeristen öljyjen pitoisuudet. Näin luonto lahjoittaa meille erinomaisen raaka-ainereservin mauste-, kosmetiikka- ja lääketeollisuuden tarpeisiin. Viime vuosina maahamme onkin koulutettu jo satoja yrttipoimijoita ja myös yrttien keruu on ripeästi kehittymässä kauppayrttitoiminnaksi harrastelun sijaan. Tosin menneinä vuosian yrttejä on kerätty paljonkin erityisesti värjäystarkoituksiin, mutta nämä taidot ovat jäämässä vain harvojen asiaan vihkiytyneiden käyttöön.
Luomuyrteille on runsaasti kysyntää Keski-Euroopassa. Ongelmana on vielä se, että maastamme puuttuu organisaatio joka toimisi pienten erien kokoajana. Kyselyt ovat usein satoja kuivakiloja yhtä yrttilajia. Näin suuriin yrttimääriin eivät pienet toimittajat yleensä pääse, ja moni kauppa jää toteutumatta. Tässä näyttäisi yhteistyölle olevan tarvetta.
Vielä paremman taloudellisen kokonaistuloksen saisimme
kuitenkin jatkojalostamalla yrttejä valmiiksi tuotteiksi, kuten teeksi,
mausteiksi, öljyiksi ym. ym..
Etelä-Savossa on tähän parhaat edellytykset Pieksämäen ja Savonlinnan
seuduilla, missä keruuyrttitoiminta on vilkkainta.
YRTIT KANSANPARANTAJIEN LÄÄKKEINÄ
Monet yrtit ja rohtokasvit ovat liittyneet taikauskoon, mutta tosiasiassa niillä on monesti osoitettu olevan lääkinnällisiä vaikutuksia, ja niiden vaikuttavat aineosat ovat usein olleet perustana nykyaikaiselle lääketieteelle. Eräs tunnetuimpia esimerkkejä tästä lienee pajun kuoresta alkunsa saanut salisyylihappo eli meille tuttu aspiriini. Vanhastaan kansanparantajat ovat vuosisatoja käyttäneet lukemattomia yrttejä, joiden ainesisältöä vasta nykyaikainen tiede kykenee tarkemmin tutkimaan. Vaikeutena tässä tutkimuksessa on se, että monet yrtit ja rohdot sisältävät kymmeniä aineosia, joiden suhteellinen osuus vaihtelee kasvupaikoittain. Näin yksittäisen aineosan vaikutusten tutkiminen ei aina anna oikeata kuvaa kasvin todellisista vaikutuksista, varsinkin kun monesti vaikuttavana on useita aineosia yhdistelmänä.
Tällaisia kansanparantajien käyttämiä yrttikasveja on jälleen alettu lisääntyvässä määrin käyttämään esim. yrttiteesekoituksissa. Muutamia esimerkkejä tällaisista yrteiksi luettavista kasveista ovat esimerkiksi tuttu kataja, jota on perinteisesti käytetty mausteena. Samoin saunasta tuttu koivu on vihtana palvelemisen lisäksi toiminut monipuolisena apuna kansanparantajille. Koivun mahla on luonnon valmis energiajuoma, joka monen kansanparantajan resepteissä on kääntynyt myös lemmenjuoman pohjaksi.
Monille heinäallergikoille kiusallinen pujo ei enää ole käytössä rohtona, mutta tutkimukset osoittavat, että pujo sisältää aineosia joilla voidaan poistaa joitakin kiniinille vastustuskykyisiä malarialoislajeja. Näin tuo vanhastaan rohtokäytössä ollut kasvi voi uudelleen osoittautua hyödylliseksi. Meillä Suomessa rikkaruohona vainottu voikukka on monissa Euroopan maissa arvostettu salaattina ja vitamiinin lähteenä, sitä jopa viljellään lavakasvina ympärivuotisesti. Toinen hyödyllinen, mutta usein myös vihattu kasvi asumusten ympärillä on nokkonen.
Kyseenalaisempaa mainetta ovat saavuttaneet esim. pietaryrtti menneiden aikojen aborttilääkkeenä tai myrkkykatko, jota lienee ollut Sokrateen kuuluisassa myrkkymaljassa.
LUOMU JA MATKAILU
Etelä-Savon luomukeruualue on pääkaupunkiseudun lähin luomualue. Se tarjoaakin oivat puitteet lähteä kehittämään esim. elämysmatkailua, ohjattuja sienten ja marjojen poimintaretkiä koko perheelle, opastusta ja kurssitusta poimittujen tuotteiden valmistamiseksi ja iltajuhlia itse poimittuja ja valmistettuja herkkuja maistellen. Ja lomatuliaisiksi erilaisia luomuherkkuja mukaan.
Yhteistyötahot:
4H-yhdistykset
Metsäkeskukset
Luonnontuotteiden poimijat
Maanmittauslaitos
Metsähallitus
Metsäliitto Oyj.
Stora-Enso Oyj
UPM Kymmene Oyj.
Ympäristökeskukset
Toteuttajat:
EMOTR
Suomen Valtio
Seuraavat kunnat: Enonkoski, Haukivuori, Juva,
Jäppilä, Kangasniemi, Mäntyharju,
Pertunmaa, Pieksämäen mlk, Ristiina, Savonlinna, ja Virtasalmi
Yritykset:
Aten Marja-Aitta, Puumala; Maa-aitta Oy, Pieksämäen mlk ja Puulan Marja- ja
Yrttiherkut, Hirvensalmi
Metsänhoitoyhdistykset
Suur-Savon 4H-piiri 
Linkit
Lisää tietoja luonnonmukaisesta tuotannosta, elintarvikkeista ja luomumerkeistä saat mm. seuraavista www-osoitteista:
http://www.4h-liitto.fi/ Suomen
4H-liitto
http://www.kttk.fi/ Kasvituotannon
tarkastuskeskus
http://www.finfood.fi/ Finfood
http://www.elintarvikevirasto.fi/
Elintarvikevirasto
http://www.ktl.fi/fineli/
Kansanterveyslaitoksen
ravintotietopankki
http://www.mmm.fi/luonnontuote/
Luonnontuotealan
teemaryhmä
Yhteystiedot 
Sähköpostiosoite
(voimassa marraskuun 2003 loppuun, jolloin hanke päättyy)
Suur-Savon
4H-piiri pekka.saksa@4h-piiri.inet.fi
Peitsarinkuja
3
50170
Mikkeli
Web-osoite: http://personal.inet/koti/suur-savon4h-piiri
Työpuhelin Matkapuhelin
(015)
362 678 050
3258 841
Näiden sivujen rakentamiseen on käytetty mm. seuraavia lähteitä:
Arktiset Aromit ry:n Web-sivustot
Elintarvikeviraston ohjeita; Luonnonmukaisen tuotannon ohjeet – elintarvikkeiden valmistus ja maahantuonti 2002
Erik Bruun, Budde Christensen: Anis ja Iisoppi, vanhoja lääkekasveja; Werner Söderström Oyj
Härkönen, M., Järvinen, I. & Nyman, A. 1995: Kauppasienet. Painatuskeskus Oy. Helsinki. 96 s.
Luonnon hyötykasvit ja luonnonmukainen viljely; Toivo Rautavaara, Satu Typpi; Hannele Vainio; WSOY:n graafiset laitokset 1996
Luonnontuotealan teemaryhmän Web-sivustot
Kansanterveyslaitoksen ravintotietopankki
Parhaimmat ruokasienemme: Fil. kand. Irma Järvinen Kasvitieteen perusopetuksen laitos 1982
Peter
McHoy, Pamela Westland: Yrttiaapinen. Quatro Publishing plc, England
Suomen 4H-Liiton julkaisut: Luontoäidin lähikauppa. toimittanut Marjaana Liukko ja Tiina Rinne
Lisäksi osa aineistosta on tuotettu yhteistyössä Lapin, Kainuun ja Pohjois-Karjalan vastaavien luomukeruualuesertifiointiin tähtäävien hankkeiden kanssa usean vuoden aikana, mistä kiitos myös näihin hankkeisiin osallistuneille.
Valokuvat: Suur-Savon 4H-piiri ja Pekka Saksa
Piirrokset: Pekka Saksa
Sivustojen tekijä: Pekka Saksa