Bogdogs irlanninvesispanielit

colliekasvatusta

saksanpaimenkoirien kasvatusta

Inu-Goya Dundee Weaver

Nebraska Chill

Moi, nimeni on Susan Salminen. Olen asunut 30 vuotta Ruotsissa, mutta nyt muuttanut takaisin Suomeen.

Ihan pienestä tytöstä asti olen ollut kiinnostunut kaikista eläimistä: mummun kissasta naapurin koiriin. Jos vain löytyi kuollut pikkulintu niin sille pidettiin hienot ja kunnialliset hautajaiset.

Vaarini oli mehiläisten viljelijä ja kun aikaisin keväällä mehiläiset lähtivät ensimmäisille lennoilleen ja putosivat hangelle niin poimin niitä ja elvyttelin niitä tuvan lämmössä.

Ensimmäisen OMAN koirani, pitkäkarvaisen collienarttu Larissan, sain 10 vuotiaana. Se oli minulle onnenpäivä! Aikaisemmin olin juossut ulkoiluttamassa kaikki naapurin koirat uskollisesti joka päivä. Olin aloittanut jalostustyönkin, nimittäin olin saanut hamsteriparin luokkatoveriltani. Niitä sitten siunaantui meille äitini ihastukseksi (ja kauhuksi) monia kymmeniä. Joskus koulusta tullessani niitä vilisti pitkin lattioita kun ne olivat karanneet häkeistään eikä kukaan oikein tiennyt montako niitä on.

Tällöin olin jo harrastanut ratsastusta kauan. Sekin alkoi pienestä tytöstä, joka nostettiin kyntöhevosen selkään, siihen hurahdin heti siltä istumalta. Heti koulun jälkeen pääsin Ruskeasuon ratsastuskouluun töihin. Voi sitä ihanuutta: hevosia ja koiria vuorokaudet ympäri.

70-luvun alkupuolella oli Ruotsiin muutto työpulan vuoksi ja sinnehän minä jäin 30 vuodeksi. Siellä jatkoin eläinharrastustani ja kiinnostus jalostukseen kasvoi. Minulla oli saksanpaimenkoiria joita myös kasvatin lyhyen ajan ennen kuin aloitin irlanninvesispanieleitten kasvattamisen. Meillä oli myös pitkäkarvaisia collieita. Kasvatin myös Welsh mountain -rotuisia poneja, Ruotsin puoliverihevosia ja Ruotsin kylmäverihevosia. Lisäksi kasvatin siipikarjaa: ankkoja, hanhia, kanoja kalkkunoita ja jopa kultafasaaneja. Ankkoihin hurahdin ihan täysin. Kasvatin niitä noin toista sataa vuodessa parinkymmenen vuoden ajan. Hienot ankkayksilöt pääsivät siipikarjanäyttelyihin. Hanhet ja hienonväriset kukotkin pääsivät näyttelyihin. Pari BIS ja monia ROP ja kunniakirjoja on vuosien varrella tullut, myös on otettu kotiin kiertopalkintojakin.

Monta vuotta harrastin kaikenlaista saksanpaimenkoirien kanssa. Kasvatin, harrastin tottelevaisuutta, hakua, jälkeä ym. Yhden koiran koulutin rauniokoiraksi ja viimeisestä tuli poliisikoira. Vuonna 1987 sain ensimmäisen vesispanielini kahden vuoden odottamisen jälkeen ja se tuli perheeseemme Norjasta. Inu-Qoya Dundee Weaver, tai kotioloissa Pluto vei sydämeni ja silloin tiesin, että olin löytänyt "sen oikean". Tästä kaikki alkoi. Seuraavana vuonna saapui ruotsalainen narttu Coffee's Such an Aquatikus, eli Asta ja sitä seuraavana vuonna Englannista uros Nebraska Chill, eli Mackan. Pluton kanssa harrastin ja kilpailin paljon tottelevaisuudessa ja haussa, sillä siitä minulla itselläni oli paljon kokemusta. Aloin kuitenkin kiinnostua enemmän ja enemmän siitä, mihin rotu alun perin oli tarkoitettu ja Pluton, Astan ja Mackanin kanssa kerkesinkin treenata yhtä sun toista metsästykseen liittyvää. Astalla oli myös elämänsä aikana kahdet pennut.

Kesällä 1996 sain tilaisuuden ostaa pennun Englannista ja Martyn Fordilta saapui narttu Cuboghlach Scarce Copper eli Copper . Vuonna 1997 olin jälleen käymässä Suomessa ja tapasin Mika Niskasen. Hänellä oli vielä yksi myymätön pentu kotona ja niinpä Starfish`s Four Runner eli Musti muutti Ruotsiin. Copperille syntyi pentue, mistä kotiin jäi narttu Bayrakki's Double Diamond, kutsumanimeltään De-De. Kolme vuotta sitten Mustin tytär Coffee's Spektroliitti, eli Spex saapui Skåneen. Viime vuonna De-De astutettiin ja tästä minulle jäi narttu Bayrakki's Munin eli tuttavallisemmin ja suomalaisittain Muumi. Kaikkien näiden vesispanielivuosien ajan on perheessämme ollut myös pienimuotoista colliekasvatusta, sekä harrastan hevosten kanssa valjakkoajoa. Copperista tuli ensimmäinen vesispanieli Ruotsissa, joka läpäisi metsästäjäliiton noutajakokeen ja saman kokeen on sittemmin läpäissyt myös Musti, De-De ja Spex.

PALUUMUUTTAJAT

2000 vuoden alkupuolella sitten oli aika palata takaisin kotimaahan Suomeen. Mukaan lähti myös Suomesta Ruotsiin muuttaneet suomenhevostamma Vilinä ja koira irlanninvesispanieli Musti, Ruotsin kylmäverihevonen Torkin tuli hieman jälkikädessä, niin kuin myös Muumi-koirani. Täällä ovat nyt jalkani tukevasti Suomen kamaralla ja kasvatustyö jatkuu. Mieheni Markun kanssa kasvatamme nyt Irlanninvesispanieleita ja Suomenhevosia ja asumme pientilalla Eräjärvellä. Fieldspanieli Veera on perheemme uusin tulokas.

Olen toiminut Ruotsin vesispanielikerhon taloudenhoitajana monen vuoden ajan ja nyt olen aktiivijäsenenä Suomen Irlannivesispanieliyhdistyksessä. Kennelnimeni Bayrakki's jäi Ruotsiin ja kennelnimeni täällä Suomessa on Bogdogs.

Terveisin Susan