Nelly, ensimmäinen koirani, tuli minulle melkein heti kun muutin pois
vanhempieni luota. Nellyn tuloon ei oltu mitenkään erikoisemmin valmistauduttu, vaan olin aina halunnut koiraa ja näin lehdessä ilmoituksen, että monirotuisia pentuja oli
myynnissä, noin 50 kilometrin päässä, ja rotuina mm. sakemanni ja collie
niinpä lähdimme "katsomaan" urospentua, mutta Nelly hurmasi ihastuttavalla katseellaan, ja sitä katsetta osaa edelleenkin taitavasti käyttää! Näin tyttö sitten lähti mukaan samalta reissulta, enkä päivääkään ole katunut, sillä Nelly on varmaan yksi maailman hyväsydämisimmistä koirista, vaikka pentuna keljuilikin varastelemalla ihmisten hanskoja ja muita tavaroita,
leikkimällä " etpäs saakaan kiinni" leikkejä. Ensimmäinen mätsärikin meni "ranttaliksi" kun innostui vaan hyppimään silloin kokematonta omistajaansa
vasten, joka seisoi maahan laitettujen kehänauhojen ulkopuolella, tajuamatta koko systeemistä yhtään mitään! Eli paljon on yhdessä koettu...
Edelleenkään vanhasta rouvasta ei välttämättä ikää huomaa: vapaana ollessaan kulkee
omia polkujaan, tietäen kuitenkin tarkasti milloin viimeistään on syytä näyttäytyä Välillä Nelly innostuu nappaamaan Bordereilta kepin ihan vaan kiusallaan ja
juoksuttaa niitä mennen tullen.