Magnus on nyt  2vuotta
Paljon on taas vuodessakin kerinnyt tapahtua. Magnuksesta on kasvanut  (valitettavasti henkinen kasvu ei ole tapahtunut samassa tahdissa...) hieno mies jolla on edelleen virtaa vaikka muille jakaa. Nartut ovat alkaneet kiinnostaa vielä enemmän kuin vuosi sitten ja sen vuoksi ollaan välillä oltu tämän "viriilin nuoren miehen" kanssa ihmeissämme ;) 

Uusimpana harrastuksena Magnuksen kanssa on vetohommat. Onhan Magnus jo viime talvesta vetohiihtänyt, mutta nyt käydäänkin vetämässä lapsia! Magnus omaksui vetohommat hyvin -"kiperän" alun jälkeen ja nyt se menee sekaisin kun näkeekin valjaat.

Tokoakin harrastetaan edelleen, nykyisin pääasiassa Kellokoskella koirakerho Heiluhännissä. Heiluhäntiin pääsy oli meidän kannalta hyvä juttu koska olemme saaneet kullanarvoisia vinkkejä ja ainakin omasta mielestä edistytty ihan kivasti. Edelleen haaveena ja tähtäimenä olisi BH- kokeen läpäisy. . 

Lapsiperheen arkeen Magnus on tottunut myös hienosti. Lindan kanssa ne ovat kuin parhaat kaverukset. On tuosta lapsesta on ollut hyötyä myös näyttelytoiminnan kannalta... ;) Linda kun tasaisin väliajoin tarkistaa Magnukselta hampaat niin eipä ole sen kanssa ollut enää ongelmaa. Ei siinä mitään ongelmaa koskaan ole ollutkaan, mutta enää Magnus ei hämmästele ja kummastele kun joku tarttuu yht'äkkiä leukaperiin kiinni :) 

Eli edelleen kaikki menee Magnuksen kanssa hienosti ja täytyy vain toivoa, että hän pysyy yhtä terveenä tulevaisuudessakin kuin mitä nyt on ollut. Ja säilyttää tuon tohelon luonteensa :) Ilman sitä Magnus ei ole Magnus.

******************************

Ensimmäinen omistajan kertomus:

Mankun syntymästä on kulunut nyt vuosi! Uskomattoman nopeasti menee aika ei voi mitään..

 Olemme Petrin kanssa viime aikoina muistelleet hyvinkin paljon Magnusta silloin kun se oli vasta syntynyt ja muutenkin sen pentuaikaa.. Aina kun olimme katsomassa pentuja  se yleensä vaan nukkui, nukkui ja nukkui. Tai söi ja nukkui, nukkui ja söi =) Kovinkaan paljoa se ei leikkinyt sisarusten kanssa tai muutenkaan ollut kovinkaan aktiivinen seurustelija. Aina se löysi jonkun kivan paikan mihin pistää maate. Välillä se oli vessanpöntön ja seinän välissä, välillä sängyn tai tuolin alla. Missä vaan oli vähänkään rauhallisempaa niin siellä oli Magnus –nukkumassa! Tämä nukkumisen ja syömisen tahti edesauttoi sitäkin, että Magnus oli koko ajan pentueen suurin. Se oli kunnon mötkäle verrattuna muihin ja sitä se on kyllä vieläkin =) Vaikka virtaa löytyy kuin pienestä kylästä on ehdottomasti sama tahti jatkunut. Nukkumisesta se tykkää ja syödä vielä enemmän =)

Kun muistelen sitä päivää ja yötä kun h-hetki koitti ja saimme vihdoin Magnuksen haettua uuteen kotiin niin täytyy sanoa, että jo se osoitti mielestäni hyvin sen, miten sopeutumiskykyinen se on! Kun lähdimme Porvoosta kohti Hyvinkäätä (missä silloin asuimme) niin se huusi ja itki melkein taukoamatta Mäntsälään saakka, mutta rauhottui sitten ja nukahti (oliko yllätys?).  Kun pääsimme kotiin  tuntui, että se oli sille ihan itsestäänselvyys, että okei, tää on mun uusi koti! Se ei nimittäin meidän yllätykseksemme ikävöinyt tuon alkumatkan jälkeen juuri laisinkaan. Se haisteli ja katseli hetken aikaa ympärilleen ja löysi heti parvekkeen oven edustan (mistä edempänä lisää) mihin pistää pötkölleen. Olimme tehneet sille oman petipaikan jne. mutta se ei ollut yhtä hyvä paikka nukkua ;-) Yöhön varauduimme myös siskonpedillä. Mutta sekin oli suuren ihmeen paikka! Me siis odotimme jotain kamalaa huutorumbaa ym. kun aikaa on kulunut Porvoosta lähdöstä,  mutta mitä vielä! Magnus "läpäisi" ensimmäisen yönkin kuin vettä vaan. Se nimittäin nukkui Petrin patjan puolella, mutta lattialla. Se ei kertaakaan ollut edes tulossa meidän väliin =) Muutaman kerran se muistaakseni vähän inahteli kun valot sammuivat.

 Mankulla on ollut muutama todella hassu piirre pikkupennusta lähtien:  Magnuksella oli nimittäin pienenä aivan samanlainen tyyli nukkua kuin isälläänkin pentuna. Leuka nojasi seinään ja nenä osoitti kohti kattoa =) Se oli niin hupaisan näköistä! Nyttemmin tämä on kylläkin jäänyt.

Ehdoton lempipaikka sillä on parvekkeen oven edessä. Vaikka meille sanottiin, että se ei saisi nukkua vedossa ym. niin oli aivan mahdotonta pitää sitä pois sieltä, sillä siellä aina oli! Yleensä se vielä menee niin, että verhot ovat edessä, leikkii siis piilosta ;=) Tosin nyt kun on ollut kovia pakkasia ja kylmiä öitä, me olemme laittaneet tuolin eteen, jottei se pääse aivan kiinni oveen. . Siitä se ei ole pitänyt vaan se menee sen tuolin alle ja on taas täten lähempänä ovea =) 

Ruoka on toinen mistä saa hyvät naurut.. Kun Mankulle sanoo, että mennäänkö syömään tai haluatko RUOKAA niin silloin lähti! Aivan pentuna kun se odotti ruokaa niin se pomppi ja kiemurteli ja inisi =) Teidän olisi itse pitänyt nähdä se ;=) Sama homma vieläkin! Se menee aivan sekaisin kun sanoo sanan RUOKA tai SYÖMÄÄN =D Varsinkin jos sillä on kova nälkä. Se pomppii ja jalat lyö tyhjää =) 

Magnuksen luonteesta voisi sanoa, että se on erittäin ystävällinen, kiltti, kuuliainen, uskollinen, sosiaalinen ja toimintavalmis. Kyllä varmasti koirastakin voi sanoa, että se on iloinen! Tuntuu, että menee Mankun kanssa mihin vain niin sillä on aina pilke silmäkulmassa. Intoa sillä riittää ihan kaikkeen =) Totta kai nyt kun murrosikä alkaa painaa päälle niin sitä omaa tahtoa löytyy enemmän kuin aikaisemmin ja korvat ovat välillä aivan jossain muualla kuin päässä, mutta todella kiitettävästi se uskoo kuitenkin. Ja mitä tulee kiltteyteen niin... No, kannattaa tutustua Tarinoita linkkiin ;=)

Harrastuksista.. Aloitin Mankun kanssa tokoilun melkein heti kun kaikki rokotukset olivat kunnossa. Näin ensimmäisen koiran omistajana katsoin sen melkein jopa ”velvollisuudeksi” ja tokoilu kiinnosti ja kiinnostaa edelleen todella paljon. Tokossa ollaan päästy hienosti alkuun ja nyt tauon jälkeen jatketaan entistä motivoituneempina ja tavoitteena olisi saada ainakin BH koe joskus läpi. Ja mikä pääasia, myös Magnus nauttii tekemisestä ja meillä on kentällä kivaa!

Hakua kokeiltiin kesällä kuten myös jälkeä. Näistä kahdesta minulla olisi tarkoituksena tehdä toinen harrastus, mutta aika näyttää, että mihin rahkeet riittää ja mikä tuntuu omimmalta. Myös Mankun mielestä! Tällä hetkellä se ehkä kääntyy jälkeen. Magnus on kova käyttämään nenää ja on niinä parina harkka kertana suoriutunut ”radasta” erittäin hyvin. 

Kun muistelen mistä kaikki alkoi ja mitä elämä on nyt, täytyy sanoa, että tämä kulunut vuosi on ollut todella opettavainen ja enemmän kuin mitä olisin voinut kuvitellakaan! Magnus on ollut enemmän kuin uskalsimme toivoa! Vaikka välillä on tuntunut aivan toivottomalta ja pinna on ollut enemmän kuin kireällä, en vaihtaisi tätä mihinkään!

On ollut aivan taivaallisen hienoa seurata Mankun kehittymistä ja kehittyä itsekin, olla mukana harrastamassa, tutustua rotuun ja päästä mukaan eri lajeihin ja nähdä myös oman käden tuloksia. Unohtamatta tietenkin uusia ihmisiä keihin olen tutustunut Mankun tulon jälkeen.

Lopuksi haluan lausua suuret kiitokset mahtavalle kasvattajalle, Kathrinalle, joka luotti meihin antaessaan tämän ihanan, kauniin tuholaisen meidän käsiimme,  ollut suurena tukena, antanut paljon ja tempaissut mukaansa erilaisiin tapahtumiin ja harrastuksiin. On ollut enemmän kuin tärkeää tuntea hänen asiantuntevuutensa ja läsnäolonsa kun on apua on tarvinnut ja taasen hyvissä hetkissä on hän iloinnut meidän kanssamme.  

Tack så mycket! (ja siihen loppui Taijan ruotsinkielen taito..)

 -Taija-