Satu ja serkkupoika Emo's Puntti, Judith eli Juttu, Rosa ja Kurt eli Indy
© 2004 Ritva Mikkonen

Koiramme-lehdessä kyseltiin mahdollisia uusia verenluovuttajia koirien veripankkiin ja Steinroller-iskuryhmä ilmoittautui mukaan. Etukäteen tiesimme, että hovawart olisi sopiva rotu ja koiralla tulisi painoa olla vähintään 30 kiloa ja ikää ei saisi olla yli seitsemää vuotta. 14.5. oli veritestauspäivä EKK:ssa Hämeentiellä. Lääkäri tutki koirat päällisin puolin ja kuunteli sydäntä ja hengitystä. Lisäksi veren tyypistä tehtiin pikakoe, miinusveri sopisi luovutukseen. Valitettavasti Indyllä oli plusveri, mutta sitten Puntilla ja Jutulla miinusveri. Saimme postissa tarkan analyysin koiran veriarvoista. Kutsu luovutukseen tulisi myöhemmin.
Jutun vuoro tuli 23.9. Se ei saanut syödä samana aamuna mitään, muuten ei ollut mitään erityisrajoituksia. Luovutuksessa veri tarkistettiin ja koira tutkittiin vielä uudestaan. Sitten Juttu rauhoitettiin ja kaulasta ajeltiin pieneltä alalta karvoja pois. Veri otettiin kaulasuonesta ja samaan aikaan etujalan suoneen meni jotain korvaavaa liuosta. Eläinlääkäri oli koko ajan paikalla. Sitten koira herätettiin ja se käveli hieman horjuvin jaloin autolle. Ruokaa sille sai antaa iltapäivällä. Juttu nukkui koko loppupäivän ja parina päivänä huomasin, että se istuskeli eteisen lattialla hieman tyhjä katse silmissään ihan kuin sen maailma olisi vähän pyörinyt. Muuten meno oli entisenlaista enkä usko Jutun kovasti koko operaatiosta kärsineen. Verta voi luovuttaa kahdesti vuodessa, mutta itse ajattelen, että Juttu voisi luovuttaa mahdollisesti vuoden päästä uudestaan.
Puntti kävi luovutuksessa viikkoa ennen Juttua. Satu kertoi, että rauhoitusvaiheessa oli Punttimaisia ongelmia eli siis taju ei meinannut lähteä sitten niin millään. Puntti onneksi pysyi paikallaan hyvin, vaikka olikin hereillä. Puntilta ei saatu täyttä veripussia, mutta vajaillekkin on käyttöä eli hukkaan ei veri onneksi mennyt. Sen perjantaipäivän Puntti oli vähän vaisu, mutta jo lauantaiaamuna se oli täysin normaali. Liikuntaa rajoitettiin seuraavalla viikolla siten, ettei käyty pyöräilemässä lainkaan, mutta metsälenkit tehtiin ihan normaalisti kun virtaa tuntui olevan. Samoin jälki- ja tottistreenit vedettiin perinteisellä innolla :)
Muistoksi luovutuksesta saatiin pinssit sekä koiralle että omistajalle sekä vielä säkillinen kuivamuonaa. Niin ja jäihän koko hommasta tietysti hyvä mieli! Nyt vielä odotellaan, ilmestyykö meidän koirien nimet sankarikoiralistalle.